3. jakson tekstivastine

Ovatko digitaaliset palvelut tulevaisuuden lähipalvelua?

Tervetuloa kuuntelemaan Odotushuone-podcastia. Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelu on jo alkanut. Ovien avautumista odotellessa on hyvä hetki tutustua uudistukseen muutosjohtaja Lauri Lehdon ja asiantuntijavieraiden seurassa. Tässä podcastissa keskustellaan hyvinvointialueesta monipuolisesti ja rohkeasti visioiden. Seuraa Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelua osoitteessa kymenhva.fi, Instagramissa @kymenlaaksonhyvinvointialue ja Twitterissä @kymenhva. 

Lauri Lehto: Tervetuloa jälleen kerran Odotushuone-podcastiin. Kolmas jakso tänään ja digitaaliset palvelut. Vieraina meillä on Katariina Terävä, Juhana Haavisto, ja Niina Forsström. Annetaan vieraiden esitellä itse itsensä, kukas meistä aloittaa? Mennäänpä vähän epätyypillisesti, aloitetaan herroista, eli Juhana, ole hyvä, kerro vähän tarkemmin, kuka olet ja mistä tulet. 

Juhana Haavisto: Kiitos, olen Haaviston Juhana ja toimin digikoordinaattorina tässä tulevaisuuden sotekeskushankkeessa Kymsotella. Tausta minulla on erikoissairaanhoidossa, sieltä olen lähtenyt ja vähän lisäkouluttautunut ja sitten on päässyt tähän hankkeeseen työhön. Toimin digitaalisten palveluiden kehityksessä mukana ja ennen kaikkea tukena siellä käytännön käyttöönotoissa ja koordinoin muun muassa. 

Lauri Lehto: Mitä sinä siellä, mitä sanoit, että erikoissairaanhoidossa, mitä sinä siis teet työksesi? 

Juhana Haavisto: Minä olen siis ollut 10 vuotta, ylikin 10 vuotta anestesiasairaanhoitaja leikkaustoiminnassa, sieltä lähtenyt sitten näihin hommiin. 

Lauri Lehto: No niin, hieno juttu. Tervetuloa Juhana. 

Juhana Haavisto: Kiitos. 

Lauri Lehto: Mennäänkö sitten Niinan? Niina Forsström, ole hyvä. 

Niina Forsström: Joo, kiitoksia. Tosiaan Niina Forsström, olen Kymsoten Tulkoti eli Tulevaisuuden kotona asumista ikääntyneille -tukevat palvelut projektikoordinaattorina aloittanut 1.4. ja jatkan 2023 loppuun tässä projektissa. Minulla on kontollani nämä digipalvelut täällä Kymsoten hankkeessa, eli pitkälti paljon meidän kotihoitomme käytössä olevien digitaalisten ratkaisujen olemassa olevan toimintamallin jalkautusta ja sen mahdollista jatkolaajentamista sitten näihin muihin palveluihin; omaishoitoon ja esimerkiksi kotiutumisen tueksi.  

Lauri Lehto: Mikäs Niina sinun taustasi on? 

Niina Forsström: Olen ollut pitkään itseasiassa kotihoidossa, se on sellainen, missä olen ollut pitkään, eli olen siirtynyt jo Kouvolan kaupungilta Kymsotelle. Ihan pohjakoulutukseltani olen sairaanhoitaja, eli olen ollut kotihoidossa sairaanhoitajana, olen ollut kotisairaanhoidossa. Toki olen ollut myös ensiavussa laajasti, olen myös käynyt esimiespuolta tekemässä. On monelta kantilta tuttua kotihoidon puolet ja nämä meidän palvelumme ja rajapinnat.  

Lauri Lehto: Nyt kun siirrytään projektikoordinaattorin tehtävään huhtikuun alusta alkaen, niin mistä tehtävästä siirrytään? 

Niina Forsström: Olin vastaavana palvelualuepäällikkönä itseasiassa viime vuoden tuolla kotihoidossa.  

Lauri Lehto: Kymsoten kotihoidossa? 

Niina Forsström: Kyllä. 

Lauri Lehto: No niin, eli tunnet aika hyvin toimintaa, voisi näin sanoa. Hienoa, kiitos, tervetuloa Niina. 

Niina Forsström: Kiitoksia. 

Lauri Lehto: Sitten meillä on täällä Katariina Terävä kolmantena vieraana.  

Katariina Terävä: Paikalla, kiitos. Edustan tässä kuntia, siksi sanoin ihan monikossa, koska hetkeä aiemmin olin vielä kaikkien Kymenlaakson kuntien kanssa vahvassa yhteistekemisessä, totta kai myös Kymsoten suhteen. Nimenomaan kokosimme siinä digitukihankkeessa digitukitoimijoiden palveluverkosto ja siinä otettiin huomioon kuntalaisten digitaidot ja toimijoiden digipalvelut ja myös taitotasot. Siitä jatkoin nyt tosiaan Kouvolan kaupungille, ja sen lisäksi, että pääsen vastaamaan Kouvolan osalta tästä tehtävästä ja laajentamaan sitä myös koulutuskenttään, niin pääsen perkaamaan Kouvolan kaupungin digipalvelut, kehittämään niitä ja luomaan uusia. Tämä on ihan älyttömän mielenkiintoinen tehtävä. Minun mielestäni, se on oma mielipide, että palvelun täytyy aina olla sujuvaa, että välttämättä se digitaalisuus ei ole elinehto, jos kehitetään palvelua. Palvelun täytyy olla sujuva, helppokäyttöinen, helposti löydettävä, eli viestinnällinen osuus on tosi tärkeä. 

Lauri Lehto: Kerro vähän tästä digitukihankkeesta. Mitä siinä tehtiin?  

Katariina Terävä: Siinä tehtiin paljon asioita. Nyt kun mietitään tätä hyvinvointialuetta ja sen kansallista ohjausta – mistä en tietenkään tiedä, sinä, Lauri tiedät siitä hyvin – niin meillä oli todella hyvä ohjaus maakunnittain DVV:n osalta, eli Digi- ja väestötietoviraston, joka tekee tätä kansallisella tasolla ja juurikin tämän vuoden aikana mallintaa digitukipalvelun. Se tarkoittaa siis opastamista, lähi ja etä, ja laitteiden käytön neuvomista ja mahdollisesti myös laitelainaamista, mitä esimerkiksi kirjastot, korttelikodit tekevät. Jos tulee taloudellinen varattomuus vastaan, niin kukaan ei jää siltä osin neuvottomaksi ja pystytään säilyttämään se yhdenvertaisuus. Meillä on luotu Kymenlaaksoon aivan loistava palveluverkosto ja se nimenomaan kattaa eri kohderyhmiä, on maahanmuuttajia, erityisryhmäläisiä, syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja ikäihmisiä.

Lauri Lehto: Upeaa, varmaan palataan tähän vielä, kiitos. Tosiaan vielä kerran tervetuloa Katariina ja Niina ja Juhana. Tosiaan hyvät kuulijat, meillä aiheena tänään on digitaaliset palvelut, digitaaliset palvelut vahvistamassa Kymenlaakson hyvinvointialueen tulevaisuutta. Paikan päällä meillä on vahvoja asiantuntijoita, joilla itsellään on tietysti vahva kokemus myös tuolta meidän palveluistamme. Mikäs muuten Katariina sinun taustasi on?

Katariina Terävä: Minun taustani on siis kauppatieteet. Olen kauppatieteiden maisteri ja hyvin vahvasti ollut projektitehtävissä, niin kuin nytkin. Koulutussektorilla myös vahvasti ollut, myös Eximian toimitusjohtaja, eli ollut myös vahvasti liiketoiminnan puolella, ja sitten minulla on ollut oma hyvinvointialan yritys 10 vuotta. Itse hyvinvointiala toimikenttänä on tosi tuttu.

Lauri Lehto: No niin. Niin kuin kuultiin, niin aikamoinen tausta kaikilla meidän vieraillamme. Mennäänpä eteenpäin, ja oikeastaan nyt kun tämä digitaalisuus on tässä nyt tullut mainittua kaikkien puheenvuorossa monta kertaa, ja se on oikein sellainen hokema nyt tässä soteuudistuksessa, tai sote- ja pelastustoimen uudistuksessa. Mitä se digitaalisuus nyt oikein on, ihan suomeksi ja ymmärrettävästi sanottuna? Kuka haluaa aloittaa, määritelläänpä digitaalisuus? Juhana, ole hyvä.

