7. jakson tekstivastine

Kunnat ovat hyvinvointialueelle tärkeä kumppani

Tervetuloa kuuntelemaan Odotushuone-podcastia. Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelu on jo alkanut. Ovien avautumista odotellessa on hyvä hetki tutustua uudistukseen muutosjohtaja Lauri Lehdon ja asiantuntijavieraiden seurassa. Tässä podcastissa keskustellaan hyvinvointialueesta monipuolisesti ja rohkeasti visioiden. Seuraa Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelua osoitteessa kymenhva.fi, Instagramissa @kymenlaaksonhyvinvointialue ja Twitterissä @kymenhva.

Lauri Lehto: Tervetuloa Odotushuone-podcastiin. Minä olen Lauri Lehto, muutosjohtaja täältä hyvinvointialueiden valmistelusta. Tämä on meidän seitsemäs jaksomme, aiheena hyvinvointialue ja kunnat. Vieraina meillä tänään on kuntien edustajina Sanna-Riitta Junnonen, Kouvolan kaupungista hyvinvointipäällikkö, ja Kati Homanen, hyvinvointijohtaja Kotkan kaupungilta. Tervetuloa.

Sanna-Riitta Junnonen: Kiitoksia.

Kati Homanen: Kiitos.

Lauri Lehto: Pääteema tänään on kuntien rooli ja yhteistyö hyvinvointialueella. Puhutaan muun muassa siitä, että mikä muuttuu uudistuksessa kuntien näkökulmasta, millaista yhteistyötä kunnat ja hyvinvointialueet tekevät siellä hyvinvointialueella, kun käynnistyvät, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, yhteistyö, mitä se konkretiassa on, osallistamisesta on muun muassa puhuttu paljon, ja viimeisenä kysymyksenä kaikille vieraille esittänyt saman kysymyksen: miltä hyvinvointialue mielestänne näyttää viiden vuoden päästä. Lähdetäänpä liikkeelle, Kati Homanen, haluatko aloittaa? Kerro vielä kerran, kuka olet ja mistä tulet ja mitä teet?

Kati Homanen: Joo kiitos, olen siis Kati Homanen ja Kotkan kaupungin hyvinvointijohtaja, ja minun vastuualueeseeni kuuluu siellä tietysti hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, osallisuuden edistäminen, mutta sitten myös työllisyys on tällä hetkellä nyt sitten siellä omalla vastuualueellaan, ja sitten myös ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyö. Ja sitten meillä on vielä Hyte-liikunta ja maahanmuuttopalvelut, että aika laajasta kokonaisuudesta on kysymys.

Lauri Lehto: Kyllä, juuri näin. Ja hyvinvointialueen kannalta itse asiassa hyvinkin mielenkiintoinen kokonaisuus. Hyvä, tervetuloa Kati!

Kati Homanen: Kiitos.

Lauri Lehto: Sanna-Riitta Junnonen, kerro sinä, kuka olet ja mistä tulet ja mitä teet.

Sanna-Riitta Junnonen: Joo, hei vaan, olen siis edelleen Sanna-Riitta Junnonen, edelleen Kouvolan kaupungilta hyvinvointipäällikkö, ja nyt vuoden verran ollut tässä tehtävässä, tai reilun vuoden. Minulle oikeastaan kuuluvat aika lailla samat tehtävät kuin Katille, paitsi se liikunta ei kuulu Kouvolassa minun tonttiini, mutta hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja osallisuustyö ja työllisyysasiat ja kotoutumisen ja maahanmuuttokysymykset ja näin. Ja sinne tietysti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen alle kuuluu ehkäisevää päihdetyötä ja hyvinvoinnin edistämistä monella eri saralla ja näin. Kaikki tämä yhteistyö tulee myös kuulumaan tähän minun alleni, ja järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö suomeksi sanottuna.

Lauri Lehto: Juuri näin. Kymenlaakso, tiedetään näin niin kuin kansallisessa vertailussa, että Kymenlaaksossa on varsin, miten sen sanoisi, paljon palvelutarvetta. Erityisesti tietysti sieltä nousevat mielenterveys, päihde, runsaasti työttömyyttä, nuorisotyöttömyyttä, huumeongelmaa, niin edelleen. Tärkeää työtä siis, ja nyt uudessa hyvinvointialueen lainsäädännössä taitaa mennä työnjako niin, että hyvinvointialueen ja kuntien väliseen maastoon ja yhteiseen työkenttään tämä hyvinvoinnin terveyden edistäminen yhtenä teemana kytkeytyy tähän, joka tuli näissä teidän puheenvuoroissanne jo esille. Palataan siihen vielä myöhemmin. Miltä teidän näkökulmastanne, mitä tämä hyvinvointialueen uudistus tarkoittaa, miltä se näyttää, ihan noin niin kuin yksinkertaistettuna?

