2. jakson tekstivastine

Kymenlaakson hyvinvointialueesta itäisen Suomen ykkönen

Tervetuloa kuuntelemaan Odotushuone-podcastia. Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelu on jo alkanut. Ovien avautumista odotellessa on hyvä hetki tutustua uudistukseen muutosjohtaja Lauri Lehdon ja asiantuntijavieraiden seurassa. Tässä podcastissa keskustellaan hyvinvointialueesta monipuolisesti ja rohkeasti visioiden. Seuraa Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelua osoitteessa kymenhva.fi, Instagramissa @kymenlaaksonhyvinvointialue ja Twitterissä @kymenhva.

Lauri Lehto: No niin hyvät kuulijat. Tervetuloa järjestyksessään toiseen Odotushuone-podcastiin ja teemana edelleenkin meillä Kymenlaakson hyvinvointialue ja hyvinvointialueen valmistelutyö. Tänään meillä on vieraina Petri Leino Verona Consultingista ja Jarmo Korhonen samasta yrityksestä. Ja pidemmittä puheitta esitelläänpä meidän vieraamme, eli tässä järjestyksessä Petri Leino, ole hyvä. Kerro kuka olet ja mikä on suhteesi Kymenlaaksoon?

Petri Leino: Kiitos Lauri. Tosiaan Leinon Petri on nimi, ja sellaiset reilut 20 vuotta ollut kehityshankkeiden ääressä, niin yksityisen kuin julkisen sektorin kanssa, ja Suomessa ja vähän Suomen ulkopuolellakin. Ja sitten voi sanoa sotealueen osalta, niin tässä on sitten sekä edellisen hallituksen, Sipilän kaudella, että nyt tässä nykyisen hallituksen uudistuksen myötä. Eli noin 7 vuotta kohta puolin eri tavoin kiinni tässä. Kymenlaakson alueeseen sen verran, että meillä on ollut tilaisuus tehdä paljon yhteistyötä Kymenlaakson alueelle, liittyen ikäihmisten palveluihin, liittyen erityisryhmien palveluihin ja oikeastaan sitten liittyen Kymsoten käynnistykseen. Kai voi sanoa, että tämän Kymenlaakson sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen näkökulmasta sellaisia asioita, niin aika tuttu alue, lyhyesti näin.

Lauri Lehto: Hieno homma, kiitoksia Petri. Ja sitten Jarmo Korhonen, ole hyvä.

Jarmo Korhonen: Kiitoksia. Oma tuntemukseni Kymenlaaksoon on niin, että tunnen tämän kolmenkymmenen vuoden ajalta. Olen käynyt puhumassa jokaisessa kunnassa useampaan kertaan, ja hyviä muistoja sen osalta. Tunnen ihmiset, tunnen päättäjät, ja aikanaan olin keskustan puoluesihteerinä myös isommissa synnytystuskissaan Kouvolan kaupunkia perustamassa kuntaliitoksen osalta. Sen osalta voi sanoa, että kyllä Kymenlaakso kokonaisuutena on tuttu ja tunnettu, hyvine ja huonoine puolineen. Voin sanoa, että näihin tahto-ihmisiin olen saanut tutustua erittäin paljon. Ja voi sanoa, että tässä viimeisen viiden vuoden aikana, missä olemme Kymsoten kanssa hyvinvointialueen valmistelun osalta, on myös tullut tutuksi se, että missä suurissa haasteissa olemme Kymenlaakson sosiaali- ja terveydenhuollon, palo- ja pelastuksen osalta. Täällä tehdään hartiavoimin töitä, mutta haasteet ovat valtavia.

Lauri Lehto: Hyvä, kiitoksia Jarmo. Vielä kerran tervetuloa Petri Leino ja Jarmo Korhonen Verona Consulting Oy:sta. Tänään meillä teemana on hyvinvointialuestrategia. Ja viime podcastissa, joka oli meidän ensimmäinen podcastimme, siinä meillä olivat aluehallituksen puheenjohtaja Nina Brask ja ja aluevaltuuston puheenjohtaja Jouko Leppänen. Jouko Leppänen sitten siinä taitavasti muotoilikin, että mikä se strategia oikeastaan on, mutta nyt olisi mielenkiintoista kuulla teidän asiantuntijoiden näkemys siitä, että miten te näette, että mikä on strategia? Tai oikeastaan tarkemmin, mikä on hyvinvointialueen strategia, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan? Petri Leino, ole hyvä.

Petri Leino: Yksinkertaisimmillaan kysymys on kai siitä, että Kymenlaakson alueella strategiassa määritetään se tapa, millä tälle alueelle alueen palvelut, saatavuus, saavutettavuus, laatu tietyllä aikajaksolla turvataan. Nyt laitetaan askelmerkkejä siihen. Jos kaikki tällaiset strategian hienoudet karsitaan tästä, siitä on varmaan kysymys.

Lauri Lehto: Aivan, hyvä. Tälläkin kertaa, niin kuin viime kerralla, oikeastaan samat ohjeistukset meille kaikille, erityisesti vieraille, ketkä tässä enemmän varmasti äänessä olette, niin puhutaan rohkeasti. Tämä ei ole paikka jossa tarvitsee pidätellä sanojaan, ja annetaan ymmärrettävästi kuulua se, että mitä tällä strategiatyöllä tarkoitetaan. Minulla on tässä nimittäin muutamia apukysymyksiä. Tänään me tulemme käsittelemään tämän tyyppisiä teemoja, kuin että mitä tällaisesta hyvinvointialueen strategiasta tulisi löytyä? Onko tässä jotain edellytyksiä, joita meidän pitäisi tunnistaa strategian toteuttamiselle, joita pitäisi olla olemassa, ennen kuin sitä aletaan toteuttamaan? Teemme yhdessä tällaisen nopean SWOT-analyysin, tarkoittaa siis sitä, että kuvataan lyhyesti, tiiviisti, että mitkä ovat Kymenlaakson hyvinvointialueen sisäiset vahvuudet ja toisaalta sisäiset heikkoudet. Entä ulkoiset mahdollisuudet ja ulkoiset uhkakuvat? Vähän näitä avaamme, miten te asiantuntijoina näette, että miltä tämä Kymenlaakso tässä yksinkertaisen analyysin avulla näyttää? Lopuksi pohdimme sitten hetken sitä, että miten tätä strategiatyötä sitten käytännössä, miten se alkaa näkymään meillä, tai tulisi näkyä täällä Kymenlaaksossa arkisessa työssä vuonna 2023 alkaen, kun hyvinvointialueet käynnistyvät käytännössä. Nehän ovat siis olemassa, mutta käytännössä toiminta alkaa, kun toiminta siirtyy sinne vuodenvaihteessa, niin se alkaa ensi vuoden alusta. Ja ihan vihoviimeisenä kysymyksenä on se, että miltä hyvinvointialue näyttää noin 5 vuoden päästä. Mutta mennään itse asiaan, ja mitä sieltä hyvinvointialueen strategiasta nyt sitten tulisi löytyä, ja minkälaisia edellytyksiä te näette, että tälle strategiatyölle tulisi lähtökohtaisesti olla olemassa?