Juhana Haavisto: Voisin sanoa, että mahdollisuus hoitaa omia asioita, vaikka nyt jonkun älylaitteen, tietokoneen avulla. Ihan jokapäiväisiä asioita, nyt jos ajatellaan tähän hyvinvointiin ja terveyteen liittyen, niin hoitaa omia hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä asioita omalta kotisohvalta älypuhelimella tai tabletilla tai omalla tietokoneella, esimerkiksi tällaista.

Lauri Lehto: Juuri näin. Tarvitseeko joitain erityisiä taitoja, varmaan palataan tähän vielä monta kertaa, näihin erityisiin taitoihin, mutta pitääkö olla sujuva tietokoneiden käyttäjä, suoranainen digivelho?

Juhana Haavisto: No ei, ei kyllä tarvitse. Taitotasoja on erilaisia toki, niin kuin varmasti eri ihmisillä, mutta nyt me olemme käyttäneet tällaista vertausta, että jos pystyt hoitamaan vaikka verkkopankkiasioita kotoa käsin netin kautta, niin silloin pyritään siihen, että meidänkin digipalvelumme olisivat sellaisia, joita sinä pystyt hoitamaan. Eli tehdään mahdollisimman helpoiksi ja helppokäyttöisiksi.

Lauri Lehto: Eli itseasiassa moni meistä melkein tietämättäänkin saattaa käyttää sähköisiä digitaalisia palveluita

Juhana Haavisto: Kyllä. Käyt verkkokaupassa ostoksilla, ostat vaatteita, mitä tahansa, käytät digitaalisia palveluita.

Lauri Lehto: Eikös se veroilmoitus nykyisin tehdä melkein kokonaan sähköisesti?

Juhana Haavisto: Kyllä, esimerkiksi.

Lauri Lehto: Se on muuten aika mielenkiintoista, että tällainen toimija kuin verottaja, on melkein ollut meillä niitä ensimmäisiä julkisten palveluiden sähköistäjiä. 17.päivä piti jättää omat kommentit omaan verotukseen, niin huomasin, että se oli taas muuttunut vähän se käyttöliittymä, ja entistä näppärämpi tehdä se. Täytyy kyllä antaa aplodit verottajalle, mitä mieltä olette?

Katariina Terävä: Annetaan vaan!

Juhana Haavisto: Nämähän ovat jatkuvasti kehittyviä palveluja, että jostain lähdetään, ja eiväthän ne varmaan ole ikinä valmiita, jos näin voi sanoa.

Lauri Lehto: Mitenkäs Niina, haluatko sinä täydentää vai sanoiko Juhana täydellisen vastauksen, että mitä digitaalisuus on? Sinä katsot sieltä kotihoidon esimiehen ammattilaisen näkökulmasta ja tietysti tunnet kymenlaaksolaisia kotona asuvia iäkkäitä ihmisiä, tietysti monia muitakin, jotka tarvitsevat palveluja kotiin.

Niina Forsström: Joo, kyllä täytyy sanoa, että tosiaan se digitaalisuus, niin onhan se paljon enemmän kuin niitä ykkösiä ja nollia. Kyllähän se on sellainen väline ja mahdollistaja, jonka avulla voidaan sitten tuottaa ja järjestää niitä erilaisia palveluita, ihan siitä sähköisestä ajanvarauksesta kuvapuhelinpalveluun tai etävastaanottoon. Kyllähän siinä on tosi tärkeää se, että se on sellaista saavutettavaa palvelua asiakkaille, että se tehdään niin helppokäyttöiseksi, että sitä ei läheskään oikeastaan edes huomaa, että sitä tulee käyttäneeksi, tai se vaatii vain sen, että tullaan esimerkiksi laitteen äärelle ja on sitten se valmis yhteys siinä.

Lauri Lehto: Juuri näin, hyvä kuvaus. Katariina, miten sinä näet, mitä ne digitaaliset palvelut ovat?

Katariina Terävä: Kaikki, mitä edelleen sanottiin, olivat äärimmäisen hyviä. Ehkä vielä lisäisin sen, että minun mielestäni digitaalisuus on loppupeleissä kansalaisille täysin sataprosenttisesti tasavertaista, koska se on samanlaatuista kaikille, se on saavutettavaa, siinä pystytään nimenomaan erityisryhmät ottamaan huomioon. Jos on vaikka näkövammainen, niin siellä on omat apuvälineet netin käytössä. Mutta jotta päästään tähän, että se on sataprosenttista, että se on meidän jokaisen kuntalaisen ja kansalaisen käytössä, niin me tarvitsemme tiettyjä taitotasoja. Vielä minä ehkä vertaisin, tuo Juhanan aloitus oli ihan äärimmäisen hyvä, mutta ehkä vielä vertaisin tätä autolla ajon taitoon; tarvitset sen auton, jonkun laitteen, siihen täytyy investoida, jos mietitään kuntalaista. Ja sitten tarvitset bensaa, dieseliä, sähköä, eli jonkun verkon kotiin, tai sitten datayhteydellä puhelimen kautta. Mutta sellainen tietty varustetaso siinä tulee olla. Sitten jos mennään asiointiin, niin ehkä voidaan olla aika käsi kädessä sen ajokortin suhteen, että tietyt velvoitteet ja asiointivaateet alkavat tulla siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä, toki Omakanta esimerkiksi tekee tässä poikkeuksen. Sanoisin, että minä näen tämän upeana, yhdenvertaisena mahdollisuutena. Sitä kohti prosentuaalisessa mielessä, että pystyttäisiin olemaan sataprosenttisia.

Lauri Lehto: Eli digitaalisuus on hyvä juttu nimenomaan asiakkaille. Ymmärsinkö oikein, kaikki olemme tätä mieltä? Digitaalisuutta ei pidä pelätä, vai pitääkö?

Juhana Haavisto: Ei pidä pelätä. Minusta on mahdollisuus, ja se on yksi kanava perinteisten palvelujen joukossa. Toki välttämättä kaikille se ei sovi.

Lauri Lehto: Kenelle se ei sovi?

Juhana Haavisto: Jos ei halua käyttää, on heitäkin, jotka eivät halua käyttää digitaalisia palveluita. He haluavat sen palvelun toista kautta, sanotaan nyt näin, perinteisen vastaanoton kautta, jos puhutaan terveyspalveluista. Meidän pitää kuitenkin heille tarjota molemmat kanavat ja se meillä on jo, niin kuin laki velvoittaa meitä tarjoamaan digitaalisia palveluita. Meillä on tämä laki digitaalisen palvelun tarjoamisesta.

Lauri Lehto: Onko joku sellainen asiakasryhmä tai henkilöstöryhmä tai ylipäätään joku ryhmä, kenelle digitaaliset palvelut teidän mielestänne ei sovi? Kuka vastaa? Tulee mieleen ikäihmiset ensimmäisenä jostain syystä. Miten sinä Niina näet? Tämä on sellainen, mikä minulle aika usein tulee, minä saan aika paljon yhteydenottoja päättäjiltä muun muassa, ja myös asiakkaiden omaisilta, että oletteko te nyt varmoja siitä digitaalisuudesta, kun kaikki siitä puhuvat ja sitä pitäisi lisätä. Että ettekö te ymmärrä, eihän nyt kotona asuva iäkäs ihminen tarvitse mitään muuta kuin käsipareja, seuraa ja hoivaa. Miten se on?

