4. jakson tekstivastine

Tervetuloa kuuntelemaan Odotushuone-podcastia. Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelu on jo alkanut. Ovien avautumista odotellessa on hyvä hetki tutustua uudistuksen muutosjohtaja Lauri Lehdon ja asiantuntijavieraiden seurassa. Tässä podcastissa keskustellaan hyvinvointialueesta monipuolisesti ja rohkeasti visioiden. Seuraa Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelua osoitteessa kymenhva.fi, Instagramissa @kymenlaaksonhyvinvointialue ja Twitterissä @kymenhva.

Lauri Lehto: Tervetuloa Odotushuoneeseen, neljänteen jaksoon. Hyvinvointialueen palvelut ovat meillä tänään teemana. Vieraana tänään on Kymsoten toimitusjohtaja ja hyvinvointialueen PT-johtaja Annikki Niiranen, tervetuloa.

Annikki Niiranen: Terve, olen Annikki Niiranen ja toimin Kymsotessa toimitusjohtajana. Pitkään täällä Kymenlaaksossa ollut näissä sotetehtävissä. Edellisellä kaudella sotemuutosjohtajana Sipilän hallituksessa ja sitä ennen myös Careassa toimitusjohtajana ja Kouvolassa apulaiskaupunginjohtajana.

Lauri Lehto: No niin, ainakin on alue tullut tutuksi.

Annikki Niiranen: Kyllä.

Lauri Lehto: Hienoa, tervetuloa. Tervetuloa myös Juhani Carlson, pelastusjohtaja Kympestä. Olet valmisteluissa tiiviisti mukana ja tämä on merkittävä muutos myös alueen pelastustoimelle täällä Kymenlaaksossa, niin kuin kaikkialla Suomessa. Voitko sinäkin kertoa jotain itsestäsi?

Juhani Carlson: Kiitoksia. Minä olen tosiaan tänne alueelle tullut vuonna 2006, eli alue on pikkuhiljaa käynyt tutuksi, tässä pelastuslaitoksella erilaisissa tehtävissä ollut sieltä asti. Annikki mainitsi tuon Sipilän hallituksen aikaisen uudistuksen, niin silloin olimme edellisen kerran tätä maakuntauudistusta tekemässä, ja nyt sitten jo toista kertaa tässä. Olen tällainen perheenisä Kymenlaaksosta, tykkään veneillä ja viihdyn täällä Kymenlaaksossa oikein hyvin.

Lauri Lehto: No niin. Mikä muuten oli sinun aiempi tehtäväsi tuolla, eikö niin, että sinä olet aika tuore pelastusjohtaja meillä täällä Kymenlaaksossa?

Juhani Carlson: Joo, eli joulukuun alussa olen aloittanut pelastusjohtajan tehtävissä ja sitä ennen toimin pelastuspäällikkönä Kymenlaakson pelastuslaitoksella.

Lauri Lehto: Hieno juttu, tervetuloa Juhani.

Juhani Carlson: Kiitos.

Lauri Lehto: Minä olen Lauri Lehto ja isännöin tätä meidän tämänkertaista lähetystämme. Muutosjohtaja hyvinvointialueen valmistelutyössä ja toimin kehitysjohtajana Kymsotessa. Annikki on itse asiassa minun esimieheni, tai esihenkilö, niin kuin tänä päivänä kuuluu sanoa.

Annikki Niiranen: Niinpä.

Lauri Lehto: Niinpä, tässä kannattaa varoa kysymyksiä. Meillä teemana tänään ovat palvelujen kehittäminen ja rahoittaminen osana uudistusta, eli tärkeät, isot aiheet. Nämä ovat nyt niitä teemoja, mitkä ihan varmasti kiinnostavat tuolla odotushuoneessa odottelevaa väestöä, meidän ihmisiämme, palvelujen käyttäjiä ja varmasti myös henkilöstöä ja muita tärkeitä ryhmiä. Alateemoina meillä tänään ovat muun muassa seuraavat asiat: pitääkö hyvinvointialojen palveluita kehittää vaiko ei, ja jos pitää, niin minkä takia? Siitä olisi teiltä kiva kuulla tänään kommentteja. Palvelujen rahoitus toinen tärkeä, valtavan tärkeä teema, ollut aika paljonkin varmasti mediassa esillä nämä huolet rahoituksen riittävyydestä. Kolmantena asiana meillä on palvelujen yhteensovittaminen, yhteistyö. Saitte ennakkotehtävät, niin kuin meidän kaikki vieraamme ovat saaneet, ja ihan sitten lopussa kysyn teiltä, että miltä Kymenlaakson hyvinvointialue näyttää viiden vuoden päästä. Tällaisista teemoista lähdetään liikkeelle. Miltä kuulostaa?

Annikki Niiranen: Tutut teemat.

Juhani Carlson: Onhan näitä vähän pyöritelty tässä viime aikoina.

Lauri Lehto: Kyllä, siksi juuri täällä ollaan. Lähdetäänpä liikkeelle ensimmäisestä teemasta, eli pitääkö hyvinvointialueen palveluita kehittää ja minkä takia? Kumpi haluaa aloittaa?

Annikki Niiranen: Aloittaako Juhani nyt vai minä?

Juhani Carlson: Minä voin tällä kertaa sitten aloittaa. Vastaushan tuohon kysymykseen on tietysti, että pitää kehittää. Totta kai meillä on se kehittäminen, jos ajatellaan vaikka pelastustoimen näkökulmasta, ihan normaalia pelastustoimen palveluiden kehittämistä. Asiakas saa palvelun riittävän nopeasti ja oikea-aikaisesti, onnettomuudet onnistuttaisiin ennaltaehkäisemään ja ne, mitä ei sitten onnistuta ennaltaehkäisemään, niin vahingot jäisivät mahdollisimman pieneksi. Mutta sitten toinen iso kysymys minun mielestäni tähän hyvinvointialueeseen liittyy, on se, että kun meillä on nyt täällä sosiaalitoimi, terveystoimi, pelastustoimi, niin miten me kykenemme entistä paremmin yhdessä palvelemaan asiakkaita? Niin, että asiakkaan palvelu ei kohdistuisi pelkästään pelastustoimen palveluun tai sosiaali- tai terveystoimen, vaan pystyttäisiin yhdessä kehittämään asiakkaan saamaa palvelua. Meillä on kuitenkin paljon sellaisia asiakkaita, jotka tarvitsevat näitä kaikkia sosiaalitoimen, terveystoimen ja pelastustoimen palveluitamme.

Lauri Lehto: Kyllä. Osaatko sinä sanoa, Juhani, jotain esimerkkejä siitä, että minkälaisia kehitystoimia on suunnitteilla, tai onko jo meneillään jotain sellaista, mistä ehkä suuri yleisö ei tiedä?