Sanna-Riitta Junnonen: Hyvinvointialueuudistushan on tällainen, minä ajattelen, niin kuin periaatteellinen, ja tietenkin käytännöllinenkin, mutta periaatteellinen, iso uudistus meidän valtakunnassamme, joka nyt tulee lopultakin maaliin, sanotaanko näin. Tätähän on tehty monta hallituskautta, tätä samaa uudistusta, ja nyt me olemme siinä pisteessä, että nämä alueet on muodostettu ja nämä alueet aloittavat kohta toiminnan. Se, mitä se tuo tullessaan, niin se on kyllä mielenkiintoista nähdä, koska tämä on kuitenkin… sitä ei varmaan ihan ymmärretä kaikilta osin, tai kuntalaiset eivät välttämättä kaikki kaikilta osin ymmärrä, ja ymmärrämmekö me itsekään, että mitä kaikkea se tulee tarkoittamaan, kun hyvinvointialueesta tulee tällainen itsenäinen, autonominen toimija siihen kuntien rinnalle.

Kati Homanen: Itse kanssa ajattelen juuri ihan samalla tavalla, mitä Sanna-Riitta tuossa sanoi, mutta myös sitten se, että meidän roolituksemme tässä muuttuu sillä tavalla, että jos kunnat ovat olleet aikaisemmin omistajaohjauksen näkökulmasta esimerkiksi kuntayhtymiin liittyen, niin nyt sitten tavallaan meistä tulee tasavertaisia kumppaneita. Ja se kumppanuus on nyt varmaan tässä se sellainen asia, joka kannattaa ehkä, tai itse ainakin olen puhunut, ja meillä ylipäätänsä organisaatiossa puhutaan, että ehkä enemmän siitä, että pitää huomioida tämä vähän toisen näköisesti kuin tähän saakka.

Lauri Lehto: Kyllä, juuri näin. Ehkä kuulijoille vielä tarkennuksena tämä, tässä olivat kiinnostavat huomiot, eli nyt ensi vuoden alusta alkaen kuntien sijaan valtio rahoittaa hyvinvointialueet. Ja tosiaan tämä tällä tavalla on oikeastaan kuntien näkökulmasta aika isokin muutos. Joku ajattelee myös sen ehkä helpottavanakin uutisena siis siinä mielessä, että esimerkiksi vaikka Kymenlaakso on varmasti yksi niistä alueista, missä tämä rahoituksen tarve väestön kasvavan palvelutarpeen takia tietysti on suuri, ja kunnilla ei oikeastaan ole ollut enää jonkin aikaa kykyä rahoittaa tätä kasvavaa palvelutarvetta. Nyt se vastuu siirtyy sitten kaikkialla Suomessa valtiolle. Mikä siinä muuttuu, jos katsotte sieltä kunnan näkökulmasta, että nyt näin iso, tällainen rahoituksellinen muutos, mitä tämä tarkoittaa käytännössä sitten sieltä kuntien näkökulmasta? Mikä siinä uudistuksessa muuttuu, sinä sanoit, Kati, jo tuon kumppanuusnäkökulman, osaatko sinä vähän avata sitä, että mitä se sitten vaikka ihan konkreettisesti ensi vuonna sitten tarkoittaisi?

Kati Homanen: No ihan en tiennyt, osaanko ihan konkretiaa käytännön tasolle tuoda, mutta että jos ajatellaan sitä, että kunnilla on kuitenkin se oma rooli tavallaan hyvinkin samoissa aihepiireissä, mitä sitten taas hyvinvointialueella on myös se järjestämisvastuu. Tässähän ollaan oikeastaan tämän vuoden aikana käyty jo hyvin pitkälle sitä keskustelua eri teemojen osalta. Tavallaan se, että mikä on hyvinvointialueen rooli, ja mikä on kunnan rooli, ja käytännössä myös ihan konkreettisesti sitä järjestämisvastuuta, että kenellä on mistäkin asiasta. Ja esimerkiksi nyt, jos mietitään vaikka ehkä selvää päihde- ja mielenterveystyötä, niin kyllähän siellä on esimerkiksi nyt se sellainen aika iso muutos, että aikaisemmin se ennaltaehkäisevä vastuu on ollut nimenomaan kunnissa, ja nyt se on sitten kuitenkin meillä yhteinen. Ja tavallaan siihen sitten sen roolituksen vetäminen, että mikä osa-alue on sitten sitä hyvinvointialueen tehtävää ja mikä on sitten kunnan tehtävää. Niin nämä ovat niitä sellaisia asioita, joita juuri tarkoitan myös sillä kumppanuudella siitä, että sovitaan myös yhdessä. Osittain siellä on ihan selkeää, lakiin perustuvia rajanvetoja, mutta sitten taas tavallaan myös se, että jossa se, ehkä, voisiko sanoa, että ennakoiva ja ehkäisevä työ, niin niiden eroavuuksien konkretisoiminen. Ja näitä käydään monelta eri osa-alueelta tällä hetkellä juuri hyvinvointialueen toimijoiden kanssa.