Niina Forsström: Kyllä minä nyt olisin kuitenkin sitä mieltä, että puhutaan nyt esimerkiksi, meillä on monenlaisia digitaalisia ratkaisuja. Kaikki ratkaisut eivät tietenkään sovi kaikille, me olemme hyvin erilaisia, me olemme yksilöitä, meistä jokainen siellä, myös ikääntynyt. Mutta ottaisin vaikka esimerkkinä nyt sitten tämän kuvapuhelinpalvelun, eli sen, että asiakkaalle soitetaan kuvapuhelimella se käynti. Se palaute, mikä on sieltä saatu, niin se, että asiakas saa ihan kiireetöntä, intensiivistä kasvoaikaa, saadaan rauhassa keskustella ja saadaan katsekontaktilla keskustella. Useimmiten meillä kuitenkin saattaa tuolla palveluissa fyysinen käynti olla sitten, että siihen sisältyy paljon muuta touhua ja askaretta siinä samassa. Se jää vähän pintapuoliseksi se käsiparikäynti, että se, että me saamme sitä keskustelukontaktia sen kautta, niin siitä on kyllä tullut tosi paljon hyvää palautetta. Ja tosiaan ne kuvapuhelinpalvelut ovat niin helppokäyttöisiä ikääntyneille, laite on niin helppokäyttöinen, että töpseli seinään kotona ja sitten, kun on sovittu aika, niin riittää, että tulee sinne laitteen ääreen, niin yhteys aukeaa. Ei tarvitse mitään painella eikä osata asentaa eikä muuta, että sanoisin, että on kyllä todella helppokäyttöiseksi ja matalalla kynnyksellä tehty. Muistuttaisin vielä, että ainakin tässä meillä ikääntyneiden palveluissa, mitä on käytössä, niin aina, kun on digipalvelu, niin meillä on myös niitä fyysisiä käyntejä. Eli kukaan asiakas ei ole sen digin varassa, vaan se on nimenomaan siinä tukena ja antamassa sitä lisäarvoa.

Lauri Lehto: Joo, ja tärkeä viesti oli tämä, että tosiaan laitteet kehittyvät, tekniikka kehittyy koko ajan. Eikös vaan Juhana?

Juhana Haavisto: Joo, minä näkisin tämän jotenkin sellaisena skaalana, että on näitä ihmisiä, jotka ovat hyvinkin innoissaan digitaalisuudesta ja heillä on älysormuksia, älykelloja, millä he mittaavat omaa hyvinvointiaan ja se tuottaa dataa. Ja tavallaan minä näkisin myös tulevaisuudessa sen mahdollisuuden, mikä meidän pitäisi jotenkin hyödyntää. Toki kaikki tietoturvat huomioon ottaen. Se, että me voimme hyödyntää näitä olemassa olevia teknologioita siinä, että saadaan ihmisistä terveysdataa, jos he siihen itse haluavat, suostuvat. Tämä on yksi mahdollisuus.

Lauri Lehto: Loistavaa. Palataanpa tuohon dataan, Katariina, ole hyvä.

Katariina Terävä: Ihan lyhyt lisäys tähän vielä, että kun kysyit, että onko joku ryhmä, joka ei tarvitse, niin minun mielestäni vähintään välillisesti kaikki on jo saavutettu diginä. Jos viitataan esimerkiksi tähän kotihoitoon, niin kuitenkin hoitohenkilöstö, joka menee paikan päälle, niin hehän hoitavat työaikaseurannan ja kaiken tiedonkulun ja kaiken diginä. Loppupeleissä, jos miettii, että siellä se ikäihminen saa palvelua, niin hänhän on osa digiä, koska siinä mukana hoitajien toimenkuvan kautta tulee sitä digiä mukaan. Toinen vertaus, minkä tähän toisin, niin me hyvin hyväksymme sen, että on tietty peruskoulu, jota aikaa nyt on jatkettu, ja siellä on tietyt aineet. Ei ole ollut 30 vuotta sitten samat aineet. Nyt jos mietitään tulevaisuuden kuvaa, se on ihan selvä, että digitaidot tulevat peruskoulun oppiaineisiin, ja silloin ne tulevat kaikille. Eli me olemme ihan pienen matkan päässä siitä, että on aivan yleistä ihan kaikille. Meidän tarvitsee sitten siinä palvelun määrittelyssä miettiä eri kohderyhmiä, mutta muuten tämä kyllä minun mielestäni jo tällä hetkellä tavoittaa ihan kaikki.

Lauri Lehto: Sepä oli rohkaiseva kommentti. Olet digitukihanketta vetänyt Kymenlaaksossa ja yhdessä kuntien, ja tiedän, että Kymsote on ollut tässä muiden yhteistyökumppaneiden lailla mukana myös. Sinulla on hyvin varmasti vahva tuntuma tähän, miltä se näyttää. Tosiaan kaikki jopa välillisesti, eli tarkoitat sillä sitä, että esimerkiksi työntekijä käyttää tätä sähköistä tai digitaalista työvälinettä hoitaessaan tai auttaessaan meidän potilaitamme ja asiakkaitamme. Hyvä, ei löytynyt yhtään sellaista potilasta ja asiakasryhmää, kuka ei hyödy. Mitenkäs muistisairaat ihmiset, varmasti välillisesti, mutta onko joitain muita? Ei tainnut löytyä, onko näin, vaikka kuinka tässä kaivelen? Aika usein kuulen tämän väitteen, että on merkittävä osa ihmisiä, ketkä eivät koskaan tule käyttämään sähköisiä palveluja.

Katariina Terävä: Muistisairaita auttavat nimenomaan hyvin paljon tällaiset digitaaliset toimintajärjestelmät. Yhtä lailla, kuin hoidettavilla on vaikka lääkkeenoton suhteen muistuttajat ja tällaiset robottimaiset aputyötekijät, niin muistisairailla on myös yhtä lailla näitä. Ne ovat hyviä muistuttajia, että siinä minä oikeastaan sanoisin toisinpäin, että digitaalisuus tulee suuressa määrin avuksi.

Lauri Lehto: Mahtavaa. Mitäs, jos mennään tähän Kymenlaakson ympäristöön, nyt vähän iso kuva. Eli miltä se nyt näyttää? Kaikkialla Suomessa nyt odotetaan ja toivotaan ja kehitetään näitä sähköisiä palveluita, ja jopa verottajakin näitä on jo laajamittaisesti kehittänyt. Muistan muuten, kun Sipilän hallituksen aikaan sanottiin, että digi säästää 3 miljardia euroa sotemenoissa, eli ajateltiin, että digitaalisuus on se avain tähän meidän kestävyysvajeemme oikaisemiseen. PM:n sivuilla oli jopa tällainen linkki, missä luki näin, että 100 ensimmäisenä digitalisoitavaa palvelua. Ja minä kävin sitä monta kertaa klikkaamassa, ja se oli aina tyhjä se lista. Mutta mitäs te sanotte, siitä on kyllä jo vuosia, mutta nyt jos te katsotte, te olette kehittämisen digitaalisuuden ammattilaisia kaikki, niin onko Kymenlaakso digitaalisten palveluiden kehitysmaa vai edelläkävijä? Katariina?

Katariina Terävä: Edelläkävijä, kun halutaan niin. On sellaista vahvaa yhteistä haluamista, ja nimenomaan, kun joku löytää hyvän konseptin, niin kuin tässä on tullut esille, niin se sitten monistetaan myös toiselle alueelle. Ei olla liian tarkkoja siitä omistajuudesta, vaan ollaan valmiita jakamaan tietotaitoa. Ehdottomasti, jos mietitään ennaltaehkäiseviä palveluita, mitä näen vahvasti hyvinvoinnissa, jokainen tietää, että se on ehdottomasti edullisempaa, kuin sitten raskaat sosiaalimenot. Vaikka se olisi hyvin pieni vähemmistö, joka niitä aiheuttaa, niin ne tekevät sen varsinaisen laskun. Myös digitukihankkeessa hyvin vahvasti kaikki maakunnat näkivät tämän ennaltaehkäisevänä palveluna ja nimenomaan hyvinvoinnin todella tärkeänä rahan arvon lisääjänä ennaltaehkäisevässä puolessa. Se pakettihan meidän täytyy saada kuntoon. Siinä, kun me olemme yhdessä tekevässä roolissa, ja jaamme parhaita käytäntöjä, niin me emme todellakaan ole, mitä sinä sanoit, jossain unholassa. En edes muista enää

Lauri Lehto: Sanoin, että onko Kymenlaakso, olemmeko me tässä kansallisessa kehityksessä kehitysmaa vai edelläkävijä?

Katariina Terävä: Ei olla, tämä on tahtotila.

Lauri Lehto: Kyllä. Juhana, miten sinä näet, olemmeko me kehitysmaa, digikehitysmaa vai digiedelläkävijä?