Juhani Carlson: Jos otetaan tämä meidän maakuntamme alue, niin meidän maakunnassammehan on kaupunkialueita ja harva-alueita, ja sitten meillä on paljon suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavia laitoksia esimerkiksi. Se kyvykkyys siitä, että miten me kykenemme asukkaita palvelemaan onnettomuustilanteissa sekä täällä kaupunkialueella, että olla tuolla harva-alueilla, niin yksi tällainen käytännön esimerkki ovat monitoimiyksiköt. Eli yksi tällainen ambulanssin näköinen laite sisältää sitten ensihoitokyvykkyyttä ja pelastustoimen kyvykkyyttä. Meillä on yksi yksikkö tällä hetkellä Miehikkälä-Virolahti –alueella, eli saadaan asiakkaalle palvelu sinne paikan päälle mahdollisimman nopeasti. Tämä on yksi konkreettinen esimerkki, miten voimme yhdessä tehdä. Meillähän tälläkin hetkellä jo viidessä ambulanssissa toimii esimerkiksi Kympen pelastajia, Kymsoten ensihoitajia, ensi vuoden alussa he ovat vain Kymenlaakson hyvinvointialueen pelastajia ja ensihoitajia. Tämän tyyppistä yhdessä tekemistä varmasti jatkossa kehitetään entistä enemmän.

Lauri Lehto: Juuri näin, mielenkiintoista. Tuosta vielä tarkentava kysymys, siis yksi tällainen monitoimiyksikkö on Kymenlaaksossa tällä hetkellä, nimenomaan tuolla Miehikkälän, Virolahden nurkilla?

Juhani Carlson: Joo, tällä hetkellä niitä on yksi kappale.

Lauri Lehto: Joo.

Juhani Carlson: Tämä on sellainen kehityssuunta, jota varmasti tutkitaan, että tarvitaanko niitä palveluita lisää ja millä tavalla ne kykenevät palvelemaan, mutta ne ovat juuri sen tyyppisiä, että pystytään myös harva-alueilla tuomaan kiireellisiä palveluita asiakkaan luokse nopeasti. Siellä ei välttämättä ensihoidon tehtäviä ole niin paljon, että ensihoidon tehtäviä varten tarvittaisiin ambulanssia, puhumattakaan, että pelastustehtäviä olisi niin paljon, että tarvittaisiin välittömässä valmiudessa olevaa pelastusyksikköä. Nämä kaksi asiaa kun yhdistetään, niin pystytään tuottamaan asiakkaalle hyvät palvelut sinne.

Lauri Lehto: Kuulostaa järkevältä. Onko joitain kokemuksia, minkälaisia tilanteita on onnistuttu ratkomaan?

Juhani Carlson: Paljon on tullut kokemuksia, ja hyviä kokemuksia olemme saaneet. Käytännössä tällaisessa yksikössä ovat tietysti perusensihoitoasiat, se on aika selkeä. Siellä on sitten kyvykkyys tällaisella kranaattityyppisellä laitteella sammuttaa paloa, vaikkei sinne sitten tämä pelastajaensihoitajapari pääsisikään menemään. Muutenkin tällaisia henkeä pelastavia toimenpiteitä aloittamaan, ja sitten sinne perästä tulee paloautoa ja pystytään toimenpiteitä jatkamaan. Pidettäisiin olosuhteet sellaisina, että sille pelastamiselle jäisi vielä edellytyksiä sitten, kun paloauto, esimerkiksi sopimuspalokunta, tai Haminasta tulee vakinainen paikan päälle.

Lauri Lehto: Miltä näyttää, onko tällainen toiminta laajenemassa?

Juhani Carlson: Itse näkisin, että se on laajenemassa. Nythän me yhdessä näitä kehitämme ja yhdessä näitä asioita teemme, mutta se on esimerkiksi sellainen palvelu, mikä turvaa sinne harva-alueelle.

Lauri Lehto: Joo.

Juhani Carlson: Ja kyllä sille on myös muualla Kymenlaaksossa, kuin tuolla Miehikkälä-Virolahti luona tarvetta.

Lauri Lehto: Juuri näin, kiitoksia Juhani. Annikki, mitä itse vastaat tähän, että pitääkö hyvinvointialueen palveluita kehittää?

Annikki Niiranen: Pitää varmaan, vaikka ei olisi hyvinvointialuetta, niin palveluita pitää kehittää. Ja Juhani sanoi tästä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen yhteistyöstä, niin itse pidän sitä todella tärkeänä. Näen, että siinä on paljon mahdollisuuksia meillä, varsinkin näissä oloissa, kun miettii, miten meidän ympärillämme maailma muuttuu. Jo se, että meillä olisi yhteinen, jaettu ymmärrys tilanteessa, milloin missäkin ollaan ja mitä meiltä odotetaan, on jo iso asia. Näen, että vaikka on tehty tähänkin asti tiiviisti yhteistyötä, niin nyt, kun me olemme yhdessä organisaatiossa, niin tällainen varautuminen erilaisiin häiriötilanteisiin parantuu huomattavasti, resurssien käyttö tehostuu ja voimme turvata meidän asukkaidemme arkea paremmin ja tehokkaammin. Se on minun mielestäni jo iso asia. Olenkin sanonut Juhanille, että meidän pitäisi löytää sellaisia ratkaisuja kaikessa toiminnassa, että me emme puhu vain, että yksi plus yksi on kaksi, vaan meidän pitää saada enemmän sillä aikaiseksi. Mutta sitten ihan varsinaisesti meidän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluistamme, niin asukkaiden tarpeet muuttuvat, meidän yhteiskuntamme muuttuu ympärillä ja meidän pitää kaikki sotepalvelut myös sitten siinä ajassa muuttaa. Itse näen sitä, että meille tulee varmasti tällainen… me otimme ison digiloikan jo koronan aikana, me otimme käyttöön uusia palveluita ja siirsimme verkkoon erilaisia tapaamisia ja muuta, se kehitys tulee kyllä voimistumaan tulevina vuosina, ja näen, että sen on pakkokin kehittyä sillä tavalla, että meillä on… henkilöstöstä tulee olemaan kova pula koko sotealueella, tai näillä hyvinvointialueilla, ei pelkästään Kymenlaaksossa. Kaikki ne toiminnot, mitkä me pystymme siirtämään verkkoon tai etäpalveluihin tai jollakin muulla tavalla tuotettavaksi kuin kasvotusten, niin meidän pitää pystyä ne tekemään, jotta meillä on mahdollisuus hoitaa ne ihmiset ja ne haavoittuvassa asemassa olevat asiakkaat, jotka eivät pysty käyttämään verkkopalveluita. Niin meillä on sitten ihmisiä, kasvokkain tapahtuvia palveluja ja käsipareja hoivaamassa sitten. Tämä muutos on vääjäämätön ja tietysti sitten se, että tulee tämä hyvinvointialue, niin se antaa mahdollisuudet palvelutuotannon kehittämiseen paremmin niillä alueilla, missä ei ole ollut tällaisia yhdistettyjä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, erityistason ja perustason palveluja, mitä Kymsote on jo Kymenlaaksossa harjoitellut aikaisemmin, 2019 vuodesta.