Sanna-Riitta Junnonen: Minä ajattelen sitä, että mikä muuttuu nyt, niin tietysti me olemme harjoitelleet jo tätä kuntayhtymäelämää tässä jo useamman vuoden, mutta tämä rahoitus on tietysti yksi merkittävä asia, mikä muuttuu. Kunnat eivät ole enää omistajia, ja sitä kautta meidän roolimme muuttuu jossain määrin. Mutta sitten minä ajattelen, että se, mikä tässä muuttuu, on kuitenkin periaatteellinen, mitä minä sanoin tuossa aikaisemminkin, että enää ei toimita niin samalla tavalla, että ne ovat kuntien. Sotepalvelut eivät ole kuntien palveluita enää, että olisi kuntayhtymässä tai kunnissa, niin minä ajattelen, että se on iso muutos tässä. Ja sitten tietysti, onhan tämä sitten taas toisinkin päin, että esimerkiksi kotoutumisen palveluita, niin meillehän tulee kuntaan päin sieltä kuntayhtymästä, kun me olemme sopineet silloin kuntayhtymän alkaessa tiettyjä asioita, miten toimii. Ja sitten taas toisaalta oppilas- ja opiskelijahuolto siirtyvät nyt taas hyvinvointialueelle, että sehän on iso asia, joka muuttuu nyt tässä kohtaa, kun hyvinvointialue alkaa. Siellähän on paljon pieniä yksityiskohtia, jotka muuttuvat. Esimerkiksi jotkut, sanotaanko vaikka kuntouttava työtoiminta, että kunnat eivät voi enää tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa, ellemme me yhtiöitä toimintaa, ja kaikkea tällaista. Siellä on monenlaisia pienempiä ja isompia asioita, jotka muuttuvat tosiasiassa nyt, vaikka me olemme kuntayhtymässä harjoiteltukin. Siinä mielessä minä ajattelen vielä tuosta kuntayhtymästä, haluan sanoa, että se, mikä siinä on ollut hyvää, että me olemme voineet harjoitella. Tällaiset isot kuvat, meidän ei tarvitse nyt niihin keskittyä, että isot palvelut ovat jo tietyllä tapaa, ne menevät sellaisenaan liikkeen luovutuksella hyvinvointialueella. Meidän ei tarvitse sitä nyt harjoitella, miten se tapahtuu, ja miten palvelut rakennetaan, mutta sitten siellä on paljon yksityiskohtia, joihin kuitenkin täytyy nyt kiinnittää huomiota tässäkin vaiheessa.

Lauri Lehto: Juuri näin. Itse kun olen lukenut tätä uutta lainsäädäntöä, niin kiinnitin huomiota siihen, että vaikka tämä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen teemana, niin sehän nyt jakaantui jotenkin näin, että siinä on melkein se sama sisältö kunnan vastuulla ja sama sisältö sitten täällä hyvinvointialueen vastuulla. Molempien tehtävänä on edistää ja toteuttaa näitä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimia siellä väestön parissa. Miten nyt, sinä jo, Kati oikeastaan sanoit, että tätä pitää sopia, niin onko tässä nyt tehty jo jotain, aloitettu jotain valmistelutyötä, miten sinä sitä kuvaisit?

Kati Homanen: Joo. Oikeastaan voi sanoa, että sellaiset työryhmät on nyt käynnistyneet tässä syksyn aikana. Eli käytännössä nimenomaan, että päätetään ihan konkreettisesti niistä asioista, että mikä kuuluu sinne hyvinvointialueen puolelle ja mistä osasta sitten kunta vastaa. Niitä tosiaan tehdään nyt eri aihealueiden ympärillä, että ihan, jos puhutaan elintapaohjausryhmistä ja puhutaan myös niistä ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön asioista. Käytännössä oikeastaan voin sanoa, että ihan kokonaisuutena, ja sitten tosiaan, niin kuin Sanna-Riitta tuossa toi, niin sitten tämä kotoutuminen on se yksi sellainen aika mielenkiintoinen tilanne. Kotkassahan on vahva maahanmuuttoyksikkö, eli meillä on käytännössä koko repertuaari siinä käytössä, niin sitten siinä on nyt juuri näihin lakiuudistukseen liittyviä muutoksia tulossa useita. Eli siinä on ihan selkeästi vastaanottokeskus, hybridiyksikkö, ja sitten on kotoutuminen ja sitten on vielä tulkkivälityskeskus, niin niihin liittyen jokaiseen neljään osa-alueeseen liittyy nyt isoja muutoksia. Niitä on tulossa tässä vuodenvaihteen kynnyksellä juuri siitä syystä, kun nämä lakiuudistukset tulevat, niin niiden kohdalla myös oikeastaan siinä se kotoutuminen on se, mihin vahvimmin tulee hyvinvointialueen kanssa se yhteistyö, mutta sitten toisaalta myös, että jos puhutaan sitä, että meillä on ollut nyt tulkkivälityskeskus, ja käytännössä se on ollut tällainen, että se on myynyt sitten kaikki palvelut myös kaikille Kymenlaakson kunnille ja nykyiselle Kymsotelle. Eli käytännössä myös tällaisia sopimusasioita meidän täytyy käydä täällä kokonaisuutena läpi. Monia eri asioita tässä on vireillä ja viritteillä.