Jarmo Korhonen: Kaikkein tärkeintä tässä strategiassa on ilman muuta talous. Eli nyt siirrymme kuntien rahoitusvastuusta, järjestämisvastuusta hyvinvointialueiden järjestämisvastuuseen, mutta valtion rahoitteisuuteen. Lähtökohta on se, että Kymenlaakso pitkällä juoksulla tulee voittamaan tällä uudistuksella sen takia, että Kymenlaakson muutos on äärettömän suuri väestörakenteen osalta, ikääntymisen osalta, palveluiden tarpeiden osalta, elintapasairauksien osalta. Kymenlaakso on kaikilla mittareilla kolmen huonoimman tai parhaimman joukossa, miten haluaa laskea. Elintapasairauksia, kuolemaan johtavia sairauksia täällä on paljon, vaativat paljon hoivaa. Nyt valtiovalta ottaa vastuun siitä, että lainsäädäntö toteutetaan alueella sillä rahasummalla, millä valtiovalta arvioi. Kymenlaaksolaiset päättäjät ja asukkaat tietävät parhaiten, miten palvelut pitää tuottaa täällä, että lakisääteinen tavoite toteutuu ja se pitää olla siinä strategiassa, että kuinka alueen tietämys, osaaminen tuodaan siihen, että ne tehtävät, mitkä valtiovalta antaa, ja sitten se rahoitus, että sillä suoritetaan ne tehtävät. Ja se paras asiantuntemus on kymenlaaksolaisilla ihmisillä ja päättäjillä, ja se on strategian tärkein lähtökohta. Ja sitten se oikea tapa, että osaamme kertoa valtakunnan päättäjille, että millä tavalla valtion pitää toimia, jotta voidaan toteutua. Voi sanoa, että tässä päättäjät joutuvat nyt vielä suuremmille päättäjille perustelemaan, eli nyt kun kunnat ovat hoitaneet, se perustelu on periaatteessa ollut kuntien omalla vastuulla. Nyt hyvinvointialue joutuu perustelemaan valtiolle, että onko se politiikka oikea. Strategiassa on yksi keskeisimpiä pilareita se, millä perustellaan, että lainsäädäntö toimii oikealla tavalla, että ne tehtävät, mitkä laissa on taattu ja se rahoitus, mikä annetaan, että se on oikeassa mittakaavassa. Sitten myös sekin, että yhteiskunnan muutoksia voidaan hakea työvoiman saatavuuden ja muun osalta, ratkaisut niin koulutuspaikkojen, terveyden edistämisen osalta. Nämä pitää olla strategiassa, pitää olla kymenlaaksolaisten oma tahto ja tietämys, miten tämä pitää tehdä. Siitähän on kyse strategiassa.

Lauri Lehto: Kyllä. Hyvä, kiitoksia Jarmo. Haluaako Petri täydentää?

Petri Leino: Sanotaan, että tuosta on helppo ottaa kiinni, että ehkä sellainen olisi hieno nähdä tässä Kymenlaakson hyvinvointialueen strategiassa, niin tulisi se, että sinne löytyisi niitä muutamia asioita jotka ovat todella tärkeitä juuri tälle alueelle. Sitten mihin Jarmokin tuossa viittasi, että niin rahoitus, kuin se palvelutarpeen kasvu, niin tulisi sellainen todella realistinen pohja, että tässä me olemme. Sitä kautta Kymenlaakson hyvinvointialueen strategiasta tulisi toteuttamiskelpoinen, realistinen eikä siitä tulisi sellainen perinteinen, julkisen toimijan yleispätevä, joka ei oikein tunnu missään, ja kaikilla ne ovat kauhean samanlaisia. Sitten lopulta se, että päästiinkö johonkin tai saatiinko jotain aikaan, on todella vaikea löytää.

Lauri Lehto: Juuri näin.

Petri Leino: Siinä olisi nyt, miten sen nyt sanoisi, aika hieno paikka tehdä vähän eri lailla.

Lauri Lehto: Hyvä, hieno kiteytys. Minä ajattelin, että voisimme mennä siihen ennalta sovittuun SWOT-analyysiin tässä kohtaa. Teki mieli kysyä teiltä jo, että minkälaisia, teillä on aika paljonkin kokemusta muun muassa muilta alueilta, mutta myös yrityssektorilta suurten pörssiyhtiöiden toiminnan kehittämistä. On hyvin kiinnostava kuulla myös se, että miten te näette, että mitä täällä pitäisi sitten saada strategiasta ihan konkreettisesti löytyä. Mutta ei mennä vielä siihen, vaan mennäänpä vähän tämän analyysin kautta. Miten te näette, että jos mennään tähän Kymenlaakson hyvinvointialueen, tai ehkä Kymenlaaksoon laajemminkin, niin minkälaisia heikkouksia meillä täällä on? Aloitetaan ensin niistä, mennään sen jälkeen näihin sisäisiin vahvuuksiin. Mitä heikkouksia täällä Kymenlaaksossa, vähän niistä tuossa Jarmo viittasikin, että meillä on aika raihnainen väestö paikoittain, mutta voitko tätä vielä avata tarkemmin?

Jarmo Korhonen: Jos ajatellaan Kymenlaaksoa, niin palvelutarpeen kasvu on täällä erittäin suuri, se on keskimäärin koko maata suurempi. Siinä on ikääntyvä väestö, se ei ole heikkous, mutta se on haaste ja se, että kuinka se tehdään. Samoin väkiluvun ikärakenne on hiukan vinoutunut. Vaikka kaikki kymenlaaksolaiset nuoret koulutettaisiin sotealalle, niin tässä väestötilastoennusteessa, mikä ennustetaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, loppuvat työntekijät. Voi sanoa näin, että Kymenlaakson on rakennettava kokonaisvaltainen Kymenlaakson elinvoimaisuussuunnitelma, jossa on hyvinvointialue yhtenä osana. Se, että millä tavalla saadaan työikäistä syntyvyyttä, maahanmuuttoa ja sitä kautta väestön pitävyyttä parannettua olennaisesti, silloin tullaan elinvoimaisuus, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, koulutuspaikkoihin. Ja kun tässä on erittäin voimakas Uusimaa, joka kasvaa koko ajan, viimeiset 30 vuotta erittäin voimakkaasti, niin silloin on vielä erityinen haaste, jossa työvoiman saatavuus on myös erittäin suuri. Eli tavallaan se työvoiman saatavuus, ikärakenne ja sitten tämä niin sanottu kolminapaisuus tässä alueella, eli Kotka Kouvola. Kouvolahan on Suomen suurin kaupunki, jossa ei ole erikoissairaanhoidon keskussairaalaa olemassa. Näitä vastaavia kaupunkia on Hyvinkää Keski-Uudenmaan alueella ja Porvoo Itä-Uudellamaalla, mutta Kouvolan haaste luo kaksinapaisuuden ja valtakunnan rahoitusmallissa kaksinapaisuutta ei ole huomioitu. Pitää rakentaa kuitenkin kahdet palvelut, pitää rakentaa niin, että Kouvola ikääntyy kaikkein voimakkaimmin, Suomen 10 ikääntyvän kaupungin joukkoon kuuluu Kouvola ja sieltä tulevat ne haasteet. Yli 4000 yli 75-vuotiasta tulee lisää ja väki vähenee, niin voi sanoa, että nämä ovat niitä kaikkein suurimpia, kolme suurinta haastetta. Ja sitten se, että välittyykö se tieto valtakunnalliseen keskiarvoon, päätöksentekoon, rahoitukseen oikealla tavalla? Tällä hetkellä, kun lait on tehty vanhan armeijan teltan mukaan, että jalat ovat liian kuumassa ja pää on liian kylmässä, niin tässä kärsii Kymenlaakso. Siellä on sellaisia elementtejä, jotka eivät tue Kymenlaakson strategiaa sen takia, koska rahat puuttuvat. Täällä on hoidon tarve 1,2 suurin piirtein ja valtakunnalliset, tietyt elementit antavat yhden kertoimella rahoituksen. Kymenlaakson häviää noin 10 miljoonaa euroa pelkästään siitä, että on keskimäärin hyvä olla, vaikka tosiasiassa tarve olisi suurempi. Tämän tiedon välittäminen strategiassa on äärettömän tärkeä. Strategia tehdään nyt valtiovaltaan päin osoittaaksemme, kuinka täällä toimitaan ja kuinka tarvitaan valtion toimenpiteitä strategian toteuttamiseen. Strategialla haetaan tosiasiassa toimintaedellytykset valtiolta, miten alueella toimitaan. Se ei ole niinkään pelkästään asiakirja itselle, vaan se on asiakirja valtiovallalle, että näin täällä toimintaan ja tähän tarvitaan toimintaedellytykset ja näin pitää lainsäädäntöä kehittää, koska eiväthän laitkaan ole valmiita, eikä kaikki hoiva ole vielä kunnossa, vaan lainsäädäntöä kehitetään ja strategialla viestitään se, että näihin asioihin pitää vielä tulla edellytyksiä.