Lauri Lehto: Mainitsit Kymsoten tässä näin, niin nyt on pakko kysyä. Kymsote on siis vapaaehtoinen sotekuntayhtymä ja perustettu vuonna 2019, eli aika tuore kuntayhtymä kaiken kaikkiaan. Mitä hyötyä meillä tästä Kymsoten olemassaolosta? Mainitsit, että se on meitä jonkun verran täällä ehkä auttanut, tai muilla alueilla on tekemistä vielä edessä, niin miten sinä kiteyttäisit tästä kehittämisen näkökulmasta, että mitä siellä Kymsotessa on jo tehty, mitä hyvää siellä on tehty, joka meitä auttaa tässä tilanteessa, minkä kuvasit äsken?

Annikki Niiranen: Itse näen niin, että me olemme yhdistäneet erilaisen, uuden kunnan ja yhden kuntayhtymän palvelutuotantoa sillä tavalla, että meillä on yhteiset palvelumyöntämisen kriteerit. Me olemme tuoneet palveluita, sekä myöntämistä että sitten tuottamista yhdenmukaistettu, jolloin tämän alueen asukkaat saavat yhdenvertaisilla perusteilla palveluita. Sitten tietysti se, että se on tehostanut meidän resurssien käyttöä ja asiakasohjausta tiivistetty. Sitten on perustettu Kaiku24, eli kun tällä alueella on ollut vaikeuksia siinä, että asiakkaat saavat yhteyttä palvelun järjestäjään ja palveluntuottajaan, niin nyt on päästy siihen, että meillä asiakkaat löytävät meidät ja saavat meihin yhteyden, mikä on todella tärkeää. Paljon palautetta asiakkailta tuli, mikä oli ihan oikeutettua arvostelua siitä, että jos kaksi vuorokautta joudut odottamaan sitä yhteydenottoa, niin palvelu ei ole aivan “tykissään” silloin. Nämä kaikki ovat, ja sitten palvelurakennetta on muutettu. Me olemme lisänneet myös matalan kynnyksen palveluita ja purkaneet raskasta, laitosvaltaista hoitoa ja huolenpitoa. Näitä muutoksia, jotka ovat sitten varmaan monella tällä hetkellä edessä.

Lauri Lehto: Juuri näin. Kysyin tuossa Juhanilta, että millaista kehitystyötä on pelastustoimessa ollut menossa, ja tuli tämä monitoimiyksikkö nyt yhtenä esimerkkinä. Annikki, mainitsit Kaikun tässä muun muassa. Onko jotain muuta sellaista, tiedetään, että muun muassa valtio tukee aika lailla alueita ennen kuin alueet edes käynnistyvät, niin osaatko sinä sieltä jotain nostaa, minkälaista tehdään?

Annikki Niiranen: Meillä on varmaan tämä tulevaisuuden sotekeskus, jossa mietitään, että millä tavalla sotekeskuksessa sitten on palveluja saatavilla. Ei pelkästään terveydenhuollon palveluja, mutta myös sosiaalitoimen palveluita, ja miten se palvelu olisi mahdollisimman sujuvaa asiakkaalle, niin että, voisiko sanoa, että yhden pysähdyksen taktiikalla tulee hoidettua useampi asia. Tätä kehitystyötä. Yksi iso sellainen, mistä… kun meillä on vanhusvaltainen väestö, niin ajattelen itse, että siinä on saavutettu tosi paljon, tällaista turhaa päivystyksen käyttöä estettyä, niin on tämä ArVihoitajatoiminta. Eli meillä mennään kotiin, kokenut sairaanhoitaja miettimään, että onko vanhuksen tai iäkkään ihmisen tila sellainen, että tarvitsee päivystyspalveluita tai sairaanhoidon, sairaalan palveluita, vai voidaanko se hoitaa täällä kotona. Näistä ArVi:n keikoista ainoastaan 20 % päätyy päivystykseen ja 80 % voidaan hoitaa omassa kodissa.

Lauri Lehto: Tällainen on kehitetty Kymsoten aikana.

Annikki Niiranen: Kyllä.

Lauri Lehto: Joo. Erinomainen esimerkki. Nyt on melkein mahdoton jatkaa keskustelua kehittämisestä, eli minä otan tähän rahoitusnäkökulmaa mukaan. Puhutaanpa hetki siitä, miltä näyttää tällä hetkellä mielestänne, olette tässä vahvoja asiantuntijoita kumpikin ja tunnette oman alueenne, miltä se näyttää tänä päivänä ja mistä rahoitus oikein muodostuu? Tässä on monta kysymystä, aloitetaan siitä, että jos, Annikki Niiranen, osaat meille vähän avata, että miten tämä alueen rahoitus muodostuu, ja miltä se näyttää Kymenlaakson näkökulmasta tällä hetkellä?

Annikki Niiranen: Nyt on tietysti se, että hyvinvointialueiden rahoituslaki on toukokuussa, kun tätä nauhoitetaan nyt, eduskunnassa käsittelyssä. Meillä ei ole vielä varmaa tietoa siitä, että millaiseksi se loppupeleissä muodostuu. Me kesäkuussa saamme varmaan sitten rahoituslain ja sen mukana rahoituslaskelmat 2023 vuoden rahoituksesta tietää. Mutta pääpiirteissään sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta sellainen 12 % tulee asukasluvun mukaan. Eli kaikki hyvinvointialueet saavat tietyn euromäärän per asukas. Sitten meillä on asukaspalvelutarpeeseen liittyvää rahoitusta, joka tulee terveydenhuollon palveluihin, ikääntyneiden palveluihin ja sosiaalitoimen palveluihin. Sen rahoituksen osuus on reilut 80 % ja sitten loppu on tätä niin sanottua olosuhdetekijöitä, eli siellä on vieraskielisyyttä, kaksikielisyyttä, saaristolaisuutta ja asukastiheyttä. Nämä olosuhdetekijät ovat niitä, että nämä tulevat sieltä 90-luvun valtionosuuslainsäädännöstä, ja eivät välttämättä ole kyllä kaikista kuvaavimpia olosuhdetekijöitä. Meillä esimerkiksi Kymenlaaksossa erittäin tärkeä olosuhdetekijä olisi se huomiointivara siinä, että meidän väestömme on jakautunut melko tasan etelään ja pohjoiseen. Se haastaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän aivan eri tavalla, kuin jos meillä olisi yksi iso maakuntakeskittymä ja pienempiä yksiköitä siellä ympärillä. Tämä varmaan tulee myös sitten tuolla pelastustoimen puolella, mutta Juhani varmaan kertoo siitä. Tällaisia me olemme ajaneet, että meidän olosuhdetekijämme olisivat oikeasti sellaisia, jotka vaikuttaisivat siihen rahoituspohjaan. Sitten sitä, että kun meidän maakuntamme menettää asukasmäärää noin 1000 asukasta vuodessa ja rahoitus painottuu sinne euroa per asukas, niin sitä, että tätä osuutta pienennettäisiin tai se poistuisi kokonaan sieltä rahoituspohjasta, niin on ollut meidän viestimme valtiovarainministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. THL omassa lausunnossaan otti kantaa siihen, että se asukasperusteinen ei kyllä kuvaa sitä rahoituspohjaa.