Lauri Lehto: Siinä tuli monta tärkeää asiaa. Hybridiyksikkö oli näistä yksi, minä ajattelin, että jos otetaan joku konkreettinen näistä, niin osaatko sinä vähän avata tarkemmin, että mikä tämä hybridiyksikkö on?

Kati Homanen: Joo. Hybridiyksikkö on siis maahan tuleville, siis ilman huoltajaa tuleville alaikäisille lapsille tarkoitettu yksikkö. Se on siksi hybridiyksikkö, koska siellä on myös näitä, jotka ovat tällä hetkellä turvapaikanhakijoita, ja sitten siellä on niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat jo oleskeluluvan saaneita. Eli heidät on sekoitettu, ja käytännössä se on ollut sellainen, noin kolme vuotta sitten tullut käytäntö. Niitä on kolme Suomessa, että niitä ei ole hirvittävän montaa. Nyt, laki kun muuttuu tuossa ja sitten vuodenvaihteessa, niin käytännössä he, jotka hakevat turvapaikkaa, lapset ja nuoret, niin heillä on sellainen tilanne, että siitä puhutaan meillä nyt ryhmäkotina. Eli käytännössä se on se lasten vastaanottokeskus. Ja perheryhmäkoti, eli he, jotka ovat saaneet jo luvan, niin he ovat nyt sitten se toinen puoli. Nimenomaan se perheryhmäkoti on siirtymässä sitten hyvinvointialueen järjestämisvastuulle, ja tässä on nyt tietysti sitten sellaisia mielenkiintoisia kysymyksiä, kun yksikössä on ollut yhteinen henkilökunta, ja sitten olemme neuvotelleet maahanmuuttoviraston ja ELY-keskuksen kanssa siitä, että minkälaisia paikkatarpeita on. Tietenkin voidaan olettaa, että yhden yksikön henkilökunta ei riitä tietenkään kahteen yksikköön, mihin sitten paikkamäärä on kuitenkin lyöty lukkoon, että se on siellä noin 20:ssä, että joko 20 tai 21 per ryhmäkoti. Niin siinä on henkilökunnalla varmaan rekryttävää. Kunnan puolelle jää myös sitä, ja sitten myös ihan yhtä lailla hyvinvointialueen puolelle, niin siellä pitäisi kuitenkin tietty henkilöstövahvuus ja ammattiryhmittymä myös olla sitten paikalla.

Lauri Lehto: Juuri näin.

Kati Homanen: Tällaisia asioita muun muassa.

Lauri Lehto: Joo, eli ymmärsinkö oikein, että osa toiminnasta jää vuodenvaihteen jälkeen myös sinne kaupungin omaksi toiminnaksi?

Kati Homanen: Joo.

Lauri Lehto: …ja osan toiminnasta sitten tulee järjestää hyvinvointialue?

Kati Homanen: Joo, kyllä.

Lauri Lehto: Näetkö, että näissä tulee olemaan sitten yhteistä henkilökuntaa jopa, vai miten tämä järjestyy?

Kati Homanen: Todellisuudessa varmaan se on aika huono ratkaisu, jos siihen tulee yhteistä henkilökuntaa, koska sitten tietysti meillä on eri organisaatioita taustalla, joka tarkoittaa käytännössä sitten ihan konkreettisesti vaikka esimerkiksi kaikkien järjestelmien käyttöoikeuksia. Kuka on rekisterinpitäjä missäkin, ja tällaisia ihan juridisia asioita, että ne ovat varmaan sellaisia hankaluuksia. Mutta toisaalta tässä kohtaa myös on tärkeä muistaa, että tässä kuitenkin pienimmillään, tai siis nuoremmillaan, lapset ovat kuusivuotiaita, ja sitten ihan sinne täysi-ikäisyyteen saakka, että lasten ikä on aika iso haitari. Siellä voi olla myös jo oleskeluluvan saaneita, jotka ovat kuitenkin pieniä lapsia, niin se on heidän kotinsa…

Lauri Lehto: Aivan.