Lauri Lehto: Onko tosiaan näin, että tämä rahoitus on nyt sitten selkeästi näillä näkymin pienempi, kuin mitä toiminnan taso tällä hetkellä on?

Jarmo Korhonen: Jos nykyiseen toimintaan nähden, niin tämänhetkinen vaje on noin 50 miljoonaa. 50 miljoonaa tarvitaan nyt niitä toimenpiteitä, joilla voidaan korjata lainsäädäntöä ja perustella, ja uskon, että kyllä eduskunta lopulta tulee myöntämään sen tarvittavan rahoituksen. Mutta siellä on sellaisia elementtejä tulevillekin vuosille, että ne eivät tue ongelmien ratkaisua ja kehityssuuntien hakemista ja niin kuin sanotaan, että ei sieltä tule euroakaan työvoiman kouluttamiseen, työvoiman hankintaan. Siellä ei ole osoitettu sellaisiin elementteihin, johon Kymenlaakson pitää löytää ratkaisu. Millä se saa työvoimaa, millä se saa työvoiman pidättyvyyttä? Siihen ei ole euroakaan rahoitusta osoitettu, korvamerkitty eikä millään tavalla. Se on vain sitä, että sen pitää olla kunnossa, ja sen takia näillä alueilla, missä työvoiman saatavuus tulee olemaan ongelma, tarvitaan myös muita toimenpiteitä valtiovallalta päin; että pystytään huolehtimaan, että riittävästi valmistuu ammattikorkeakoulusta, ammattioppilaitoksesta, ja äärettömän tärkeää on, että miten lääkärit. Kymenlaaksossa on kuitenkin pysyvästi suhteessa virkoihin yli 40 lääkäriä liian vähän pelkästään jo erikoissairaanhoidossa, ja varmasti tarvitaan pelkästään 7 päivän hoitotakuun osalta ensi vuonnakin lähes 20 perusterveydenhuollon lääkäriä. Siinä tullaan siihen kysymykseen, eli ei ole tällä hetkellä kunnossa, mutta uskon, että Kymenlaakson päättäjät pystyvät strategiansa kautta viestimään eduskunnalle ennen kuin eduskunta hyväksyy lopulliset rahat, että siinä tarvitaan parannusliikkeitä. Uskon, että siinä onnistutaan.

Lauri Lehto: Joo, hyvä. Petri Leino Verona Consulting, jatketaan vielä näistä heikkouksista. Jarmo tässä mainitsi, että puuttuu 50 miljoonaa. Sinä tunnet myös kansallista valmistelua ja lainsäädännön valmistelua, niin miten tässä näin on päässyt käymään? Minkä takia Kymenlaaksosta puuttuu 50 miljoonaa? Onko tämä nyt ihan vahinko vai tahallinen, vai mistä on kysymys?

Petri Leino: Jos ottaa vähän pidemmän näkymän tähän, että niistä puuttuu ja niin kuin Jarmo sanoi, niin on vielä kokonaan eri asia, että millaisella kehityskaarella sitä rahaa löytyy. Jos katsotaan kokonaisuutta, otetaan Kymenlaakso, puhutaan sitten vähän muista alueista. Meillä on siis 7.10.2021 tehtynä niin sanottu laskennallinen rahoitus tälle alueelle. Laskennallinen rahoitus kuvaa sitä, että miten käytännössä vuonna 2024 eteenpäin rahoitettaisiin Kymenlaakso. Samaisena ajanhetkenä tulivat siirtyvät kustannukset- näkymä, joka perustuu sitten tällaiseen, että miten kunnat ovat ennustaneet talouden kehitystä, sanotaan niin kuin kevyesti. Sitten me olemme tulleet tähän vuoteen ja 4.3. meille ovat tulleet uudet siirtyvät kustannukset. Siinä meillä on iso ongelma, että miltä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen kustannus- ja talousarvio tänä vuonna näyttää. Nythän se näyttää siltä, että 2022 talousarvio on liian pieni suhteessa, mitkä ovat olleet 2021 toteumat tai aikaisemmat toteumat. Ja sitä kautta kun tehdään siirtyvien kustannuksia, eli koska hyvinvointialue aloittaa, ja se käytännössä tarkoittaa sitä, että rahoitus on vajaa. Sittenhän sitä toki korjataan, kun 2022 tilinpäätökset tulevat aikanaan, ja näin se siirtyy, se menee oikeastaan sinne vuoteen 2024. Sitten se toinen puoli siihen liittyen, eli ne niin sanotut laskennalliset kustannukset, niitähän me nyt tässä kovasti odottelemme, sitä seuraavaa laskentaa, että miltä se näyttää. Niin kuin Jarmokin puheenvuorossaan viittasi, että nythän koko laskennallisen rahoituksen kokonaisuus vielä muuttuu. Aikaisemmin, kun siellä oli reilut 50 näitä tällaisia tautiluokkia, nyt varmaan tulee 120. Mutta tämä on vähän tällainen pitkä. Teillä Kymenlaaksossa, tietysti niin kuin monella muullakin alueella on sitten myös se, että miten diagnooseja on kirjattu, kun on lääkärissä käyty tai hoivassa. Teillä on tehty erinomaista korjaamistyötä niiden osalta ja sitten muualla, koska se tulee olemaan se. Se kuvaa sitä tarvetta tällä alueella, ja se ei ole oikeastaan teillä, eikä millään muuallakaan alueella kauhean hyvällä mallilla. Näiden yhteisvaikutuksena näyttäytyy niin, että rahoitus on vajaa. Vielä siihen lisäksi tulee sitten niin sanottu palkkaharmonisointi, mistä on paljon puhuttu, eli tämä niin sanottu kuntayhtymävaihe ja tuleva hyvinvointialue, jolle sillä on kerrannaisvaikutus. Meillä on nyt hoitajalakko menossa tällä hetkellä, tulee jonkun näköinen palkkaratkaisu, se tulee vaikuttamaan kokonaisuuteen. Näiden yhteisenä syntyy niin täällä teillä ongelmia, kuin itse asiassa isossa osassa tätä maata näillä hyvinvointialueilla, ehkä näitä muutamia kasvukeskuksia lukuun ottamatta. Niin kuin tässä on todettu, niin tätähän nyt useampaan kertaan tässä vielä pyöritellään. Varmaan syyskuussa tänä vuonna me tiedämme, että mihin suunnilleen se alkaa asettumaan, ja sitten joka tapauksessa rahoitusta tullaan korjaamaan monta vuotta tästä eteenpäin. Tämä on johtamisen ja niiden lupausten, mitkä hyvinvointialueeseen liittyy, siihen strategiaan, mitä Kymenlaakso jotenkin. Tämä on todella vaikea juttu, pitää vähän olla koko ajan käsi pulssilla ja koittaa ymmärtää, että mitäs tämä on vuonna 2023, mitä tämä on 2024, mitä tämä on 2025, ja sitten siinä tulevat eduskuntavaalit välissä ja kaikkea muuta. Eli melkoinen, miten sen nyt sanoisi, navigointi.