Lauri Lehto: Juuri näin. Minkä takia se muuten on niin? Eikö se ole vähän vaikea mittari se asukasperusteisuus, eli tarkoitat tällä sitä, että asukkaiden lukumäärä ihan suoraan vaikuttaisi, mikä oli se reilut 10 % tai noin 12 % tuosta koko rahoituksesta. Miksi se on huono mittari tai arviointiväline rahoituksen määräytymiselle?

Annikki Niiranen: THL:n arviointiraportin mukaan se ei kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta, se ei ole siihen kuvaava. Kymenlaakson kannalta se on ehdottomasti huono sen takia, että meidän täytyy sitten joka ikinen vuosi noin kuusi miljoonaa euroa tehostaa toimintaa, että me pystymme sillä rahoituksella toimimaan, mikä on tulossa. Vaikka me kuinka tehokkaita tuotettaisiin, niin me aina juoksemme sitä vastaan, koska meidän asukasmäärämme pienenee.

Lauri Lehto: Juuri näin. Kuusi miljoonaa euroa kuulostaa isolta summalta. Miten muuten, kun tämän suhteuttaa tähän kokonaisuuteen, niin kuinka iso kokonaisuus tämä kaiken kaikkiaan on?

Annikki Niiranen: Tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollossa meillä käytetään koko maakunnassa rahaa sellainen 830 miljoonaa euroa ja siihen suhteutettuna tietysti voi ajatella, että kuusi miljoonaa ei ole mitenkään iso raha. Mutta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kohdalla pitää miettiä sitä, että meidän palvelutuotantomme on hyvin työvoimavaltaista. Kuusi miljoonaa euroa on iso määrä käsipareja pois palvelutuotannosta, jos näin ajattelee. Sillä on merkitystä.

Lauri Lehto: Kyllä varmasti. Mistä muuten sellainen sopeutuminen tehdään, mitenkä tuohon päästään?

Annikki Niiranen: Nythän me alamme rakentaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen verkostoa. Ei ole olemassa sellaista rahoitusta, mistä se napattaisiin, että tästä pois kokonaan, vaan kyllä se koostuu siitä, että meidän täytyy miettiä sitä meidän palveluidemme palveluverkostoa. Me joudumme tekemään vähän siellä perkausta siitä, että missä meillä on palvelut, kivijalkapalveluita, ja mihin kootaan sellaisia isompia kokonaisuuksia. Erittäin iloinen olen siitä, että Kouvolassa valmistui Ratamokeskus, joka on meidän ensimmäinen, voi sanoa, uuden ajan sotepalvelujen tuottaminen keskitetty yhteen pisteeseen. Siellä on erityistason palveluita, sosiaalipalveluita ja terveydenhuollon palveluita. Sen kokemukset ovat varmaan hyviä, mutta sitten meidän täytyy miettiä meidän palvelutuotantomme tapoja, ja tässä tulevat nimenomaan digitaalisuus ja kaikki muut sähköiset palvelut, etäpalvelut, liikkuvat palvelut, tämän tapaiset, että miten me niitä otamme. Ja kyllä täytyy sanoa, että joudumme miettimään myös sitä, mitä asiakasryhmiä me hoidamme erityistasolla, mitä me hoidamme siellä perustasolla ja miten me teemme yhteistyötä – tuleva hyvinvointialue – kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa nimenomaan siellä ennaltaehkäisevällä puolella.

Lauri Lehto. Juuri näin. Siinä tuli aikamoinen paketti. Mennäänpä pelastustoimen puolelle. Oikeastaan vähän sama kysymys tänne, pelastusjohtaja Juhani Carlson, miltä näyttää pelastustoimen rahoitus? Voitko vähän avata meille ja kuulijoille sitä, että onko se laskentamalli samanlainen kuin täällä, mitä Annikki Niiranen kuvasi täällä soten puolella, vai onko se jollakin tavalla siitä eroava?

Juhani Carlson: Joo, malli vähän eroaa. Eli kun tämä asukasmäärä nähtiin ongelmana, taisi olla 12 % sosiaali- ja terveystoimessa, niin pelastustoimessa tämä sama ongelma on 65 % rahoituksesta. Se on ihan valtava se asukasmäärän vaikutus, ja kun me tiedämme, että Kymenlaaksossa asukasmäärä on laskeva, niin se haastaa sen. Sitten 5 % tulee asukastiheyskertoimen perusteella, eli ne käytännössä ovat harva-alueiden korvauksia. Tällä rahalla Lappi ja tämän tyyppiset alueet sitten pystyvät palveluita tuottamaan. Sitten riskikerroin on 30 %. Itse asiassa me onnistuimme tämän lainsäädännön valmisteluvaiheessa vaikuttamaan siihen rahoitusasetukseen, jolla näitä riskikertoimia huomioidaan, ja nyt Kymenlaakson riskirahoitus on saamassa isoimman osuuden tässä maassa, koska meidän alueellamme on paljon näitä suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavia laitoksia, sen tyyppisiä laitoksia, mihin pelastustoimi joutuu varautumaan. Ongelma on se, että pelastuslaki sanoo, että meidän palveluidemme pitää 100 % vastata riskeihin ja rahoituslaki sanoo, että riskeistä saadaan vaan 30 %. Tässä on iso ongelma, tämä yhtälö ei tällä hetkellä toimi. Varmasti yksi syy, minkä takia se näin on, on se, että pelastustoimella on käytössä tämmöinen riskianalyysimalli, on koko Suomessa samanlainen. Sitä ei ole kehitetty rahoitusta varten, vaan se on kehitetty, että saadaan tuotettua palveluita asukkaille. Annikki toi esille sen, että olemme vähän kaksinapaisia. Pelastustoimella riskit jaetaan neljään luokkaan. Ykkösriskialueet, missä palokunnan pitäisi olla kuudessa minuutissa paikalla, joka on se kaikista tiukin kriteeri, ja siihen ei tietenkään ehdi kuin ammattipalokunta. Sopimuspalokuntaa ei voi oikein tilata kuudessa minuutissa paikan päälle. Meillä on näitä alueita Kymenlaaksossa seitsemän ja nippa nappa me pystymme viidellä vakinaisella paloasemalla seitsemän ykkösriskialueen kenttä hoitamaan. Se ei esimerkiksi rahoituslaissa näy millään tavalla, se ei yhtään euroa tuo meille lisää siitä, että ne kaikki olisivat yhdessä paikassa, jos me hoitaisimme yhdellä tai kahdella vakinaisella paloasemalla. Eli rahoituslaissa on vielä päivitettäviä asioita, vaikka me saimme pienen onnistumisen siellä rahoitusasetuksen puolella. Se tekee hyvää Kymenlaakson alueelle, mutta se iso kysymys on siitä, että kyllä ne kriteerit pitää oikeiksi saada, ja vaikuttamistyötä tietysti tehdä yhdessä ja erikseen ja vähän joka kautta.