Juhana Haavisto: No ei ainakaan kehitysmaa. Kyllä me edelläkävijä olemme, ihan mitä nyt itsekin tietysti tuolla hankkeen puolesta työskentelin eri alueiden kanssa, niin jokaisella alueella on menossa varmasti eri kokonaisuuksia ja hyvää digikehittämistä. Minun mielestäni Kymenlaaksossa on otettu – varmasti koronastakin johtuen – äärimmäinen digiloikka, todella, todella vahva. Esimerkiksi nyt vaikka Omaolon hyödyntäminen, Omaolo-palvelun hyödyntäminen meillä näkyy todella vahvasti. Esimerkiksi koronabotti, tämä Omaolon palvelu, niin sehän teki todella vahvaa vaikuttamista esimerkiksi meidän alueellamme. Siinä koronatilanteessa, jos ei tätä automaatiota olisi ollut, niin siihen olisi tarvittu äärimmäisen paljon työntekijöitä hoitamaan sitä yhteydenottojen tulvaa, mikä silloin oli. Muun muassa tämä, ja sitten meillä on tähän ennaltaehkäisevään työhön liittyen kehitetty runsaasti jo digipalveluja siihen, ja tullaan kehittämään tulevaisuudessa. Minä näen ehdottomasti meidät edelläkävijänä myös asiakasohjauksen kannalta, niin kuin chat-palveluja ja tällaisia me kehitämme.

Lauri Lehto: Loistava, kiitos Juhana. Mitäs Niina sanoo?

Niina Forsström: Kyllä yhdyn täysin edellisiin tässä, että täällä ei missään nimessä olla kehitysmaa, vaan olemme kyllä nyt jo tällä hetkellä minun mielestäni monessa asiassa edelläkävijä, etenkin ikääntyneiden palvelussa ja kotihoidossa. Meillä on paljon sellaista, mitä olemme nyt tässä vertaiskehittämisen myötä, niin kuin hankkeessakin ihan Suomen tasolla eri kuntien ja uuden yhteisöjen kanssa käyneet niitä keskusteluja, niin siellä on oltu todella hämmästyneitä siitä, miten pitkällä me olemme todella monessa asiassa. Saamme olla todella ylpeitä siitä, että meillä on täällä paljon ainutlaatuista ratkaisua, meillä on esimerkiksi kotihoidossa tällainen keskitetty digitaalisen palvelutoiminnan keskus, missä on paljon eri toimintoja, mitkä palvelevat meidän asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneita sekä itse sitä kotihoitoa.

Siellä on eri työtehtäviä ja tavallaan se, että sitten kotihoidon kentälle jää aikaa enemmän hoitaa sitä varsinaista työtä, kun digitaalinen palvelutoiminnan keskus hoitaa paljon tällaista laitehallintaa ja tekniikkaan liittyviä asioita. Sitten meillä on esimerkiksi tämä Turvallinen koti ja oppilaitos -yhteistyö, eli se toimii, myös kuntalaiset pystyvät varaamaan sieltä aikoja. Eli siellä ovat Eduko ja Jakama -oppilaitokset, siellä ovat demokodit, minne pystytään menemään katsomaan, jos halutaan. Sellaisia ratkaisuja meillä on käytössä, eli pystymme sellaista tutustumiskäyntiä tekemään sinne. Samat kodit ovat siellä käytössä meidän työntekijöiden esimerkiksi perehdyttämisessä, niin uusien, kuin vanhojen työntekijöiden perehdyttämisessä niin, että pystymme niitä käyttämään hyväksi ja tuomaan sitä tietoisuutta näistä ratkaisuista, se on hirveän hyvä. Sitten meillä on nyt juuri tässä pilotoitu tällaista Kirjastokeskiviikko -mallia esimerkiksi meidän kotihoidon asiakkaillemme, eli tämäkin on tällaista hienoa yhteistyötä, siellä on kirjastolta lähtenyt tämä. Eli pystytään tuomaan sellaista palvelua siellä, esimerkiksi siellä luetaan novelleja ja on kaikennäköistä ohjelmaa kerran viikossa heidän asiakkailleen, joilla on laitteet käytössä. Kyllä me olemme ihan edelläkävijöitä. Mutta toki ei voi sanoa, että meillä on valmista, vaan kehitettävääkin vielä löytyy, että nämä meidän jo olemassaan kehitetyt palvelut tulisivat täällä meidän Kymenlaaksossamme laajasti tietoon ja sitten täysin ja monipuolisesti tulisivat käyttöön ja jalkautuisivat niin henkilökunnalle kuin kuntalaisillekin. On siinä vielä työsarkaa.

Lauri Lehto: On ihan varmasti. Aivan upeaa kuulla näitä esimerkkejä, sinulla tuli niin hieno lista hyvin konkreettisia esimerkkejä ja nyt minun tekisi mieli kysyä näistä lisää myös Juhanalta ja Katariinalta myös. Jos avaisin tämän näin päin tämän seuraavan kysymyksen, että aika paljon median sivuilta saa lukea tästä Kymsoten ajasta, että se on ollut raskasta ja mitään ei ole saatu oikein aikaiseksi ja kaikki on pielessä ja niin poispäin, niin nyt kun kuuntelee teitä tässä, saa ehkä vähän toisenlaisen kuvan. Emme nyt olekaan ihan kehitysmaa, vaan tosiaan nämähän ovat Kymsoten aikana tehtyjä tekemisiä, eikö vaan?

Juhana Haavisto: Kyllä, joo. Esimerkiksi juuri tähän ennaltaehkäisevään työhön muun muassa mielenterveys- ja päihdepalveluissa, niin meillähän on siellä jo olemassa olevia digipolkuja, mitkä pyrkivät siihen, että saadaan asiakkaita, jotka tarvitsevat apua hyvissä ajoin kiinni, ennen kuin päädytään ehkä sitten niihin niin sanotusti raskaampiin tai enemmän hoitoa vaativiin palveluihin. Eli näitä omahoitopolkuja löytyy, sieltä löytyy tietoa, mitä voi käydä ihan itse palvelusta katsomassa ja oppimassa asioista ja ottaa selvää. Saadaan myös ammattilaiseen se yhteys myös sitä kautta. Siellä on digipolut olemassa ja niitä kehitetään edelleen sinne. Paljonhan me olemme saaneet hyvää aikaa aikaan. Myös voisin sanoa tästä elintapaohjauksen palvelutarjotinsivustosta, mikä on tällainen chatbot, ohjautuva palvelu, niin siellä on runsaasti tietoa. Siellä on siellä ohjautumista oikeisiin palveluihin, oikean tiedon äärelle, jos kaipaa elintapaohjausta tai muutosta omaan elämään, elintapoihin. Ja juuri tämä on tätä ennaltaehkäisevää työtä, mikä on erittäin tärkeää ja säästää myös kustannuksia sitten, kun ei päädytä sinne vaikka nyt erikoissairaanhoidon puolelle ja niihin vaativiin hoitoihin.

Lauri Lehto: Tätä on tehty myös, tämä oli paljon kysyttyä ennaltaehkäisevää työtä. Osaatko sinä sanoa Juhana, että minkä verran suurin piirtein tällä hetkellä meillä kymenlaaksolaiset käyttävät näitä palveluita?

Juhana Haavisto: Tässä nyt viitattiin, että paljon työtä tietysti siinä, että saadaan vielä näitä palveluja tuotua lisää esille, mutta yllättävän paljon. Yllätyimme itseasiassa tässä kehittämisessä siitä, kuinka hyvin nämä palvelut löytyivät jo ilman markkinointia. Meillä on hyvin aktiivisia kansalaisia, jotka etsivät sitä tietoa myös verkosta ja muun muassa mielenterveyspalveluihin ohjautuu noin 60 asiakasta kuukaudessa, sitten perinteisiä, vaikka puhelinpalveluja pitkin noin 300 kuukaudessa. Minusta se on aika hyvä prosentti.

Lauri Lehto: Joo. Onko tämä mihin suuntaan tämä määrä on menossa, onko se joka kuukausi sama vai onko tämä kasvava määrä?

Juhana Haavisto: No tämä on tällä hetkellä pysynyt suhteellisen tasaisena tämä määrä. Minä luulen, että kun näitä palveluja saadaan ihmisten tietoon vielä enemmän, niin käyttäjät muun muassa chat-palveluissa nousevat sitten.