Lauri Lehto: Jarmo Korhonen, ole hyvä.

Jarmo Korhonen: Tässähän on ensimmäinen järjestelmä, jossa toimijalla on itsehallinto ja järjestämisvastuu, mutta ei vastuuta hankkia rahoitusta, eli sillä ei ole verotusoikeutta. Kunnilla on verotusoikeus, valtiolla on verotusoikeus, tämä on ensimmäinen suomalainen kahdenkymmenenyhden miljardin koeharjoitus sosialismista, eli on järjestämisvastuu, mutta ei rahoitusvastuuta. Tämä on sosialistinen järjestelmä siinä mielessä että tehtävät annetaan, rahoitus annetaan. Tällä on pysyvä vaikutus rahoitukseen, pitää vuotta ennen tietää, paljonko rahaa tarvitaan, kuinka paljon sairastavuutta, kuinka paljon ikäihmisiä, sosiaalipuoli, se ennustettavuus. Ei ole ikinä tällaisessa järjestelmässä koskaan kokeiltu. Tämä on vapaa valtava testilaboratorio siitä, että miten tällainen järjestelmä, jossa on sosialistiset piirteet. Tehtävät annetaan, pitää hoitaa, mutta ei anneta oikeutta päättää, kuinka paljon saat rahaa. Kun vielä tämä malli on niin, että jälkikäteistarkastusrahoituksessa tehdään, eli tarkastetaan, että onko se raha käytetty, ja kuinka paljon on käytetty. Se voidaan periä jopa takaisin, jos ei olla tarvittu. Syntyy sellaiset elementit, että siinä on sosialistinen malli, näin historoitsijana tunnistan tämän, ottamatta mitään puoluepoliittista kantaa. Onko sosialismia tai kapitalismia, mutta tällaiset merkit tunnetaan sosialismissa, näin historioitsijan analyysina.

Lauri Lehto: Joo, onpa mielenkiintoista. Tässä tuli monta asiaa, minä listailin aina työvoiman saatavuudesta, ikärakenteesta, väestökadosta jne., ja tuntuu, että me palaamme aina siihen rahoituksen riittävyyskysymykseen. Se on varmaan jonkinlainen summaaja tässä. Onko teidän mielestänne Kymenlaaksossa, tai ehkä Suomessa laajemminkin hyvinvointialueilla vaalien jälkeen ymmärretty nyt tämä rahoituksellinen tilanne? Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Kuulostaa siltä, että Kymenlaakson lisäksi aika moni muukin alue on nyt niin sanotusti tilanteessa, missä näyttää, että rahoitus ei ole riittävää. Jarmo?

Jarmo Korhonen: Yksikään alue ei tiedä, paljon se tulee saamaan vuonna 2023 rahaa. Petri kävi hyvin läpi siirtyvät kustannukset, jotka perustuvat 2021 ja 2022 taloustietoihin, mutta kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka paljon rahaa saa vuonna 2023. Siitä päätetään vasta syksyllä eduskunnan toimesta, eli lopullinen päätös tulee joulukuussa 2022, vaikka jo ensimmäinen rahasumma on siirrettykin tilille. Sehän on budjetoitu vuoden 2022 valtion talousarvioon. Ja sitten tulee totuus, sillä lähdetään. Alueet eivät saa ottaa kuin lyhytaikaista velkaa, joka pitää vuodessa maksaa takaisin. Pitkäaikaista velkaa saa vain kiinteistöihin, uusiin investointiin ja muuhun. Tämä on päättäjille ennennäkemätön kokeilu siitä, että rahasummaa ei tiedetä. Toinen homma on se, että mitenkä alue käyttäytyy. Olemme nähneet Kymenlaakson koko ajan, palvelutarpeen kasvu, väestön ikääntyminen, väestöjen väheneminen. Tässä rahoituksessa ei oteta pitkäaikaista rahoitusta, vaan rahoitussummat lasketaan joka vuosi aina uudelleen uusiin perushintoihin asukasmäärän mukaan. Kymenlaakson asukasmäärä on vähentynyt keskimäärin noin 1000:lla vuodessa viimeiset 10 vuotta. Käytännössä se olisi tarkoittanut jo tämän 10 aikaisemman vuoden kautta, että alue olisi menettänyt 45 miljoonaa euroa tasollisesti rahaa. Nyt sitä uhkaa se, että jos väestö vähenee edelleen 1000 asukasta vuodessa, niin se menettää noin 4,5 miljoonan rahoituksen per vuosi sen takia, että tämä on sidottu suoraan siihen, että jokainen asukas tuo Kymenlaaksoon noin 4500 € valtiolta rahaa. Olipa hän sairas, terve, nollavuotias vastasyntynyt tai ikääntynyt yhdeksänkymppinen. Jokainen tuo saman summan tässä rahoitusmallissa. Kysymys on nyt siitä, että jos väki vähenee, niin rahoitus vähenee. Kellään ei ole tietoa, ja epävarmuuden odotuksissa yritetään vaikuttaa, että Kymenlaakso saisi arvionsa mukaisen rahoituksen. Joka ainut vuosi tästä eteenpäin tehdään aina päätös erikseen, paljonko seuraavalle vuodelle annetaan valtiovallan toimesta ja siellä ei ole verotusoikeutta. Nyt kunnat ovat voineet verotusoikeuden kautta lopulta kuitata menot niin, että ne ovat tasapainossa. Tulevaisuudessa ei. Jos sen verran jatkan vielä, niin kysyit sitä, että mikä on se tietoisuus, miten tämä menee, kun malli on juuri niin kuin tuossa kuvattiin? Kyllä meidän kokemuksemme on tällä hetkellä, että on edelleen kohtuullisen pieni joukko viranhaltijoita ja vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä, jolla on ymmärrys ja osaaminen tästä kokonaisrahoituksesta. Se toki lisääntyy nyt koko ajan, mutta kyllä ainakin useimmilla foorumeilla on ollut tilaisuus meillä olla keskustelemassa näistä asioista, niin kyllä se pääsääntöisesti aika uutta tavaraa vielä on. Mitenkäs tämä nyt menikään ja eikö tämä nyt ollutkaan sen tyyppinen, kuin kunnilla on ollut tässä tämä kuntayhtymän välinen suhde. Kyllä tässä loppukeväästä ja alkusyksystä tietynlainen kylmä realismi kasvaa aika kovasti, että missä olemme.

Lauri Lehto: Petri Leino, nyt tehdään strategiatyötä ja strategian pitäisi oikeastaan olla jo aika pitkällä toukokuun aikana meidän valtuustossamme. Tehdään isoja valintoja vaikka palveluverkkoon liittyen, niin onko meillä nyt riittävät edellytykset tehdä tällaista strategiatyötä tai ainakaan päättää siitä, jos kerran rahoitus ei ole vielä selvillä, että millä rahalla sitä sitten pelataan?