Lauri Lehto: Mainitsit näistä riskeistä, että 30 % riskien perusteella, ja tosiaan laki velvoittaa, että pitää olla kyky sataprosenttisesti niihin vastata. Kuvaile vähän meille, mitä nämä riskit ovat, mihin sitten pelastustoimessa pitää varautua?

Juhani Carlson: Joo. Jos ajatellaan, niin tämä pelastustoimipalvelu, niin tämähän on lähipalvelu, eli asukas soittaa, niin me tulemme keskimäärin Kymenlaaksossa kaikkialle paikalle alle kymmenessä minuutissa. Totta kai siellä harva-alueilla ajat ovat pidempiä, mutta keskimääräinen, että me olemme siellä. Tulipalo on sellainen dynaaminen onnettomuus, että jos siihen ei päästä alkuvaiheessa kiinni, niin isoa paloa on hankala sammuttaa, ja nämä tulevat ihan siitä, että missä väestöä on, missä on paljon rakennuksia, onko joitakin suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavia laitoksia, kuten kemian kohteita. Meidän alueellamme hirvittävän paljon on logistiikkaa, meillä on kemikaaleja, meillä on ratapihoja, meillä on satamaa. Tämä meidän alueemme teollisuus on sen tyyppistä, että se vaatii pelastustoimelta erityisiä suorituskykyvaatimuksia. Pitää kyetä sammuttamaan isoja öljypaloja ja pitää pystyä torjumaan vaarallisia kemikaaleja, mitä meidän alueeltamme löytyy paljon. Se on alueen elinvoiman kannalta hyvä juttu, että meidän alueellamme on tällaista yritystoimintaa, mutta meidän pelastustoimemme pitää kyetä vastaamaan niihin riskeihin, mitä sitten muodostuu. Totta kai tuossa naapurissa meillä on tietysti ydinvoimala, johon sitten osaltaan joudutaan varautumaan toimimaan.

Lauri Lehto: Juuri näin. Ja nyt siis näyttää siltä, että ihan täysin näitä alueen erityispiirteitä pelastustoimenkaan osalta ei ole huomioitu. Äsken kuultiin, Annikki Niiranen kuvasi, miten ei sotepalveluiden osalta ole esimerkiksi juuri tätä kaksinaamaisuutta ja alueen erityispiirteitä huomioitu, niin onko näin myös pelastustoimen osalta?

Juhani Carlson: Kyllä se näin on. Minä sanoisin, että tämä on iso uudistus ja ymmärrän, että isossa uudistuksessa on sellaisia asioita, joita ei ole heti pystytty huomioimaan. Tämähän täysin realisoituu vasta vuonna 2023, eli ensi vuonnahan meidän pitäisi aloittaa sillä rahoituksella, mitä kunnat ovat pelastustoimeen käyttäneet tänä vuonna, noin niin kuin karkeasti. Silloin tämä tilanne on ihan OK, mutta nyt muutaman vuoden sisällä pitäisi pystyä nämä asiat korjaamaan kuntoon. Tällä mallilla ei voida toimia, jotta me pystymme tuottamaan ne palvelut, mitä laki edellyttää. Toinen iso asia siellä on, niin tällä alueella me tuotamme kansallista öljytorjuntavalmiutta. Me olemme saaneet siihen rahoitusta öljysuojelurahastolta ja nyt sieltä on tullut viestiä, että kun te menette valtion rahoitukseen, niin valtio sitten kustantaa teille ne, että ei enää öljysuojelurahasto korvaa. Mutta ei se näy siellä rahoituksessa, eli tällaisia käytännön asioita siellä on, jotka pitäisi saada korjattua aivan ehdottomasti, että pystytään palvelutaso täällä säilyttämään. Kunnat ovat meille tähän asti maksaneet nämä palvelut, ja me olemme kyenneet tuottamaan niissä vaatimuksissa, mitä sitten on. Mutta jatkossa tätä rahoituslakia pitää korjata, että me pystymme myös tulevaisuudessa nämä pelastustoimen palvelut turvaamaan.

Lauri Lehto: Kiitoksia Juhani. Kuultiin tässä nyt pelastustoimen ja myös sotepalveluiden rahoitusta, aika paljon varmasti meidän kuulijamme kuulevat huolenaiheita tästä rahoituksesta. Se näyttää, että se ei riittäisi ja se vaikuttaakin aika vaikeaselkoisilta, ne rahoituksen perusteet, ja kun ne tässä matkan varrella muuttuvat koko ajan. Onko tässä jotain hyvää, tässä rahoituksessa? Vertaatte nykyiseen rahoitustapaan, kunnat rahoittavat toimintaa aika paljon, jos vaikka sotepalveluissa toteuman mukaan, eli käytettyjen palveluiden mukaan. Annikki Niiranen, näetkö tässä tulevassa, uudessa rahoitusmallissa joitain selkeitä parannuksia?