Lauri Lehto: Joo, juuri näin, hienoa kuulla. Meillä oli tässä taannoisena perjantaina, oliko 6.5., meillä oli tällainen valtuustoseminaari hyvinvointialueen päättäjille. Viisikymmentäyhdeksän päättäjää oli tänne kutsuttu ja taisivat olla varahenkilötkin, eli aikamoinen porukka. Sitten siellä oli lisäksi vielä virkamiehiä eri puolilta, ja huomasin, että olit ainakin Juhana sinä, ja Niina sinä olit siellä paikalla ja oliko niin, että Katariina ei saanut kutsua sinne?

Katariina Terävä: Oli näin.

Lauri Lehto: Valitan ja pahoittelen, ja seuraavan kerran Katariinalle laitetaan kutsu tänne. Oli vahinko meidän puoleltamme. Mutta te tapasitte tässä hyvinvointialueen päättäjiä, olitte kertomassa heille, siellä oli toistakymmentä erilaista tällaista onnistumista näissä meidän palveluidemme kehittämisessä. Minkälaista palautetta saitte päättäjiltä? Ja miten koitte että, miten päättäjät, minä olen nähnyt, että varsinkin digipalvelut kiinnostivat kovasti, että miksi ne kiinnostivat niin kovasti päättäjiä, ja minkälaisia kysymyksiä tai kommentteja kuulitte?

Juhana Haavisto: Meillä oli neljä työpajaa tämän päivän aikana ja kyllä jokainen tuoli oli täynnä jokaisessa työpajassa, eli todella kiinnostunutta porukkaa oli. Saatiin hyvää palautetta ja juuri näitä oivalluksia siitä, että nämä oikeasti säästävät kustannuksia ja näillä on vaikuttavuutta. Saatiin hyviä ideoita muun muassa juuri tähän meidän asiointipalvelumme kehittämiseen ja tällaiseen. Kyllä siellä oli hyvää keskustelua ja varmasti olisi ollut lisääkin, nämä olivat kuitenkin suhteellisien tiiviitä nämä työpajat. Varmasti olisi ollut enemmänkin keskustelua, mitä aika antoi myöten.

Lauri Lehto: Loistavaa. Mitenkäs Niina, sinä esittelit muun muassa, minä olin itse kuulemassa, kotihoidon roboteista. Siellä oli päättäjiä mukana, niin ihmeteltiin, ei oikein tiedetty, että tällaisia olisi olemassakaan, luultiin, että ehkä emme ei niin edistyksellisiä ole, kuin sitten ollaankin. Minkälaisia kommentteja sait?

Niina Forsström: Joo, kyllä huomasin, että olit paikalla, ja oli moni muukin siellä paikalla. Juuri niitä sellaisia positiivisia ahaa-elämyksiä tuli paljon siellä, tosiaan demonstroin esimerkiksi tabletlaitteen käyttöä, niin siitä tuli paljon kommentteja, että ei olisi voinut ajatellakaan, että on näin helppo ratkaisu, ja että miten helppokäyttöisiä ne meidän ratkaisumme ovat. Se avasi varmasti päättäjille paljon. Sitten tietysti siitä vaikuttavuudesta se, että keskittämällä palveluita pystytään vaikuttamaan monella näkökulmalla. On se henkilöstön näkökulma ja asiakasnäkökulma, että kyllä tämä digi myös sitä työhyvinvointia lisää. Ja kun esimerkiksi kotihoidossa ajattelee, niin tämä on se yksi mahdollisuus, että voi niitä työtehtäviä olla. Jos tulee semmoinen tilanne, että ei pysty siellä kenttätyössä olemaan, silloin on mahdollisuus hakea vaikka DPK:hon töihin ja tehdä siellä vaihtelevia tehtäviä.

Lauri Lehto: Mikäs se on se DPK?

Niina Forsström: Se on se kotihoidon digitaalinen palvelutoiminnan keskus. Se aina livahtaa tuolta suusta tuo lyhenne, sama niin kuin tämä Tulkotikin, kun ovat niin pitkiä nämä sanat. Aina ei muista niitä koko nimellä, mutta varmasti tosiaan kertoo, eli se on keskitetyt palvelut. Siellä on työnjakoa ja laitehallintaa ja meidän puhelinpalvelumme.

Lauri Lehto: Joo. Kerro vähän tästä digitaalisesta palvelukeskuksesta, että mitä se nyt sitten oikein? Ajatellaan, että minä olen nyt kotihoidon asiakas, asun kotosalla ja otan teihin syystä miksi yhteyttä? Miksi ottaisin teihin yhteyttä?

Niina Forsström: Voisit vaikka ottaa yhteyttä sinne, että olen tänään menossa omaisen luokse, että tänään en tarvitse käyntiä. Voisit vaikka sitten soittaa sinne digitaalisen palvelutoiminnan keskukseen ja siellä sitten työntekijä kiittää ja kirjaa, ja sitten hän laittaa sen tiedon eteenpäin meidän kotihoidon hoitajille ja työnjakoon, että se käynti voidaan sieltä vapauttaa, hoitaja ei tule sinun luoksesi sinne. Tai voisit ilmoittaa vaikka, että sitten samalla, kun olen poissa, niin ruoka tarvitsee perua, niin hoituu sitten sillä samalla soitolla sekin.

Lauri Lehto: Yhdellä ilmoituksella. Miten se muuten aikaisemmin oli, mikä tässä on se parannus?

Niina Forsström: Parannus on se, että aikaisemminhan nämä kaikki puhelut ovat menneet sinne meidän kotihoidon hoitajillemme ja tietysti se, että jos heillä on joku hoitotoimenpide siellä ollut käynnissä, niin eiväthän he ole ensinnäkään pystyneet ensiksi vastaamaan puheluun. Sitten on ehkä jossain kohtaa siellä työmatkan varrella soitellut takaisin ja siinä on tietysti huonoimmassa tapauksessa saattanut käydä niin, että kun työntekijä vihdoin pääsee sieltä kierrokselta toimistolle, niin sitten ei ehkä muistakaan perua sitä ruokaa, tai ei muista sitten sitä yhteydenottoa kirjata. Niitä puheluita tulee tosi paljon, niitä tulee vajaa 6000 puhelua kuukaudessa kuitenkin.

Lauri Lehto: Ohhoh.

Niina Forsström: Sinänsä, jos ajattelee, että se koko määrä menee sinne kentälle, niin siinä työntekijän työpäivään tulee todella paljon keskeytyksiä. Kuitenkin ajatellaan, että se lisää sitä asiakastyön laatua, että siellä ei kukaan sitten soittele ja keskeytä, vaan keskitytään siihen kulloiseen asiakkaaseen ja hänen asioihinsa.

Lauri Lehto: Kuinka monta ihmistä, tai minkälaisia ammattilaisia työskentelee täällä palvelukeskuksessa?

Niina Forsström: Sinne on valikoitu meidän kotihoitomme ammattilaisia, ja Kymsoten sisäisenä, kotihoidon sisäisenä kiinnostuskartoituksena tehty. Silloin siinä kartoitettiin myös digitaitoja ja halukkuutta, molempia. Sillä sitten valikoitui meille kyllä huipputekijät sinne, heiltä kyllä sujuvat asiat.

Lauri Lehto: Juuri näin. Aina puhutaan muutosvastarinnasta, niin kuin voisi sanoa, että kaikessa tällaisessa muutoksessa aina, oli se toimiala melkein mikä tahansa, niin se on vähän sellainen, että kun meitä kaikkia – minuakin – pelottaa aina se muutos. Kun minä en tiedä, että mikä se minun roolini siellä tulee olemaan, mitähän tämä tarkoittaa minun työhöni ja näin, se on tällainen ihmisiin liittyvä, inhimillinen piirre. niin niin Miten tämä meni, esimerkiksi tämä muutos teillä siellä kotihoidossa? Miten tämä meni henkilöstön mielestä?

Niina Forsström: Kyllähän se porukka, joka siellä digitaalisessa palvelutoiminnan keskuksessa on työssä, niin kyllähän he ovat varmasti tässä, sehän on nyt vuoden ollut toiminnassa, niin se porukkahan kyllä varmaan päässyt hyvin siihen sisään ja kiinni. Sieltä on kyllä tullut palautetta, että ovat viihtyneet siellä työssä ja tavallaan se on haluttu työpaikka, meillähän olisi sinne halukkaita enemmän kuin tällä hetkellä tarjota.