Petri Leino: Jos näistä mitä tässä on keskusteltu ja ajatellaan aikaa, miten nyt on tällä hetkellä tiedossa, miten päätökset nyt erityisesti rahoitukseen liittyen tulevat, niin Kymenlaakson ja teidän strategiaprosessinne näkökulmasta teillä on tietysti erittäin hyvä aika nyt käydä keskustelua siitä, että mikä strategian tahtotila kenties olisi. Hyvä varmaan käydä keskustelua siitä, että mitä tällainen järjestäjän rooli ylipäänsä tarkoittaa. Sitten se, että tehdä päätöksiä strategiasta tai tehdä päätöksiä eri alueista palveluverkkoon, niin minusta teillä ei ole mitään kykyä tehdä päätöksiä vielä.

Lauri Lehto: Se oli suoraan sanottu, onko Jarmo Korhonen samaa mieltä?

Jarmo Korhonen: Jos haluaa vaihtaa kesärenkaat talviliukkaille, niin voihan ne vaihtaa, eihän siinä mitään. Strategian voi tehdä ja sen voi muuttaa sitten parin kuukauden päästä uudeksi strategiaksi, eli strategiassa on se hyvä puoli, että sen voi vaikka tehdä viikoittain. Mutta kuinka monta strategiaa te haluatte tehdä? Teidän toukokuussa hyväksytty strategia on jo elokuussa vanha ja elokuussa tehtykin on jo vanha lokakuussa. Sanoisin näin, että syyskuussa ehtii valtuustossa hyväksyttää, koska silloin kuitenkin hallitus on antanut eduskunnalle budjettiesityksen, ja siinä on jo miljoonan euron tarkkuudella se summa, mikä vuodelle 2023 tulee, joitakin pieniä korjauksia voi tulla. Valtuustoon kun vie syyskuun lopulla, niin ei tarvitse paljon tehdä uutta, mutta jos te haluatte tehdä monta strategiaa, niin mukavahan se on. Niitähän on mukava muuttaa ja korjata ja käydä keskustelua mitenkä elämä menee eteenpäin. Vaihtakaa vaan renkaita riittävän useasti, vähän, että talvirengaspakko nytkin, kelin mukaan. Harva vaihtaa, ja osa ajaa vielä kesäkuussakin talvirenkailla varmuuden vuoksi. Voihan sitä yöpakkaset yllättää.

Lauri Lehto: Kyllä, tässä on, kiitoksia paljon, mietittävää varmasti meidän strategiatyöhömme ja päättäjille. Mennäänpä heikkouksista sitten näihin olemassa oleviin vahvuuksiin. Nyt tiedetään alueen haastava tilanne. Toisaalta kestävyysvaje on aika lailla koko Suomea koskettava ja osittain länsimaissakin näyttää, että muuallakin, esimerkiksi Japanissa on aika vaikeaa ja vaikeampaa kuin Suomessa. Mutta mitkä meillä täällä Kymenlaaksossa, Suomessa, mitkä ovat meidän oman hyvinvointialueemme vahvuudet? Mistä te näette, että minkä päälle me rakennamme ja mistä ponnistamme?

Jarmo Korhonen: Kymenlaaksossahan tilanne on hyvä. Teillä on Kymsote, teillä on pelastuslaitoksen homma, eli te olette tehneet sen jo kolmen vuoden aikana sen työn, minkä 13 muuta aluetta aloittaa vasta.

Lauri Lehto: Aivan.

Jarmo Korhonen: Te olette tehneet, jos mietitään, että puhutaan, mitä on viiden vuoden päästä tai mitä oli viisi vuotta sitten. Eihän se maailma muutu viidessä vuodessa käytännössä kovin paljon, ellei sotia tule tai koronakriisiä, mutta itsessään hyvinvointialueeseen siirtyminen teillä tapahtuu joulukuun viimeinen päivä, ensi vuonna tammikuun ensimmäinen päivä. Kukaan ei huomaa sitä siirtoa, muuta kuin työntekijät palkkanauhoissaan. Olette tehneet 95 % siitä työstä jo, mitkä muut tekevät. Lähtökohdat te olette niin sanotusti tehneet, te olette sopeuttaneet, nyt tehdään se 5 %. Sitten lähdetään sitä isoa muutosta tekemään, kun malli lähtee toimimaan. Sanotaan näin, että olettehan te hyvin tehneet kolmen vuoden aikana, ja voin sanoa, että kyllä te olette hyvin kurjuutta pystyneet jakamaan ja tasapainottamaan ja hoitamaan tehtävän todella niukalla liikkumatilalla. Kymenlaaksossa on oltu kahdeksalla muulla alueella, jossa on tämä maakunnallinen yhteistyö tehty. Sanotaan näin, että teillä kaikkein suurin homma on se, että miten te saatte valtiovallalle viestitettyä, että te saatte sen rahan, minkä te arvioitte tähän malliin tarvittavan. Se on teidän strategian oikeastaan tärkein lähtökohta nyt. Hyvää työtä on tehty ja se on valtava etu teille, että siinä mielessä Kymenlaaksossa on ymmärretty tämä kysymys. Sitten tämä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaalan saaminen, niin sehän on strateginen tavoite nyt, että lainsäädännöllisesti varmistetaan, että se tulee. Voi sanoa, että hyvinvointialueen valtuuston yhdessä nykyisten toimijoiden kanssa pitää varmistaa, että Kymenlaaksoon laaja ympärivuorokautinen päivystävä sairaala. Jos sitä ei ole, minä ennustan, että Kymenlaaksoa ei ole itsenäisenä hyvinvointialueena sitten 2030 –luvulla Suomessakaan. Se on kulminaatiopiste, jos halutaan Kymenlaaksosta puhua. Tällaisena vahvuutena on se, että 1.1.2023 kymenlaaksolainen laaja, ympärivuorokautisen päivystyksen sairaala, niin kuin muillakin alueilla, niin se on vahvuus.

Petri Leino: Kyllä. Jos tuohon vielä jatkaa sen verran, että juuri noinkin, niin kuin tuossa todettiin. Jos ajatellaan siitä vielä konkreettisia esimerkkejä, että kun on ollut tilaisuus tehdä teidän kanssanne töitä. Niin hyvinvointialueen pelastustoimen puoli, Kympehän on kuitenkin pitkään toiminut täällä ja on hyvin olemassa oleva ja hoitaa, niin kuin voi sanoa, maalla, merellä, ilmassa -tyyppisiä harjoituksia tässä ja sen lisäksi itse asiassa aika laajasti tehnyt kansainvälisestikin yhteistyötä eri alueilla. Siinä mielessä siinä on ihan selkeästi hyvä vahvuus, jos ajatellaan Kymsotea toimijana ja ajatellaan koko tätä uudistusta, ajatellaan tällaisia isoja juttuja, niin kuin ikäihmiset, erityisryhmät. Ylipäänsä palvelun saavutettavuus, niin nythän me tiedämme, Kymsote on tehnyt erittäin hyvän työn ja se on hyvin liikkeellä ikäihmisten tehostetun asumisen palveluiden osalta, joka tuli kunnilta, niin kuin voi sanoa, hyvin eriparisena tavarana sisään, kuin mitä se on. Jos katsoo sitä, että miten sinne on saatu tätä kustannusvaikuttavuutta, mitä tässä peräänkuulutetaan, aikaiseksi hyvin, ja onko saatu erilaiset palvelutasot, eli ihmiset saisivat enemmän juuri sen tyyppistä palvelua kun heidän ikään ja terveydentilaan kuuluu: kyllä. Onko saatu vaikeammat ryhmät ikäihmisistä paremmin hoitoon: kyllä. Tämän tyyppisiä, jotka ovat valtakunnallisesti monessa paikassa varmaan todella alkutekijöissä vielä. Sitten toinen, mikä näyttäytyy meillä, kun olemme Kymenlaakson kanssa olleet tekemisissä, vahvuutena, että täällä on kuitenkin aika rohkeasti tehty avauksia digitaaliseen palveluun ja erilaisiin, todella uudentyyppisiin ratkaisuihin, siis yhdessä muiden kanssa, ei pelkästään täällä. Niitä pitäisi jaksaa nyt vain tehdä, koska tässä uudistuksessa moni asia, mitä halutaan saada aikaan pitkässä juoksussa nojaa tämän tyyppisiin ratkaisuihin. Kyllä, me tiedämme, että se on helppo sanoa tässä vaiheessa, että digipalveluja ja näin, se ei oikeastaan säästä juuri mitään, mutta se on alku kuitenkin jollekin, ja niitähän täällä on niin paikallisesti, kuin yhdessä muiden kanssa. Jotenkin toivoisin, että nämä jaksaisivat kantaa tulevaan hyvinvointialueeseen. Tällaisia mielellään nostaisin tässä esiin.