Annikki Niiranen: Tietysti se mallina on sellainen, että meille tulee tietty summa rahaa, jolla ne palvelut on tuotettava, niin se on ennakoitavaa sitten sen toiminnan kannalta. Mutta sitten taas se, että mikä rahoituksen taso on, eli siellä rakenteessa on ihan hyväkin tällainen ennakoitavuus. Sitten se, että sotepalvelut ja niiden rahoitus ovat valtion rahoittamaa toimintaa, ei kuntien toimintaa, koska kuntien oli aika vaikeaa hallita omia kustannuksiaan sillä tavalla – en puhu nyt Kymenlaaksosta, puhun koko Suomen osalta – mutta sama ilmiö Kymenlaaksossakin, että soterahoitus oli kunnan talouden näkökulmasta ennakoimaton menoerä monta kertaa. Tyypillistä oli, että haettiin sitten lisätalousarviolla lisärahoitusta kunnan talousarvioon. Se on tietysti, että nyt siitä tulee ennakoitava, meillä on tietty summa rahaa käytettävissä, onko se 80 miljoonaa Kymenlaaksossa tai mikä se onkin. Nyt meillä on “gappia” siinä, että kun me lähdemme 2023 vuoteen, niin nämä nykyiset, tällä hetkellä olevat rahoituslaskelmat näyttävät sen, että siellä on meillä oikeaan toteutumaan nähden kymmeniä miljoonia euroja se vaje. Tämä on se haaste, mikä siellä on. Todelliset kustannukset, mitkä ovat olleet, niin tätä sekoittaa varmaan aika paljon tällä hetkellä koronatoiminta. Korona vaatii meiltä sosiaali- ja terveydenhuollossa valtavaa panostusta jatkuvasti, ja eilen kuultiin, että odotetaan jo syksylle valtavaa aaltoa taas vielä uudelleen, että ei ole mihinkään häviämässä. Nämä joustot ovat sitten sellaisia, jotka vaativat kyllä sitä, että vuoropuhelua valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa on käytävä, että me emme lähde sellaisesta kuopasta liikkeelle.

Lauri Lehto: Juuri näin. Mitä tähän vastaa Juhani Karlsson? Me olemme tietysti vuodesta 2004 toimineet tällä alueella liikelaitoksena, ja voisi sanoa, että meillä on aika selkeä ollut se budjetointi. Kuntien kanssa olemme käyneet keskustelua, ja yleensä rahoitus ollut se, mikä kulloisellekin vuodelle on tarvittu. Kun minä vertaan toisia turvallisuusviranomaisia, esimerkiksi poliisia, niin kyllä minä olen itse nähnyt, että tämä kuntarahoitus on ollut varsin selkeä. Minä en valitettavasti tässä kohtaa kyllä hyviä piirteitä hirvittävästi näe tähän uuteen mentäessä. Varsinkin tärkeintä on se, että ne todelliset kustannukset nyt saataisiin tämän vuoden osalta selville ja niillä oikeilla kustannuksilla siirryttäisiin ensi vuonna toimintaan. Toki, jos tämä malli saadaan kehitettyä siihen, että se ihan aidosti vastaa niitä riskejä, niin sittenhän tämä on selkeä. Mutta kyllä meidän on ollut helppo toimia kuntien kanssa, en näe siinä minkään näköistä ongelmaa tähän asti. Nyt ehkä tästä osin ehjää lähdetään korjaamaan.

Lauri Lehto: Vielä tästä rahoituksesta. Nyt tosiaan ministeriöllä on tässä hyvin vahva rooli, näin olen ymmärtänyt, eikö vaan? Jatkossa kuntien sijasta valtio rahoittaa näitä, ohjaa meitä ja rahoittaa näitä sotepalveluita. Miltä tämä nyt näyttää teidän mielestänne? Tämä on aikamoinen uudistus ja uusi tilanne tähän näin. Jos aloittaa tästä rahoituspäästä, niin nyt kuultiin paljon huolenaiheita teiltäkin. Minkälaista vaikuttamistyötä meillä tänä päivänä tehdään, onko meidän ihmisiämme täältä Kymenlaaksosta ministeriöön päin yhteyksissä ja tuo näitä huolenaiheita esille, mitä tässä nostitte?

Annikki Niiranen: Varmaan, näin olen ymmärtänyt, että sisäasiainministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa on käyty pelastuslaitoksen osalta. Me olemme käyneet sitten sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön kanssa näiden sotepalvelujen osalta keskusteluja ja tuoneet esille juuri tämän rahoituksen riittävyyttä ja sitä, että miten palvelutarve ja rahoitus kohtaavat. Eli kyllä sitä työtä tehdään, on tehty valiokuntakuulemisissa eduskunnassa ja ministeriön virkamiesten kanssa… tai viranhaltijoiden kanssa, ollaan nyt tarkempia, viranhaltijoiden kanssa. Ja ministereiden kanssa, että monella tasolla. Meillä myös päättäjät ovat olleet tässä vaikuttamistyössä mukana, että näkisin, että siinä on kyllä… ei voi olla sillä tavalla, ettei olisi tietoa siitä. Ja kuulemiset, ollut useimmissa kuulemistilaisuuksissa mukana ja käyty keskustelua, niin kyllä se varmaan siinä on. Mutta sitten se, että ohjausmekanismi, mikä tulee valtiolta, niin kyllähän tässä selkeästi ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ministeriö ottaa merkittävän roolin ohjauksessa, niin yksittäisen hyvinvointialueen osalta, kuin tuleville yhteistoiminta-alueille. Kymenlaakso kuuluu eteläiseen yhteistoiminta-alueeseen. Siellä on paitsi palvelutuotanto, niin myös kaikki investoinnit ovat hyvin tarkasti ministeriön ohjauksessa. Itse näen tässä mallissa ristiriitana sen, että sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö, vaikka toki ovat samoissa neuvotteluissa, niin välttämättä ei ole ohjaus aivan samanlaista. Sosiaali- ja terveysministeriöltä tulee vaatimuksia, palvelun toiminnan laajentamista ja muuta, ja sitten rahoitus ei välttämättä valtiovarainministeriöltä ole aivan samassa suhteessa. Tämä voi olla sellainen, josta jatkossa voi tulla ihan oikeasti myös ongelmia.

Lauri Lehto: Mitä tähän sanoo Juhani? Miltä se näyttää sinun mielestäsi?