Sillä lailla sen puolesta, ja toki asiakkaitten ja meidän kotihoitomme henkilöstön ja yhteistyökumppaneiden näkökulmasta niin tietysti alkuun, emmehän me tietysti silloin alussa… siinä oli näitä käynnistymisvaikeuksia, niin kuin aina. Ei osattu varata riittävää määrää henkilöstöä siihen alkuun, koska ei meillä ollut mitään käsitystä esimerkiksi siitä puheluiden määrästä, kun ei meillä ollut mitään dataa siitä, miten paljon kotihoidon kentälle tulee kaikkiin niihin puhelimiin puheluita. Ei voitu sitä tietää ennalta. Tietysti se on asettanut haasteita ja tietysti korona on ollut myös haaste, että sairastuvat siellä puhelinpalvelun työntekijätkin, ja se on sellainen osaamisala, että se vaatii oman koulutuksensa. Sinne ei ole kovin helppo saada sijaisia. Ihan kohtalaisilla palveluprosenteilla olemme kuitenkin pysyneet, että siellä on keskimääräinen, muistelen, että viimeiseltä puolelta vuodelta kuitenkin keskimäärin puheluun pystytään kolmen minuutin sisällä vastaamaan. Toki siinä on päivittäistä vaihtelua, ja välillä on niitä teknisiä haasteita ollut.

Lauri Lehto: Upeaa, onpa todella mielenkiintoinen. Mitä sinä, Katariina, tästä ajattelet?

Katariina Terävä: Minun mielestäni on todella loistava, ja muutenkin täytyy maakunnallisen digitukihankkeen osalta kiittää Kymsotea, te olette olleet todella edistyksellisiä. Esimerkiksi kun tuli esille tämä digimentorointiohjelma, missä kyselyn kautta kaikille Kymsoten työntekijöille tehtiin digitaitojen suhteen ja digi-innokkuuden suhteen, eli, että siellä työyhteisössä alkaisi toimimaan näitä digilähettiläitä, jotka sitten neuvoisivat työn lomassa toista työntekijää, joka ei ehkä osaa käyttää niin hyvin sähköistä järjestelmää tai vastaavaa. Tämä saatiin läpi vietyä, se on jo toteutuksessa Kymsotessa ja sehän tietenkin näkyy hyvänä palveluna asiakkaisiin päin, ja sähköisen asiakaskäytön prosentuaalista astetta pystytään nostamaan. Mutta kaikessa tässä minun mielestäni jo äskeisessä puheenvuorossa tuli niin hyvin esille, että A ja O on motivaatio. Kun me tiedämme, että joku teknologia lähtee hyvin toimimaan, se mahdollisesti on jo testattu muualla, niin meidän täytyy löytää ne motivaatiotekijät, millä me saamme henkilökunnan toimimaan. Ja ilmeisemmin tämä toimii erityisen hyvin Kymsotessa, että ei voi muuten olla näin lyhyessä ajassa näin hyviä kokemuksia jo käytännön tasolla. Nyt kun kysyit Lauri, olen todella ylpeä teistä.

Lauri Lehto: Kiitos Katariina, hyvä kuulla, kiitos menee varmasti tähän osoitteeseen, eli Juhanalle ja Niinalle ja monelle muulle. Mutta Juhanalla, jos on asiaa?

Juhana Haavisto: Joo, voisin oikeastaan lisätä tuohon, että kun itse olen yhtenä vetäjänä tuossa digimentoritoiminnassa, niin meillä on tosiaan viime syksynä aloitettu se ammattilaisille. Saatiin ihan hyvin porukkaa sinne mukaan, ja toteutushan menee niin, että meillä on kerran kuukaudessa heille valmennustilaisuus. Aihe on aina eri, katsotaan aihe aina etukäteen ja suunnitellaan se koulutuskokonaisuus. Heille on tosiaan kerran kuukaudessa valmennustilaisuus ja heille on allakoitu kaksi tuntia viikkoon digimentoritoimintaa varten aikaa.

Lauri Lehto: Mennään tähän digimentorointiin vielä, se tuli täältä Katariinan puheenvuorosta, Juhana tuossa kuvasi vähän tarkemmin. Mikä on siis digimentori?

Katariina Terävä: Digimentori. Jokainen ymmärtää, että jos oli ennen vanhaan oppipoikasysteemi, niin tässähän on työn vieressä rinnalla oppimista, ja tässä tapauksessa digitaitojen suhteen. Jos mietitään vaikka, että lanseerataan Kymsotessa uusia järjestelmiä tai vahvistetaan, parannetaan olemassa olevia, niin jotta se vähän kokemattomampi, jolla on peruskoulutus, vaikka lähihoitajan, sairaanhoitajan työtehtävään, ei ehkä niin hyvä digitaidoissa, mutta kun hän tietää, että hän saa rinnalla sparrausta, totta kai siinä tiivistahtisessa työkentässä hänen valmiutensa lähteä käyttämään niitä järjestelmiä on paljon parempi. Ja silloin, kun jokainen työntekijä lähtee, niin ilman muuta se rantautuu sinne asiakkaan näkökulmaan, että asiakasta on yhtä iisiä lähteä tekemään vaikka reseptin uusiminen verkossa. Mutta jos tilanne olisi toisin päin, että annettaisiin tilanteen olla niin, että siellä on määrätyt ihmiset, jotka ovat innokkaita digin suhteen ja määrätyt ei, niin me tiedämme, miten se vaikuttaisi asiakkaiden näkökulmaan. Eli aina minä itse ajattelen, että se lähtee organisaatiosta. Sen vuoksi myös digitukihankkeessa me lähdimme ensin toimijatasosta, sitten lähdimme vahvasti viestimään sinne kuntalaisrajapintaan.

Lauri Lehto: Juhana.

Juhana Haavisto: Joo, siis digimentorihan meillä käytännössä toimii digitukihenkilönä siellä omassa yksikössään ja antaa kollegoilleen sitä digitukea, eli on sitten mitä järjestelmiä nyt tahansa heillä käytössä. Hän toimii digitukena tässä, ja minun mielestäni tavallaan se hyöty tulee siinä, että digiosaava ammattilainen myös osaa ohjata asiakasta, niin kuin Katariina tuossa juuri sanoi. Tämähän näkyy sitten asiakkaalle.

Lauri Lehto: Eli yksiköllä tarkoitat mitä?

Juhana Haavisto: Esimerkiksi ihan terveydenhuollon yksikkö, oli se sitten yksittäinen terveysasema tai vaikka leikkaustoiminnan osalta päivystysosasto tai ihan mikä tahansa, vaikka vuodeosasto.

Lauri Lehto: Siellä sairaanhoitajien, lääkäreiden, muiden ammattilaisten tukena.

Juhana Haavisto: Juuri näin.

Lauri Lehto: Juuri näin. Paljonko näitä digimentoreita meillä nyt maakunnassa on, tai Kymsotessa on?

Juhana Haavisto: Tällä hetkellä muistaakseni reilu 60.

Lauri Lehto: Aikamoinen määrä.

Juhana Haavisto: Ilmoittautuneita oli enemmän, mutta toimintaan nyt on tällä hetkellä osallistunut myös Kymsotelta vähän reilut.

Lauri Lehto: Joo. Minkälaisen palautteen tämä on saanut tämä digimentorointi?

Juhana Haavisto: Siellä on hirveän innostunutta porukkaa kyllä, myös olemme mahdollistaneet heidän omien digitaalisten järjestelmiensä kautta myös sen, että he voivat toimia toisilleen vertaistukea siellä ryhmässä, että meillä on sellaista myös.

Lauri Lehto: Juuri näin. Taustaltaan he ovat minkälaisia ammattilaisia, minkä alan ammattilaisia?

Juhana Haavisto: Siellä on eri puolilta, on sosiaalipuolen ammattilaisia, on terveydenhuollon ammattilaisia, monia erilaisia.

Katariina Terävä: On kotihoidosta ja tosiaan, jos miettii hierarkisesti, on myös lääkäritasolta. Eli tässä kun tehtiin juuri tämä ensimmäinen kysely, mihin tosiaan, niin kuin Juhana viittasi, että kyselyyn vastasi laajempi määrä, niitä oli yli 100, voi sanoa, että kaikki ammattikunnat tuli edustettua. Sehän on aivan loistava tilanne, kun ensi kertaa tehdään kysely, että tulee niin hyvä peitto siitä ammattikunnasta.