Kati Homanen: …että missä he ovat siellä. Tässä täytyy ajatella myös sitäkin, tällaista inhimillistä puolta.

Lauri Lehto: Ja juuri tällaista jatkuvuuden näkökulmaa.

Kati Homanen: Kyllä, kyllä.

Lauri Lehto: Joo, kiitos Kati, hyvä konkreettinen esimerkki. Meillä on Sanna-Riitta hieman yskässä, mutta ilmeisesti taudista toipumassa jo tässä näin, että ihan turvallisesti ollaan täällä samoissa tiloissa. Kati, miten sinun mielestäsi, miten sinä sanoisit, että mikä tässä konkreettisesti… onko sinulla vastaavan tyyppisiä esimerkkejä kertoa vaikka Kouvolan kaupungin toiminnasta nyt tähän hyvinvointialueen uudistukseen nähden?

Sanna-Riitta Junnonen: Joo, minä olen edelleen Sanna-Riitta!

Lauri Lehto: Mitä minä sanoin?

Sanna-Riitta Junnonen: Sanoit Kati, mutta ei se mitään!

Lauri Lehto: Sanoinko, anteeksi!

Sanna-Riitta Junnonen: Ei se mitään, kuulijat tietävät, että kumpi täällä puhuu! Ehkä tästä kähinästä, yskäisestä kähinästä tunnistaa sen! Koulussa ei välttämättä ihan samanlaista kotoutumisen yksikköä ole, mutta tietysti, kun se sinun alkukysymyksesi oli se, että mitä on lähdetty tekemään tämän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, ja näiden muidenkin osa-alueiden osalta, niin se on varmaan sama, mitä Kati jo vastasi tuossa. Mehän olemme käynnistäneet tietysti sellaista yhteistä työryhmätyöskentelyä Kymenlaakson alueella ja toimijoiden kesken, että me saamme yhteiseksi nämä palvelut, ja mitä tekee hyvinvointialue ja mitä tekevät kunnat. Mutta se, ehkä missä itse olen puheenjohtajana, siinä on tällainen kuntien yhteistyöryhmä, joka on ollut nyt Kymsoten ja kuntien tällainen, tavallaan elin, tai yhteistyöryhmä varmaan on se oikea sana. Siellä on ollut meidän hyvinvointijohtajamme ja sitten Kymsoten puolelta ketjujohtajat ja sitten asiantuntijoita tarpeen mukaan. Me olemme siellä käyneet erilaisia asioita tässä vuosien varrella läpi, niin me olemme siellä nyt aloittaneet sellaisen työskentelyn siitä, että minkälainen, ihan ylhäältä lähtien, niin minkälaista rakennetta pitäisi olla siinä, että kun tehdään kuntien ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä. Meillä on nyt siinä yksi työpajakerta ollut tässä kuukausi sitten, tai vajaa, ja olemme jatkamassa nyt seuraavan kerran sitten sitä valmistelua. Uusi hyvinvointialuejohtaja oli meidän mukanamme sitä tekemässä, ja se on varmaan sellainen, joka tietyllä tapaa johtaa sitten myös sitä kokonaisuutta. Eli tavallaan sinne tulee varmasti, sinne ihan ylös, kuntajohtajia ja hyvinvointialuejohtaja, ja ketä sitten kuuluukaan siihen, niin tällainen yläryhmä. Mutta sitten me olemme varmaan siinä se seuraava, ja yritämme tehdä, tämä ryhmä yrittää tehdä nyt tätä rakennetta, että miten siitä lähtee.