Juhani Carlson: Joo. Minun mielestäni sisäasiainministeriön suuntaan pelastustoimella on ollut ihan hyvä keskusteluyhteys, aika hyvin ymmärretään alueen tarpeet. Meillä on sitten tämä meidän pelastuslaitostemme kumppanuusverkosto, esimerkiksi tällainen riskianalyysityöryhmä on pystynyt tuomaan tähän rahoituspuoleen varsin hyvää tietoa ja informaatiota. Sitä on otettu vastaan, mutta siellä on sitten sanottu, että toisaalta tätä rahoituslakia ei kaikilta osin nyt pystytä lähteä avaamaan. Eli niissä rahoituslain isoa avaamista tässä kohtaa ei ole nähty poliittisesti oikein mahdolliseksi, mikä olisi kuitenkin tarpeen, ja se varmasti siellä sitä muutosta rajoittaa. Se on vain jossain kohtaa syytä tehdä, ei tämä muuten valmiiksi tule. Minä näen ihan samalla tavalla vähän ristiriitaisena tämän tilanteen, että jos nyt ajatellaan, että tänä päivänä aluehallintovirasto valvoo pelastustoimen palveluita, ja jos nämä meidän palvelumme eivät sitten vastaa lain vaatimaa tasoa, ja se esimerkiksi edellyttäisi lisärahoitusta, me keskustelisimme kuntien suuntaan siitä, että aluehallintovirastolta on tullut tällainen vaatimus, ja me emme muuten pystytä tätä hoitamaan, että tällainen lisärahoitus. Olemme tällaisessa tilanteessa olleet ja kunnat ovat ymmärtäneet sen, ja sitten lisärahoitus saatu. Mutta nyt, kun mennään tähän uuteen malliin, niin melkein tekisi mieli sanoa, että lähettäkää vain sieltä aluehallintovirastosta suoraan valtiovarainministeriöön ne teidän vaatimuksenne, turhaan niitä kierrättää meidän kauttamme. Ei meillä ole sellaista taloudellista mahdollisuutta niihin asioihin vaikuttaa, se valtion ohjaus on yllättävän tiukkaa. Ajatellaan, että ihan yksittäiset paloautoinvestoinnit lähetään ministeriötasolle hyväksyttäväksi. Siellä on minun mielestäni jossain kohti vielä sellaista säätämisen tarvetta, että mihin asiaan tarvitaan ohjausta. Yhtenäisyys on hyvä juttu, meidän kannattaa tehdä asioita yhtäläisesti, mutta meidän pitää aina tuottaa alueen riskejä vastaavat palvelut, ja se pitää muistaa, että meidän pitää sopeuttaa tämä palvelu nimenomaan tälle alueelle. Nyt esimerkiksi, jos sisäasiainministeriöstä tulee vaatimus, että meidän kalustomme pitää olla kunnossa, mutta rahoitus ei vastaa sitä, niin se on hankala yhtälö toteuttaa. Ei sellaista alueellisesta itsehallintoa tässä kuitenkaan nyt ole, että me pystyisimme ihan aidosti itse näistä asioista päättämään.

Lauri Lehto: Tämä olikin nyt hyvä aasinsilta minun seuraavaan kysymykseeni. Olin kysymässä teiltä, että kun sanotaan, että hyvinvointialueet ovat itsehallintoalueita. Toisaalta nyt olette kuvanneet, miten rahoitus muodostuu ja minkälainen vahva ohjausote tulevaisuudessa ministeriöllä ja valtiolla tulee olemaan, niin pitääkö nyt alueen väestön olla sitten jollakin tavalla tästä huolissaan? Säilyvätkö palvelut tällä alueella vai voiko täällä sitten ministeriön herrat ja rouvat tulla sanomaan, että nämä ja nämä palvelut lakkautetaan? Vai mitä tässä tapahtuu, jos näyttää siltä, että rahoitus ei riitä?

Annikki Niiranen: Oma vahva visio ja tahtotila on se, että Kymenlaakson hyvinvointialue on itsenäinen myös tulevaisuudessa, jolloin tehdään… sen puitteissa, tietysti, että mitä Juhani kuvasi, että valtiovallan ohjaus on suuri. Mutta joka tapauksessa sillä rahapotilla, mitä alue saa, niin alue määrittelee sitä, että mihin se allokoi, mihin niitä rahoja kohdennetaan, mitä palveluja tehdään ja tuotetaan. Laissahan on tietysti sellainen rakenne, että mikäli kaksi vuotta tehdään alijäämää, niin sitten voidaan joutua arviointimenettelyyn, jolloin isommat viskaalit ministeriöstä tulevat määrittelemään, mitä tehdään. Tällä hetkellä minä ajattelen kyllä niin, että Kymenlaaksossa on kyvykkyyttä muuttaa meidän palvelurakenteitamme, palvelutuotantoamme sillä tavalla, että me pystymme vastaamaan siihen. Mutta se on äärettömän suuri muutos siihen, että tähän nykytilanteeseen verrattuna meidän on rohkeasti uskallettava muuttua ja tehdä erilaisia palveluita, kuin mitä tällä hetkellä tehdään. Nykytuotannolla me olemme 2025 vuonna arviointimenettelyssä ja mietimme sitten, että kuka niitä päätöksiä tekee, mutta itse näen, että yhdessä tekemällä, ja nimenomaan yhdessä tekemällä, me voimme myös täällä säilyttää itsenäisyyden.

Lauri Lehto: Kiitos. Haluaako Juhani täydentää vai mennäänkö seuraavaan kysymykseen?

Juhani Carlson: Ihan mielellään kyllä täydennän. Olen ihan samaa mieltä, että kyllä me Kymenlaaksossa pystymme nämä asiat hoitamaan, en epäile sitä ollenkaan. Vaikka toin esille sen, että tällaiset autojen investoinnit menevät ministeriötasolle, niin minä tiedän, että siellä on fiksuja ihmisiä, kyllä he ymmärtävät ne tarpeet. En usko, etteikö sellaista vuorovaikutusta olisi, että näitä asioita ei saada vietyä eteenpäin. Mutta kun me teemme tällaista uutta, me rohkeasti uudistumme, rohkeasti kehitämme, niin meidän pitää myös nämä haasteet tuoda esille, saada ne viestittyä ja toivoa, että alueen kansanedustajat ja kaikki, keillä on mahdollisuus vaikuttaa, pyrkivät tuomaan sen faktan esille, että mitä ne ovat, jotta meillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset tuottaa mahdollisimman hyvät palvelut.

Lauri Lehto: Kyllä. Vielä yksi teema käsittelemättä. Ihan lyhyesti, itseasiassa minä huomasin, että me olemme aika pitkälti tätä palvelujen yhteensovittamista jo keskustelleet. On tullut monitoimiyksiköstä hyvä esimerkki, tuolla Miehikkälä-Virolahden suunnilla toimiva yksikkö. Sitten toisaalta Annikki, toit esille muun muassa Ratamokeskuksen, joka on eräänlainen esimerkki tällaisesta tulevaisuuden sotekeskuksesta, missä sosiaali- ja terveyspalvelut ja muutkin vaativat palvelut toimivat saman katon alla. Onko yhteistyön näkökulmasta jotain sanottavaa, miten näette, mitä teille merkitsee käsite “yhteistyö”? Täytyykö esimerkiksi hyvinvointialueen hakea yhteistyökumppaneita yritysverkostosta, yrittäjistä tai kolmannen sektorin toimijoista, entä Kymenlaakson hyvinvointialueen ulkopuolelta? Voiko esimerkiksi kaksi hyvinvointia aluetta tehdä yhdessä jotakin yhteistyötä?