Lauri Lehto. Kyllä. Jos mennään vähän sinne jo, katsellaan pidemmälle tulevaisuuteen, se voi olla lähitulevaisuutta tai muutaman vuoden päästä. Aloitetaan vähän tästä lähitulevaisuudesta, mennään sitten sen jälkeen siihen meidän viimeiseen kysymykseemme, eli miltä Kymenlaakson hyvinvointialue näyttää tästä digitaalisten palveluiden näkökulmasta hetken päästä. Mutta mitä meidän asiakkaillamme tai henkilöstöllämme, minkälaisia digitaalisia, sähköisiä palveluita näette, että meillä on tänne kohta tulossa tai kehitteillä mitkä eivät ehkä vielä näy? Onko sellaisia?

Juhana Haavisto: Ehkä haluaisin avata tämän ajatuksen nyt näin, että ensinnäkin tämä digitaalisten palvelujen, jos ajatellaan, niin puhutaan monesti etäpalveluista. Minä heitän tämän idean, tämä ei ole minun ideani mitenkään päin. Mutta näissä keskusteluissa on tullut esiin sellainen heitto, että oikeastaan digitaaliset palveluthan ovat niitä lähipalveluja. Kännykkä tai tietokone tai tabletti siellä sinun kotonasi on lähin keino saada yhteys sinne terveydenhuollon palveluihin. Pitäisikö ajatella, että se etäpalvelu on se, että sinä ajat lumituiskussa 20 km terveysasemalle, ne ovat etäpalveluja.

Lauri Lehto: Aivan, hyvä pointti.

Juhana Haavisto: Pitäisi kääntää ajattelu nyt siihen, tätä on ollut meillä keskusteluissa tuolla tätä ajatusta.

Lauri Lehto: Pääseekö lääkäriin kohta? Tiedetään, että joillakin, itse vaikka työterveyshuollon asiakkaana, niin kyllä minä olen monta kertaa jo tavannut lääkärin, työterveyslääkärin ihan etäyhteydellä, kun on ollut nuha tai tällainen, kun on tarvinnut sairaslomatodistuksen tai lääkettä, niin ei ole tarvinnut mennä paikan päälle. Mites meidän väestömme? Pääseekö lääkäriin tai hoitajalle digitaalisen palveluväylän kautta, vaikka kuvapuhelimella tai vastaavalla?

Juhana Haavisto: Hoitajalle pääsee jo tällä hetkellä ja etälääkäritoimintaa ollaan juuri käynnistämässä näillä näppäimillä. Kyllä tätä on tulossa ja toki tunnistamme varmasti, että julkisella puolella olemme hieman, meillä on kirittävää yksityispuoleen nähden. Heillähän on ollut näitä palveluja jo käytössä, mutta mehän tulemme täältä kovaa ja kohisten…

Lauri Lehto: …Ohi!

Juhana Haavisto: Katsotaan, tulemmeko ohi, mutta ainakin rinnalle toivottavasti. Mutta kyllä näitä tulee koko ajan käyttöön. Minusta tuntuu, että vaikka monet digipalvelujen kehittämiset ja teknologiset kehittämiset ovat aika pitkiä kehityskaaria, niin kyllä me olemme aika nopeasti, se nopeutuu minun mielestäni koko ajan, ja näitä otetaan käyttöön meillä.

Lauri Lehto: Upeaa. Todella rohkaisevaa, kun aina sanotaan, että kyllä se yksityinen, että se osaa sen hoitaa. Itsekin olin pitkään yksityisellä töissä, niin kuin tässäkin olevat henkilöt, että se on niin nopea ja notkea. Mutta nyt kun kuuntelee teitä, niin tosiaan täältä tullaan kovaa vauhtia, että kehitysvelkaa on eikö niin?

Juhana Haavisto: Kyllä.

Lauri Lehto: Tullaan kovaa vauhtia perässä sinne, missä yksityiset tällä hetkellä ovat. Niina, miten sinä näet, mitkä ovat sellaisia, kun ajatellaan vaikka ikäihmisiä tai kotona asuvia, ketkä tarvitsevat sinne kotiin. Tämä kotona asuminen taitaa olla aika vahva trendi, että sitä pitäisi oikeastaan tukea, ja kotona asumista lisätä kaikin keinoin. Jotta siellä kotona pärjätään, niin onko digitaalisuudessa tulossa jotain helpotuksia tai keinoa lisätä turvallisuutta asua kotona?

Niina Forsström: Sanoisin, pikkuisen lainaan myös itseäni viisaamman sanoja, että tällä hetkellä meillä on kaikki välineet siihen, mutta se, että se meillä olisi vielä vähän enemmän paremmin mietitty toimintamalleja, ja vielä olisi vähän ketterämpää se tietynlainen käyttöönotto. Välineet meillä siihen on. Itse näkisin sen, että tulevaisuudessa olisi hyvä käydä keskustelua, että se olisi entistä varhaisemmassa vaiheessa, niin pystyttäisiin sitä digiä hyödyntämään, eli tuomaan pehmeämpiä, ennaltaehkäiseviä palveluita asiakkaalle ja ehkäisemään joutuminen suurempien palveluiden piiriin. Se olisi varmaan tärkeä tavoite.

Juhana Haavisto: Joo, ja kaikessa tässä digikehittämisessä minun mielestäni todella tärkeää, varsinkin näissä käyttöönotoissa, kun me haluamme näitä digipalveluja käyttöön, niin olisi todella tärkeää, että me otamme varhaisessa vaiheessa meidän ammattilaisemme mukaan siihen kehittämiseen. Silloinhan, kun puhutaan jalkauttamisesta, niistä käyttöönotoista, me otamme konkreettisesti sen käyttöön jossain palvelussa sen digin siellä, niin ottaisimme mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ammattilaiset siihen mukaan myös.

Lauri Lehto: Entä asiakkaat?

Juhana Haavisto: Myös asiakkaat, tätä me teemme myös.

Lauri Lehto: Joo, loistavaa. Mitenkäs sinä Katariina näet, jos vielä kysyy sinulta, että tällaisia lähitulevaisuuteen… Mennään sitten tosiaan siihen viiden vuoden perspektiiviin, mutta lähitulevaisuudessa, mitä sinä näet, mitä tällaisia meidän asiakkaitamme, potilaitamme hyödyttäviä, mitä sinä näet, että meillä ehkä on tulossa, tai pitäisi olla tulossa?

Katariina Terävä: Joo. Kuntasektorilla ensin, siis kommentoin juuri, vähän jatkan Juhanaa, että lähdetään nimenomaan tuosta palveluportfoliosta, että kun palvelun täytyy olla sujuvaa, niin ensisijaisesti juuri toimijoiden ja asiakkaiden kanssa katsotaan sitä läpi. Sitten, jos siellä on digitaalisia sujuvuutta edistäviä ja saavutettavuutta edistäviä osia siinä palvelupolussa, sitten ne lisätään, mutta ei tosiaan väen väkisin digitaaliseksi. Siinä rinnalla, jos otetaan toimijat ja asiakkaat, täytyy olla viestintä. Minun mielestäni oli hyvä lisäys, mitä Juhana sanoi, että heti aluksi toimijat mukaan. Mutta myös viestintä, se minun mielestäni myös unohdetaan aika monta kertaa, että koko ajan täytyy olla se vuorovaikutteinen viestintä. Ja sitten, kun ne kohdejoukot siihen yhteiskehittämiseen on otettu mukaan, niin sitten myös se viestintä siitä lähtee jalostumaan. Ja sitten kun on se aika momentum viestiä kaikille, ne toimijat kentällä ovat jo valmiina, koska heidät on sitoutettu yhteistyöhön. Mutta jos miettii lähitulevaisuuden mahdollisuuksia, tähänkin vielä lähden yleisemmällä tasolla kuin pelkästään Kymsote, koska täällä on asiantuntijat siihen, niin näkisin, että yritykset lähtevät vahvemmin mukaan myös toimintojen suhteen. Kaupat, ruokakaupat ovat jo vahvasti verkossa, varmasti tulee joitain pop up -tapahtumia myös heidän suhteensa, että hei, nyt tehdään oikeasti tietoiseksi, alkaa mökkeilykausi, että miten voit tosiaan netin kautta tilata ruokaa. Eli se bisnes lähtee nousemaan. Uskon myös, että operaattorit lähtevät vahvasti myös tähän digitukikenttään, neuvontakenttään koittamaan. Niillä on aina se motivaatio jo sopimusten suhteen pitää viimeiseen saakka omista asiakkaista kiinni, jopa siellä laillisuuden rajalla, että voiko sellaisia sopimuksia tehdä. Mutta uskon, että se palveluverkosto lähtee varmaan yrityskentässä koko ajan vahvistumaan, ja sitä kautta ihmiset lähtevät tottumaan, asioimaan sähköisesti. On jo totuttu käyttämään pankkipalveluita sähköisesti ja Kymsoten kentässä uskon tosiaan tämän digimentoroinnin voimaan. Siinä täytyy vaan tosiaan todella vahvasti ylläpitää sitä vuoropuhelua, että sieltä kentältä sitten kuullaan myös edistäviä asioita, mitä olisi sitten hyvä kehittää, koska sehän on suoraan sitten sitä teknologian ruokaa.