Nyt meillä on tarkoitus seuraava kerran nimenomaan käydä läpi kaikki ne alatyöryhmät, mitä tällä hetkelläkin on. On hyvinvoinnin kertomus- ja suunnitelmatyöryhmää, on ehkäisevää päihdetyöryhmää, on osallisuusryhmää ja on sitä ryhmää ja tätä ryhmää. On vaikka ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmaan liittyvää ryhmää ja lasten ja perheiden suunnitelmaan liittyvää ryhmää, ja näin. Niin me käymme nyt kaikkia näitä verkostoja läpi seuraavan kerran, ja katsomme vähän sitä, että mikä on nyt tarpeellista, mikä on sellaista, että mikä voi jatkua sellaisenaan, ja onko tarkasteltava ikään kuin niitä, keitä sinne kuuluu. Kenen on syytä olla siellä, onko siellä oikeat ihmiset, kun kuitenkin nyt myös varmaan vaihtuu jonkun verran ihmisiä ainakin hyvinvointialueella tehtävissä ja muuta. Sitten me luokittelimme vähän sitä vielä, että näiden tällaisten ryhmien jälkeen on vielä tällaisia toiminnallisia, varmasti erilaisia ryhmiä, mitkä ovat hyvin paljon tarpeen sitten jatkossakin. Vaikka projektiluontoisesti joku asia kehitetään, ja sitten tehdään yhdessä, ja sitten se päättyy, tai on muuta tällaista toiminnallisuuteen liittyvää. Eihän niistä kaikista ole tarpeen edes tavallaan tietää, kun ne liittyvät johonkin tiettyyn substanssiin, mutta varmaan tämä on se, mitä me teemme nyt, missä me Katin kanssa olemme molemmat mukana, ja mitä me olemme nyt tekemässä ja mallintamassa. Tämä meidän ryhmämme on varmaan sellainen ”rukkasryhmä”, joka tekee nyt myös sitten esityksiä kaupunkien johtoryhmille ja hyvinvointialueen johtoryhmille ainakin, jos ei nyt ihan poliittiseen päätöksentekoon tarvitse tätä viedä. Mutta kuitenkin niin, että mikä minkälainen se meidän rakenteemme sitten on, kun me lähdemme yhdessä tekemään. Kuitenkin keskustelua tarvitaan jatkossakin tosi paljon, että sehän ei siitä vähene.

Lauri Lehto: Joo, kyllä, eli tällainen ryhmä. Kerro vielä kuulijoille, kuinka kauan tämä ryhmä on ollut toiminnassa?

Sanna-Riitta Junnonen: Tämä on ollut nyt sieltä vuoden 2019 alusta… tai ei ehkä ole ihan sieltä, kun me emme ole Katin kanssa kumpikaan olleet, se ei ehkä ihan silloin alkuun ole lähtenyt käyntiin, mutta sitten aika pian kuitenkin, kun Kymsote on syntynyt, niin on tullut tarve, että kuntajohtajien ryhmän lisäksi täytyy olla tällainen, joka laittaa vähän toimeen asioita myös, ja joka sitten käy näitä yhteisiä keskusteluja. Niin sanotaanko, varmaan 2020 se rupesi ehkä vakiinnuttamaan asemaansa, ja tämän muotoisena miten se nyt on toiminut, niin se on minun käsittääkseni toiminut 2021 vuodesta lähtien, että nyt tämän pari vuotta.

Lauri Lehto: Juuri noin, joo. Konkreettisia, hyviä esimerkkejä, ja yhteistyöfoorumi ja tällainen myös, niin kuin työrukkanenkin löytyy jo tähän näin. Näetkö, että tämä työryhmä tosiaan jatkaa siis myös tietysti hyvinvointialueen käynnistymisen jälkeenkin?

Sanna-Riitta Junnonen: Joo, kyllä me olemme nyt sitä vähän mallintaneet, että minkälainen rakenne meillä sitten jatkossa olisi. Kyllä me näemme tänne ryhmälle paikkansa, että meillä olisi tämmöinen hyvinvointialueiden ja kuntien välinen ryhmä. Nyt me varmaan seuraavassa valmisteluryhmässä, kun me tätä jatkamme, niin käymme sitä keskustelua, että keitä siihen sitten kuuluu.

Lauri Lehto: Joo.

Sanna-Riitta Junnonen: Meillä on vähän esitystä tehty siihen nyt sen edellisen kerran pohjalta, mutta varmasti jatkuu, koska minä uskoisin, että juuri nimenomaan tämä meidän tasomme ryhmä, missä me olemme Katin kanssa, niin tarvitaan sitä yhteistä kumppanuuskeskustelua. Koska sitten siellä on niitä alatyöryhmiä, joissa on vaikka YTA-asiat tai osallisuusasiat, tai LAPE-asiat, ne liittyvät lapsiin ja perheisiin, ne menevät aina johonkin, joko tiettyyn ikäryhmään tai tiettyyn muuhun ryhmään, niin tarvitaan tällainen kokoava ryhmä kuitenkin, joka katsoo sitten sitä kokonaisuutta yhteen. Ja sitten myös, että jos nyt syntyy uusia ilmiöitä, asioita, niin osataan myös tarttua ja lähteä sitten miettimään, että mikä se meidän välinen yhteistyömme tässä on, ja mitä tälle asialle pitäisi tehdä esimerkiksi.