Annikki Niiranen: Tänä päivänäkin tehdään hyvin laajasti yhteistyötä ja uskon, että tulevaisuudessa vielä enemmän. Meidän täytyy miettiä sitä, että miten meidän yrityksemme ovat meidän kumppaneinamme täällä alueella ja miten meidän järjestötoimintamme. Meillä on tehty hyvin laajamittaista järjestökentän kanssa yhteistyötä ja yhteistyörakenteita ja siellä me olemme minun mielestäni onnistuneet koko maakunnan tasolla näiden järjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Sitä pitää tiivistää. Sitten näkisin sen, että meillähän on tämä YTA-alue. Tällä hetkellä, tässä nykyisessä rakenteessa, me toimimme ERVA-yhteistyössä, eli erityisvastuualue, jota HUS johtaa; Päijät-Häme, Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Tulevassa rakenteessa on tämä yhteistoiminta-alue, tuttavallisemmin YTA, jossa on sitten HUS-yhtymän lisäksi Uudenmaan tulevat hyvinvointialueet ja Helsinki, Päijät-Häme, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala. Sen sisällä varmaan tullaan tekemään tiiviimpää yhteistyötä. Sekin on tulevassa lainsäädännössä, tai tulevalla YTA-alueella, lainsäädännöllä määritelty huomattavasti laajemmaksi ja määrämuotoisemmaksi, kuin tällä hetkellä ERVA-sopimus määrittelee. Mutta siitä huolimatta, että meillä on tällainen lakiin perustuva yhteistoiminta, niin näen, että meillä on myös mahdollisuus tehdä samalla tavalla kuin me olemme tällä hetkellä tehty esimerkiksi Eksoten kanssa yhdessä Kaiku24. Tämän tapaisia yhteistyömuotoja lähialueiden hyvinvointialueiden kanssa, niin se on varmaan sellainen tulevaisuuden asia. Kyllä kuntien kanssa tehtävä yhteistyö tulee olemaan myös erittäin merkittävää siellä HyTe-yhteistyön osalta, koska hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on sekä hyvinvointialueen tehtävä että kuntien tehtävä, ja siellä meillä on kuitenkin yhteisiä asiakkaita. Asukkaat ovat samat kunnissa, kun he ovat siellä hyvinvointialueella, ja sen yhteistoiminnan rakentaminen erittäin keskeistä.

Lauri Lehto: Nyt tuli kattava vastaus, eli yhteistyö on todella iso teema meillä hyvinvointialueella. Miten, Juhani, näet pelastustoimen näkökulmasta yhteistyön merkityksen?

Juhani Carlson: Tietysti, jos ajatellaan pelastustoimen näkökulmasta, niin kunta, viranomaisyhteistyö, järjestökenttä, sopimuspalokuntalaisiakin Kymenlaaksossa on 850. Sitten elinkeinoelämä, sehän on itsestään selvä. On tämä yhteistoiminta-alue, se on tärkeä juttu, mutta pelastustoimen täytyy tehdä myös kansallisesti aika paljon. Me olemme pieni toimiala, meidän kannattaa tehdä tietojärjestelmähankkeet yhdessä koko Suomessa, ja yhtenä esimerkkinä tämän YTA-alueen ulkopuolellakin tehdään kehittämistä: parhaillaan Itä- ja Kaakkois-Suomen pelastuslaitos kehittää tällaista maastopalomuodostelmaa, joka sitten pystyy toimimaan koko Suomen maassa tai sitten se voidaan lähettää myös ulkomaille sammutustehtäviin, jolloin se toimii osana EU:n pelastuspalvelumekanismin muodostelmaa. Eli kyllä tarvitsee tehdä yhteistyötä kansainvälisestikin, ei riitä, että tehdään Suomen sisällä.

Lauri Lehto: Juuri näin, upeaa. On viimeisen kysymyksen aika. Teillä oli ennakkotehtävänä miettiä vastausta kysymykseen, että miltä hyvinvointialue näyttää sinun mielestäsi viiden vuoden päästä. Jos aloitetaankin tällä kertaa pelastustoimen päästä, niin Juhani Karlsson, miten näkisit?

Juhani Carlson: Ensimmäisenä minä tunnustan, että läksyt ovat tekemättä. Mutta miltä se näyttää, niin minä itse näen kyllä, että viiden vuoden päästä meillä on hyvin toimiva hyvinvointialue tällä alueella. Minä näen, että palveluiden saatavuutta on parannettu muun muassa digitaalisten palveluiden kautta. Minä olen ihan varma, että sitä kautta, kun tällä hetkellä on käytössä tällainen paloturvallisuuden itsearvio, niin voi olla vaikka joku terveyden itsearvio tai vastaava. Se ei ole pois niistä fyysisistä palveluista, mitä me saamme digitalisaation kautta. Me teemme yhdessä, ja varmasti tämä Kymenlaakso on tällä hetkellä erinomainen paikka asua, elää ja olla, niin tämä hyvinvointialue tarjoaa siihen kyllä terveyttä ja turvaa. Viiden vuoden päästä on todella kiva olla Kymenlaakson hyvinvointialueen asukas.

Lauri Lehto: Loistavaa. Miten, Annikki, sinä näet, miltä näyttää hyvinvointialue viiden vuoden päästä?

Annikki Niiranen: Nyt Juhani kyllä vei kaikki, tyhjensi koko pajatson. Kyllä itse näen, että kymenlaaksolaisten hyvinvointi on parantunut entisestään siitä, mitä tällä hetkellä on. Me olemme oppineet tekemään aidosti yhdessä ja toimimaan koko maakunta yhdessä kaikkien eri toimijoiden kanssa asukkaiden hyväksi. Tällainen arjen turva on parantunut sitten tähän nykytilanteeseen nähden, siihen minä uskon.

Lauri Lehto: Loistavaa, kiitoksia. Nyt on meidän aika lopettaa tämä lähetys tähän, lämmin kiitos Kymsoten toimitusjohtaja ja Kymenlaakson hyvinvointialueen vt-johtaja Annikki Niiranen. Lämmin kiitos myös Juhani Carlson, pelastusjohtaja Kympe, Kymenlaakson pelastuslaitos. Kiitos kaikille kuulijoille, tähän päättyy meidän neljäs jaksomme. Käykää klikkaamassa, löytyy nimittäin linkki tähän tuolta paitsi Spotifyn kirjastosta, niin löytyy myös tuolta Kymenlaakson hyvinvointialueen verkkosivuilta, kymha taisi olla oikea osoite. Hienoa, kiitos tästä.

Juhani Carlson: Kiitos paljon.