Lauri Lehto: No niin, aikamoinen tykitys tuli Katariinalta. Hyvältä kuulostaa. Viimeinen kysymys, miltä näyttää Kymenlaakson hyvinvointialue digitaalisten palveluiden näkökulmasta ja ennen kaikkea asiakkaan kannalta? Mitä palveluita, minkälainen palveluympäristö tämä on viiden vuoden kuluttua, kun tämä kehitystyö meillä täällä jatkuu näillä urilla? Tuossa ihan alussa Juhana mainitsit datan. Data, eli tieto, niin jos voisin jotenkin sinulta kysyä sen näin päin, että millä tavalla tämä tieto sitten meitä hyödyttää? Se on varmaan monille kuulijoille ihmeellinen asia, että mitä hyötyä tiedosta on?

Juhana Haavisto: Esimerkiksi me osaamme poimia sen tiedon avulla tiettyjä riskitekijöitä sairastua johonkin sairauteen ja puuttua ajoissa siihen riskiin.

Lauri Lehto. Juuri niin. Ennakoida.

Juhana Haavisto: Ennakoida, juuri näin. Minä näkisin sen, jos me lähdemme tähän viimeisen kysymykseen…

Lauri Lehto: Kyllä.

Juhana Haavisto: … niin näkisin sen, että me pystymme asiakkaalle tarjoamaan palveluita hänen tarpeensa mukaan. Joku tarvitsee kevyitä palveluja, 24 / 7 saatavilla olevia, helposti saatavilla olevia hoitopalveluja, digipalveluja, joku tarvitsee sitten fyysisiä vastaanottopalveluja, ihan niin sanottuja raskaampia palveluja. Me pystymme sujuvasti ne tarjoamaan aina asiakkaan tarpeen mukaan. Minä näkisin, että se olisi juuri se tavoite tuonne viiden vuoden päähän.

Lauri Lehto: Mahtavaa. Miten sinä Niina näet?

Niina Forsström: Minä näkisin, että meillä olisi viiden vuoden päästä sellainen ihmistensä näköinen hyvinvointialue, että meillä olisi tarjota asukkaiden tarpeisiin soveltuvia ratkaisuja ihan kaikessa skaalassa. Sieltä ennaltaehkäisevästä päästä kevyempään tarpeeseen ja turvallisuuden luomiseen ja sitten sellaiseksi tueksi siihen, että saa olla siellä kotona mahdollisimman pitkään. Toivoisin jatkossa, jos käyttää sellaista vertausta, että nykyisin, jos me tarjoamme laastaria, niin silloin viiden vuoden päästä me pystyisimme ehkä se hiertymän syntyminen ehkäisemään, mihin sitä laastaria tarvitaan. Sellaista toivoisin, toki toivoisin, että meillä olisi Kymsotessa sellainen henkilöstö, joka on tietoinen ja on sitä osaamista digipalveluissa ja on halua osata ja halua neuvoa, että siitä hyötyvät sitten myös kuntalainen ja asiakas.

Lauri Lehto: Hieno puheenvuoro. Katariina, miltä näyttävät hyvinvointialueen palvelut viiden vuoden päästä?

Katariina Terävä: Näin oikeastaan saadaan ympyrän sulkeutumaan ja mennään tuohon dataan. Ajattelen, että kun meillä on kuitenkin kaikki kuntalaiset, hyvinvointialueen edustajat kirjoissa ja kansissa, niin meidän täytyy todella hyvin lähteä kuntalaisista pitämään huoltaa ja saada se tieto sieltä, jotta tosiaan nämä tarpeet tulee tiedolla johdetuksi. Ja se, että me panostamme, että Kymenlaaksossa on parhaat mahdolliset palvelut, ja se lähtee siitä, että asiakas on niissä vaikuttamassa mukana. Sitten, että meillä on paras mahdollinen henkilöstö, hyvinvoiva ja jaksava, joka haluaa pysyä täällä, ja tänne tulee imuvoimaa, niin kuin tuonne kotipalvelun digitaaliseen yksikköön. Sinne on vetovoimaa, sinne haluttaisiin enemmän. Juuri tällaisia esimerkkejä meillä alkaa olla useita, mikä on meille se ehdottomasti vetovoimatekijä. Ja nyt, kun voi uskaltaa sanoa isompia asioita, meille tulee sellainen vahva hyvinvoinnin keskittymä, meidän ei tarvitse heti miettiä, että onko meillä päivystävä keskussairaala, mikä totta kai meillä on myös silloin, mutta että puuttuuko täältä korkeakoulu vai onko korkeakoulu. Meillä on vahva hyvinvoinnin keskus, mihin liittyy myös lääkäreiden osaamispalvelu, että me emme enää ole senkään vajeessa, ettei ole riittävästi lääkäreitä, riittävästi erikoislääkäreitä, ja erikoislääkäreitähän me saamme etäpalveluiden kautta myös. Eli me vahvasti panostamme koko hyvinvointialueen voimin hyvinvoivaan Kymenlaaksoon myös konkreettisin toimenpitein ja nostetaan henkilöstö avainasemaan, palvelut myös.

Lauri Lehto: Mahtavaa. Hei muuten kuulijoille, mistäs löytyy tietoa näistä hyvistä hankkeista, tekemisistä, jos niitä haluaa kaivella? Ajatellaan vaikka kotihoidon palvelukeskusta tai erilaisia mielenterveys- ja päihdepalveluiden palvelupolkuja, Omaoloa ja niin poispäin. Mistäs me löydämme näistä tietoa?

Niina Forsström: Ainakin Kymsoten sivuilta löytyy tietoa. Sitten tosiaan kotihoidon digitaalisen palvelutoiminnan keskus, sehän on pääsääntöisesti tarkoitettu meidän säännöllisen kotihoitomme asiakkaille, mutta sieltä löytyvät yhteystiedot ja löytyy palvelukuvausta Kymsoten sivuilta sitten kyllä. Ja hankkeen osaltahan tulee sitten esimerkiksi Innokylään erilaisia kuvauksia kyllä.

Lauri Lehto: Innokylä.fi. Ja Kymenlaakson hyvinvointialueen verkkosivut kymhva.fi, sieltä löytyy myös tietoa, kuten löytyy tietysti linkki tähän podcastiinkin. Onko Katariinalla heittää jotain tietolähdettä meille?

Katariina Terävä: On heittää. Kymenlaakson liiton sivuilta löytyvät Digituki Kymenlaakso -sivut. Eli sieltä löytyvät nämä digineuvonnan palveluntarjoajat kunnittain ja eri kohderyhmäsektoreittain.

Lauri Lehto: Loistavaa. Lämmin kiitos Katariina Terävä…

Katariina Terävä: Kiitos.

Lauri Lehto: …Niina Forsström, Juhana Haavisto, digiammattilaiset, kiitos että kävitte. Kiitos kaikille kuulijoille, toivottavasti teistäkin oli yhtä mielenkiintoista kuin meistä täällä. Perästä kuuluu, eri tervetuloa kuuntelemaan seuraavaa jaksoa, jahka se julkaistaan. Kiitoksia.

Juhana Haavisto: Kiitos.

Niina Forsström: Kiitos.