Lauri Lehto: Joo. Tekee mieli ottaa sellainen teema tässä esille, kuin digitalisaatio. Hyvinvointialueiden valmistelussa Suomessa on aika paljon… no, jo Sipilän hallituksen aikaan nähtiin, että digitalisaatiolla tullaan esimerkiksi saavuttamaan paitsi kustannussäästöjä, niin myös parantamaan ainakin osan väestön pääsyä palveluihin, ja monenlaista. Se oli siellä jo edellisen soteuudistuksen aikaan, teemana taisi olla niin, että kolmen miljardin säästötavoitteesta digitalisaatiolla katetaan puolet, ja tämä kaikki pitäisi saada aikaan vuoteen 2029. Marinin hallituksessa ei ole asetettu tämän tyyppisiä tavoitteita, mutta siellä on kyllä sitten ajatus siellä sisällä. Miten te näette, että oletteko te pohtineet tätä näin, että millä tavalla sähköiset palvelut, digitalisaatio, etäpalvelut, eli tällaiset uuden ajan palvelut, niin miten nämä näkyvät tässä tulevaisuuden ympäristössämme? Vaikka sitten nimenomaan siinä yhdyspinta-alueella, eli siinä kuntien ja hyvinvointialueen yhteisessä kentässä, mitä olette tässä aikaisemmin jo tänään kuvanneet.

Kati Homanen: No, jos tässä nyt aloitan vaikka sitten. Itse toimin, omaan työtehtävään kuuluu myös se, että toimin sekä vammaisneuvoston, että ikäihmisten neuvoston sihteerinä, eli tällaisten vaikuttamistoimielimien. Siellä tiiviisti joka kuukausi heitä molempia ryhmiä siellä tapaan. Ja tämähän on nimenomaan yksi osa-alue, joka siellä herättää vahvasti sitä keskustelua, ja se, että meillä on varmaan väestössä todella se tilanne, että meillä on hyvin paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka pystyvät käyttämään esimerkiksi sähköisiä palveluita hyvin suvereenisti, ja ei ole minkään näköisiä ongelmia siinä. Sitten on myös nuorempia ihmisiä, jotka ei eivät pysty käyttämään näitä, ja se jotenkin on ehkä nyt Kotkassa nostanut, tai ikäihmisten neuvostoon nostanut hyvin akuutiksi keskustelunaiheeksi myös sen, että myös tämä toinen vaihtoehto pitää olla. Eli jos on joku tieto saatavilla jostakin netistä, niin se myös, että se on jossakin painettuna, ja se voidaan jakaa kotiin, tai sitä voidaan jostakin toimipisteestä hakea tai muuta. Mutta että itse tietysti ajattelen kyllä, että näillä digitaalisilla palveluilla, sähköisillä palveluilla saavutetaan ihan huomattavasti esimerkiksi vaikka sitä, että miten pystytään olemaan pidempään kotona, ja tavallaan ei vielä tarvita sitten niitä korjaavia palveluita, tai niitä sairaanhoidon palveluita, vaan voidaan mennä tällä ennakoivalla. Ja minun mielestäni nimenomaan voitaisiin varmaan vielä enemmän hyödyntää siellä iäkkäiden ihmisten hoidossa myös tätä digitaalisuutta siihen nähden, että ihmiset pystyvät olemaan kotona ja saavat sitä tarvitsemaansa hoitoa ja apua ja tukea, mitä se sitten kenen kohdalla onkaan. Mutta todellakin, että sitten siellä on tämä toinen puoli myös…

Lauri Lehto: Aivan.

Kati Homanen: …että ihmiset sitten haluavat, että se toinenkin osa-alue on saatavissa.

Lauri Lehto: Totta kai, hyvä.

Sanna-Riitta Junnonen: Joo, minä olen kyllä samaa mieltä, että kyllä digitalisaatio on varmasti tulevaisuutta. Ja sitten minä ajattelen, että varmasti siinä yhdyspinnassa vielä, mistä kysyit, niin minä ajattelen, että varmasti me sen palvelumuotoilun ja erilaisten mallinnuksien kautta löydämme nimenomaan näitä digitaalisia ratkaisuja, jotka soveltuvat sitten isolle osalle kuitenkin kuntalaisista. Kyllä se kuitenkin tätä päivää on, ja me saamme sillä niin paljon tehostettua, minä uskoisin, monia asioita ja myös säästöjä niin, että kuitenkin palvelut ovat tarjottavissa. Meillähän on tällä hetkellä menossa se digitukihanke Kouvolassa, jossa myös pyritään nyt löytämään niitä paikkoja, missä voidaan antaa sitä digitukea. Myös meillä koulutetaan nyt digitukiohjaajia, jotka voivat sitten auttaa tällaisessa digiasioissa. Se on todella merkittävää, että siihen pystytään sitten rinnalla satsaamaan, koska niin kuin Kati sanoi, niin on ikäihmisissä, mutta on myös nuoremmissa niitä, ketkä tarvitsevat digitukea erilaisissa asioissa, jotta tämä ei muodostu liian suureksi esteeksi, tämä digitalisaatio.