Lauri Lehto: Loistavaa, oli mukava kuulla teiltä kummaltakin. Vahvuutena on tietysti se, että on Kymsote ja Kympe, nämä vapaaehtoiset rakenteet tänne luotu joskus. Itse tässä nyt huomasin, kun valtio jakaa nyt avustuksia ja tukea tähän hyvinvointialojen valmistelutyöhön, niin tietysti sellaiset alueet, missä näitä vapaaehtoisia rakenteita ei ole, saivat enemmän valmisteluun rahoitusta kuin Kymsote tai Eksote. Eksote on tietysti jo vuosia sitten, kauan aikaa sitten perustanut oman kuntayhtymässä, samoin Kympe omansa, mutta Kymsotessa meillä on tämä kaikki valmistelutyö on maksettu omista rahoista täällä koronan keskellä kärsiessä. Tietysti on kertynyt alijäämää tästä ajasta, ja nyt se jää sitten kuntien katettavaksi tämän vuoden loppuun mennessä. Miltä tämä teistä kuulostaa?

Petri Leino: Nämä ovat tietysti vähän vaikeita kysymyksiä, Jarmo katsoo varmasti asiaa pidemmältä aikahorisontilta poliittisen päätöksenteon näkökulmasta. Itse suhtaudun tuohon, että ollaan nyt viime kädessä tätä uudistusta ja koko tätä mallia rahoittamassa julkisella rahalla, ja ymmärretään toki, että haasteita on. Mutta itse katselisin sitä sillä tavalla, että tilanne on tämä, sillä mennään, katse eteenpäin, en lähtisi hirveästi sitä viisasten kiveä luomaan.

Jarmo Korhonen: Kysehän on siitä, että nämä alueet, jotka ovat saaneet muutostukea tähän sotesiirtymään, sehän on välttämättömyys, ne olisivat olleet katastrofissa ilman tätä. Mutta niille ei tullut rahaa, Kymenlaaksoon ja niille alueille, jotka ovat tehneet jo tämän työn…

Lauri Lehto: Aivan.

Jarmo Korhonen: …ja sinne palkkaharmonisoinnin rahoittamiseen ja muuhun. Nämähän ovat kaikki poliittisia tahdon ilmaisuja, ja kysymys on siitä, että politiikkahan siellä painaa alla. Mutta Länsi-Uudellamaalla, Espoon alueella sanottiin, että se ei saa uudistusta valmiiksi, jos ei saa lisää 35 miljoonaa. Joka tapauksessa se on saatava valmiiksi, halusi sitä tai ei, se alkaa 1.1.2023, saivat ne sitä 35 miljoonaa tai ei, niiden pitää kuitenkin tehdä. Samoin täällä Kymenlaaksossa kysymys on siitä, että mihin te tarvitsette sitä rahaa, mihin muutokseen te tarvitsette? Teidän pitää osata perustella se, nämä muut alueet ovat perustelleet, että he eivät yksinkertaisesti saa järjestelmiään toimimaan, jollei valtio maksa. Sehän on heiltä kiristysruuvi: valtiovalta maksakaa tai meillä ei toimi koko systeemi, ja eduskuntavaalit ovat kolme kuukautta tuon järjestelmän aloittamisesta. Teillä pitää olla hankkeet, jos te haluatte rahaa. Pitää olla hankkeet, jotka osoitetaan valtiovallalle päin, että tämä hanke kaatuu, jos näihin ei saada. Kymenlaakson vahvuus on se, että onko Kymenlaakso yhtenäinen ja yksimielinen, ja minä voin sanoa, että tässä on aika paljon parannettavaa. Ei Helsingissä saa pääkaupungilta rahaa, ellei ole yhtenäinen, yksimielinen ja niin, että se on perusteellinen, että se tarvitaan. Kymenlaaksolaiset päättäjät joutuvat käymään peilin edessä monta kertaa siitä, että olemmeko me yhtenäisiä, tuemmeko me Kymenlaakson ihmisten välttämättömiin palveluihin tarvittavaa rahoitusta, uudistusta, ja niin, että me voimme vastata siihen haasteeseen, mitä ihmiset tarvitsevat. Tämähän on sellainen osa-alue, että tässä toteutetaan vain tarpeeseen perustuvat palvelut. Sen takia päättäjien pitää yksimielisesti osata se homma hoitaa yhtenäisyyden kautta. Sen takia olen sanonut näin, että Kymenlaakson vahvuus on se, että se osaa olla yhtenäinen ja yksimielinen, käydä keskusteluja, sitten yhdessä viedä asia eteenpäin. Muussa tapauksessa, jos edustaa monta erilaista kantaa, sen maksavat tavalliset ihmiset huonompina palveluina, palvelujen saatavuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden osalta. Se on kallis hinta tavallisille ihmisille.

Lauri Lehto: Kyllä, hyvä, kiitoksia. Kuulijoille hyvä mainita siitä, että tämä vähän selkiyttää, että mitä tällä hyvinvointialueen valmistelurahalla tarkoitetaan. Puhuimme tuossa äsken tulevasta hyvinvointialueen rahoittamisesta. Nyt tähän valmistelutyöhön – korjatkaa, jos olen väärässä – valtio antaa rahoitusta, jota Kymenlaakso on saanut kuusi miljoonaa euroa tietoteknisten järjestelmien muutostöihin ja kolmisen miljoonaa euroa muuhun valmistelutyöhön. Se jakautuu vuosille 2021 ja 2022, eli näille kahdelle vuodelle rahaa tämän verran on Kymenlaakso saanut. Tosiaan jonkin verran vähemmän ovat nämä vapaaehtoiset Suomen kuntayhtymät saaneet kuin nämä ns. sirpaleiset maakunnat. Tästä on siis kysymys, ja tämän rahoituksen tavoitteena, kuten herrat kuvasivat, on varmistaa se, että hyvinvointialueet käynnistyvät häiriöittä. Sen pitää olla tarpeen mukaista, tämän tavoitteen mukaista. Mennäänpä eteenpäin, meillä olisi vielä tästä analyysistä viimeinen kohta. Kymenlaakson, jos katsotaan ulkopuolelle, niin minkälaisia uhkakuvia, toisaalta minkälaisia mahdollisuuksia te näette? Tässä on jo vähän vilahteli joitakin asioita, on sivuttu laajan päivystyksen sairaalaa ja toisaalta sitä, että emme ole itsenäinen alue. Lukisin nämä tällaisiksi uhkakuviksi, että emme ole itsenäinen alue, ja laajan päivystyksen sairaala, sitäkään meillä ei vielä ole. Se pitäisi saada, se on ehkä mahdollisuus meillä, vahvuus varmasti se, että me kamppailemme sen puolesta koko ajan. Miten te näette, minkälaisia muita uhkakuvia, mahdollisuuksia meillä Kymenlaaksossa on?

Petri Leino: Se on juuri näin, niin kuin nostit, että keskustelussa on noussut monen näköisiä asioita. Selkeästi mahdollisuuden puolelle jos lähtee, siitä puolelta liikkeelle, niin listaisin tuohon vielä, jos ajatellaan ensin Kymenlaaksosta käsin, listaisin sen, että te olette nyt kuitenkin panostamassa, olette tehneet asioita paljon niin sanottuun asiakasohjauksen puoleen. Selkeästi tartuttu minun mielestäni sellaiseen aihepiiriin, joka tulee olemaan kaikilla hyvinvointialueilla todella iso asia. Miten sinä saat oikeista asiakasryhmistä oikea-aikaisesti kiinni ja pystyt viemään asioita. Minun mielestäni se on selkeästi mahdollisuus tällä alueella. Toinen on tämä, mikä tuli aikaisemmin, eli nyt tällä alueella tehdyt kokeilut selkeästi. Ehkä kokeilukin on vähän vaatimaton sana, vaan käynnistetyt asiat digitaalisuuteen liittyen. Totta kai ne herättävät aina kaikennäköistä, vähän intohimoa, ihmettelyä ja kritiikkiäkin, mutta ne ovat minun mielestäni sellaisia asioita, mitä selkeästi mahdollisuuksina pitäisi pystyä viemään eteenpäin. Mahdollisuuksien puolella vielä, jos puhun muutaman sanan, mahdollisuus se, että Kymenlaakso ja koko Kymsote, tehän olette kuitenkin tässä pääkaupunkiseudussa kiinni. Tässä on hyvät yhteydet, eli puhutaan siitä, että teillä on täällä uudet sairaalat, jotka mahdollistavat teillä sitä, että te voitte olla aidosti kiinni tämän maan ykkösalueen eli HUS:n kyljessä ja kykenette tarjoamaan myös sinne suuntaan sen tyyppistä palvelua, johon voidaan asiakasvirtaa ohjata. Se on minusta iso mahdollisuus, se ei ole vielä realisoitunut, mutta se on tuossa käytettävissä. Samanaikaisesti tietysti se toinen puoli, jos sen uhan nostaa, josta me emme ole tässä paljoa puhuneet, on siis se, että onhan Uudenmaan ratkaisu teille uhka. Olemme useassa foorumissa käyneet sitä, että miten se tuosta menee. Siellä koko Uudenmaan dynamiikka puuttuu, mikä se on ollut aikaisemmin, syntyy uusi HUS-yhtymä. Me tiedämme sen kaikki, että kaikki terveydenhuollon toiminta monella tapaa nojaa vahvasti vahvaan HUS-yhteistyöhön, sen ehdottomasti pitää olla jatkossakin näin. Samanaikaisesti, ja Jarmo varmaan kohta omassa puheenvuorossa avaa sitä lisääkin vielä, niin kyllä siihen sisältyy uhka, että kuinka kiinnostavia te niiden uusien hyvinvointialueiden näkökulmasta olittekaan. Eli mahdollisuuspuolella kaikki keinot siitä, että Kymenlaakso ja tuleva Kymenlaakson hyvinvointialue, ne ovat niin sanotusti tämän itäisen alueen ykkösiä. Sen pitäisi olla sinä strategiassakin todella vahvasti kiinni, että te olette ykkönen ja siihen rakennuspuita on useampia tässä mainittukin, toki uhkiakin. Sinänsä uhkia nyt varmaan voisi, niin kuin on tässä todettukin, pitkän litanian lyödä pöytään, mutta nyt ehkä tuon Uudenmaan ratkaisun haluaisin tässä nostaa omasta puolestani vielä joukon jatkoksi noiden mahdollisuuksien lisäksi. Jarmo varmaan jatkaa tuosta.

Lauri Lehto: Itäisen alueen ykkönen, se oli hyvä kiteytys. Jarmo.

Jarmo Korhonen: Kymenlaakso kärsii jo pelkästään Uudenmaan olemassa olosta, siitä, sen takia laajan, ympärivuorokauden päivystystä tänne ei saatu. Se johtuu siitä, että saatavuus HUS:n näkökulmasta, HUS:n läsnäolosta, ja Lappeenrannan, Lahden osalta, niin nämä jäivät ainoana keskussairaalana, sitten Kotka, ilman tätä statusta. Jos tätä asiaa ei pystytä toiseksi muuttamaan, niin tulee muita vastaavantyyppisiä heikennyksiä, jolloin alue menettää niin sanotusti lääkärityövoiman kiinnostavuuden. Jos alueella ei ole laajaa ympärivuorokautista päivystystä, niin keskussairaala ei kehity työpaikkana. Voin sanoa, että koko Kymenlaaksossa ylivoimaisesti tärkein kysymys on henkilökunnan kannalta, että Kymenlaakson hyvinvointialue on paras työpaikka. Silloin, kun työntekijä kokee sen, että häntä arvostetaan, palkkaus on totta kai valtakunnallisen sopimusten mukainen, mutta niin, että työnantajana hyvinvointialue on se, minne halutaan tulla töihin. Töissä jaksetaan tehdä työtä, siitä saadaan palautetta, se on työpaikkana paras, houkuttelevin. Jollei Kymenlaakso tätä osaa tehdä, se ei Uudenmaan haastetta voida koskaan. Sen pitää olla parempi työpaikka, sen pitää olla parempi asuinpaikka. Elämisen arvokkuus pitää olla Kymenlaaksossa suurempi kuin muilla alueilla. Kymenlaakso on silloin täydellinen voittaja. Silloin se vaatii koko strategian rakentamisen. Ilman työntekijöitä ei ole Kymenlaakson hyvinvointialuettakaan eikä palveluita. Sen kautta niin voi sanoa, että usko ihmisiin ja ihmisten tekemään työhön synnyttää hyvinvointialueen, synnyttää lisäarvon ihmisten palveluille. Kyllä minä sanoisin, tällaisen työnantajakuvan luominen, työnantaja-aseman parantaminen on se, mihin tämä valtava porukka pystyy halutessaan, tai sitten se epäonnistuu. Kaikkihan tietävät, että Suomessa ei ole 2030 -luvulla enää 22:ta hyvinvointialuetta, jossa on yksi Helsinki mukana, vaan määrä on pienempi. Kysymys on siitä, että onko kymenlaaksolaisilla hyvin hoidetun hallinnon, hyvin hoidetun toiminnan, johtamisen, työn tekemisen kautta se paras palvelu, vaikuttavuus, tuottavuus. Sitä kautta voi sanoa, että ihmiset ovat saaneet elämälleen arvokkuutta ja hyvää hoivaa ja pelastustoimen. Minä sanon nyt näin, että tähän minä laittaisin kaikki paukut, tähän henkilökunnan elämän viemiseen eteenpäin, koska he tekevät teille paljon hyvää tulevina vuosina. Siinä on Kymenlaakson vahvuus tai heikkous, sen mukana te uppoatte, tai voi sanoa, että te olette haluttu työpaikka.

Lauri Lehto: Erinomaista, kiitos Jarmo. Tässä meillä on vielä hetki aikaa, ja viimeisen kysymyksen aika. Teidän tuli etukäteen pohtia sitä, että millaisena näette Kymenlaakson hyvinvointialueen viiden vuoden päästä. Nyt on mietitty tässä hyvä tovi alueen sisäisiä vahvuuksia ja sisäisiä heikkouksia, ja vahvuuksiksi mainitsin ainakin ne, että täällä on Kymsote ja Kymppi, eli meillä on näitä vapaaehtoisia rakenteita, täällä on tehty jo paljon, olemme pidemmällä kuin puolimatkassa. Toisaalta ulkoisista uhkakuvista mainittiin, että voi olla, että emme ole itsenäinen alue tulevaisuudessa, ja tietysti Uudenmaan ratkaisu on valtava kysymysmerkki, että onko se uhka vai mahdollisuus meille. Toisinpäin taas mahdollisuuksien puolella laajan päivystyksen sairaala nousi tärkeänä, aloitetut digitaalisuuden asiakasohjauksen tekemiset, mitä me olemme jo rakentaneet, niin näiden vahvistaminen. Sitten tuli tämä itäisen alueen ykkönen ja henkilöstön merkitys, paras työpaikka. Miltä näyttää Kymenlaakso teidän mielestänne tämän analyysin jälkeen viiden vuoden päästä? Jarmo Korhonen, ole hyvä.

Jarmo Korhonen: Jos kymenlaaksolaiset onnistuvat kaikissa näissä asioissa, niin palvelut hoidetaan täällä esimerkillisesti. Ihmiset saavat hoivaa, heillä on tulevaisuus, he palaavat, he saavat terveyttä. Järjestelmän tehtävänä on taata terveyttä tai turvaa, molemmat tulevat, ne on hoidettu hyvin. Jos päättäjät epäonnistuvat, eivätkä osaa hoitaa tätä hommaa, niin sitten tämä on Suomen eniten ambulanssiliikennettä harjoittava maakunta, josta potilaalta viedään moottoritietä pitkin Kotkasta tai Haminasta kohti Helsinkiä, ja Kouvolassa on Suomen suurin taksiliikennettä ja ambulanssiliikennettä harjoittavaa toimilupa-alue. Toivottavasti ne ovat sähköautoja silloin, että eivät aiheuta ilmastopäästöjä. Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko meni hyvin tai sitten täällä on todellinen rahtiliikenne muualle päin Suomea. Viedään hoivapaikkoja, alueen ihmiset kärsivät, eivätkä saa hoitoa. Kaikki haluavat muuttaa pois, kiinteistöjen arvot ovat tippuneet ja työttömyys on iso. Nyt on kysymys siitä, osataanko hoitaa ja koota kaikki voimat. On mahdollisuus onnistua, mutta huonosti toimiessaan seuraukset ovat alueelle katastrofiset. Tässä on kyse kuitenkin alueen suurimmasta työnantajasta, suurimmasta hyvinvointia tuottavasta yksiköstä. Petri osaa sanoa sitten viimeiset sanat, että Kymenlaaksolla on suuri tulevaisuus, menneisyys on vain vielä huonompi kuin tulevaisuus.

Lauri Lehto: Kiitoksia Jarmo. Petri Leino, ole hyvä.

Petri Leino: Kiitos, kiitos. Jos minä otan sen Kymenlaakson hyvinvointialueen, että miltä se näyttää viiden vuoden päästä, katsotaan sellainen lyhyt katsaus. Sanoisin, että Kymenlaakson hyvinvointialue viiden vuoden päästä näyttäytyy sellaisena, että sillä on sellaisia onnistumisia, että hyvinvointialue on onnistunut asiakkaiden saamisessa oikeiden palveluiden piiriin oikeaan aikaan. Se on ollut sellainen iso onnistuminen, että riittävän ajoissa pystytään tunnistamaan niitä ihmisiä, jotka aidosti hoitoa tai hoivaa tarvitsevat, ja saadaan heidät eteenpäin. Se on onnistunut, viiden vuoden päästä sitä katsotaan. Ja jos katsotaan, että mistä tässä koko uudistuksessa, jos ajatellaan, että tämä erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto, ikäihmisten palvelut ja kuntoutus ja kotiin tuotettavat palvelut, niin siinä on käynyt niin, että perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon osalta on saatu askelia eteenpäin. Mutta edelleen vähän hapuillaan siinä, että miten tämä nyt meni, kun ajatus on se, että on yhteinen terveydenhuolto. Viiden vuoden päästä vielä pikkuisen on ongelmia siinä, että se tahtoo mennä erikoissairaanhoitopainotteiseksi se tekeminen, hyvästä yrityksestä huolimatta. Ikäihmisten asumisen palveluiden osalta tämä on ihan maan ykkönen, tässä on onnistuttu viemään toiminnallisesti se, mitä on pitkään tavoiteltu. Kuntoutuksen osalta Kymenlaakson hyvinvointialue hapuilee vähän edelleen. Se on tunnistettu, mutta siinä ei ole ehkä ihan saavutettu sitä, mitä haetaan. Kotiin tuotettavat palvelut ovat edelleen iso ongelma, ja se tulee aika paljon tuon kautta, mitä Jarmo kuvasi tuossa, että saadaanko sitä henkilöstöä, ja miten nämä liikkumiseen liittyvät ongelmat ratkotaan, se on vaiheessa. Sitten teillä on vahva yhteistyö on HUS-yhtymän kanssa, eli te olette onnistuneet viemään ne, mitä nytkin tässä, on ja kehittämään niitä. Ja sitten tuo, mitä aikaisemmin tuossa puhuttiin, että Kymenlaakso näyttäytyisi yhtenäisenä itäisen alueen ykkösenä. Te olette matkalla itäisen alueen ykköseksi, te olette varmaan saaneet sen laajan ympärivuorokautisen sairaalan statuksen hoidettua. Mutta edelleen teillä päätöksenteon ja sen yhteisen tekemisen kipuilua sen kanssa, että olemmeko me yhtenäisiä vai eikö olla. Siinä on sellainen kehityskaari, näin minä ajattelin Kymenlaakson hyvinvointialueesta, voisi olla viiden vuoden päästä. Sellainen lyhyt yhteenveto.

Lauri Lehto: Mahtavaa. Kyllä kuulee äänestä ja puheesta, että on alue tuttu ja ymmärrystä näistä soteympyröistä on. Tuntuu melkein, että meidän pitäisi tämä nauhoite kuunnella strategiatyön alustukseen, kun lähetään sitä nyt sitten päättäjien kanssa ja johtavien virkamiesten kanssa työstämään…

Jarmo Korhonen: Ettekös te kuuntele?

Lauri Lehto: Ilman muuta, ja tämähän julkaistaan tässä ihan lähiaikoina, niin ilman muuta. Kiitoksia, vieraina meillä oli tänään Petri Leino Verona Consultingista ja Jarmo Korhonen Verona Consultingista. Oikein paljon ja erinomaista keskustelua, todellisia asiantuntijoita. Kiitos myös kuulijoille, minun nimeni on Lauri Lehto, ja jatkamme täällä Odotushuone-podcastissa sitten seuraavan kerran uusilla aiheilla.