Lauri Lehto: Joo. Jos tähän vielä liittää tuon hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen. Ennen kuin lähetys alkoi, tai alettiin nauhoittaa tätä meidän keskusteluamme, niin puhuimme siitä, että tämä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen joskus kuulostaa aika abstraktilta. Miten te määrittelisitte ammattilaisena, mitä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on? Se sanakin jo vähän kertoo, mitä se konkreettisesti oikeastaan, mitä siinä tavoitellaan ja mitä siinä tehdään.

Sanna-Riitta Junnonen: No jos minä aloitan ihan konkreettisesti.

Lauri Lehto: Joo, anna tulla.

Sanna-Riitta Junnonen: Minä ajattelen niin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ja HYTE-työstä, että me pyrimme tekemään sellaisia toimia kunnassa, jotka edesauttavat sitä, että se kuntalainen, asukas, olisi mahdollisimman terve, mahdollisimman hyvinvoiva. Siellä olisi mahdollisuus, mahdollisesti voidaan edesauttaa hänen sosiaalista kanssakäymistään, että hän tapaa muita ihmisiä vaikka kohtaamispaikoilla, tai se voi olla jotain muuta vastaavaa toimintaa. Kaikilla tavoin, mitä kunta tekee, ja kunnan hyvinvoinnin edistämiseksi tehdään, niin se edesauttaa sitä, että tarvitaan vähemmän niitä kalliita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Tai sitten parhaimmassa tapauksessa, jos kuitenkin niitäkin palveluita välillä itse kukin tarvitsee, niin siellä olisi saumatonta yhteistyötä sitten siinä kohtaa, että se tuki löytyisi sitten. Se täytyy muistaa, että kunnan tehtävänä ei ole enää jatkossa kuitenkaan sotepalveluita tai sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarjota, että sitten on muita ehkäiseviä muotoja, tai muuta edistävää toimintaa, mitä kunta…

Lauri Lehto: Mitä sellainen voisi olla?

Sanna-Riitta Junnonen: No sehän voi olla vaikka liikuntaryhmiä, niitä on erilaisia, niitä on nytkin paljon ainakin meillä Kouvolassa, varmaan Kotkassa myös. Erilaisia liikuntaryhmiä erilaisille ikäryhmille ja erilaisille, eri kuntoisille ihmisille, niin se on muun muassa yksi sellainen, minun mielestäni yksi konkreettinen esimerkki.

Kati Homanen: Joo, ja sitten oikeastaan lisäisin vielä tuohon Sanna-Riitan luetteloon, että myös ehdottoman tärkeä asia tänä päivänä on minun mielestäni se kulttuurin hyvinvointi, joka on hirvittävän suuri osa sitä. Se, että se terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ei ole pelkästään todellakaan vain yliterveellistä ruokaa ja paljon liikuntaa ja sitä, että on fyysisesti kunnossa. Totta kai sillä on hirvittävän suuri merkitys siihen ihmisen hyvinvointiin, mutta myös se, että niin kuin tuossa ehkä Sanna-Riitta kuitenkin toisaalta myös sivusi sitä sosiaalista hyvinvointia, niin se, että minun mielestäni tällä hetkellä esimerkiksi, mitä olemme nyt juuri vastikään esimerkiksi lähteneet kokeilemaan, niin on tämä meidän kaikukorttimme. Eli myös se, että kulttuuria voidaan tarjota myös vähävaraisille ihmisille, että heillä on myös joku mahdollisuus päästä käymään vaikka teatterissa tai museossa. Tai sitten yhtä lailla joku kirjastoyhteistyö siinä mielessä, että sinne sitten päästään kiertämään niitä ja kuulemaan siitä kirjastosta. Tai museokaverit, näitä on hirvittävän monia eri vaihtoehtoja. Mutta se on myös yksi sellainen, joka minun mielestäni vaikuttaa siihen, että esimerkiksi ihmiset eivät olisi niin yksinäisiä, ja tavallaan myös sitten se, että jos on esimerkiksi taloudellinen tilanne heikompi, niin on kuitenkin mahdollisuus myös osallistua ja olla osana yhteiskuntaa, niin se on myös hirveän tärkeä asia minun mielestäni myös tämän terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Lauri Lehto: Joo. Nyt minä tietenkin tyrkytän tätä digitalisaatiota taas tähän näin, niin miten sitten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja digitalisaatio, pystyykö näitä millään tavalla sovittamaan yhteen vai ovatko nämä ihan kaksi erilaista asiaa?

Sanna-Riitta Junnonen: Meidän tämä digitukihankkeemme on nyt tämän hyvinvoinnin alla, että totta kai pystyy. Kyllähän minä ajattelen, että eihän tämä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ole mikään saareke, johon digitalisaatio ei mitenkään koskisi. Totta kai, onhan niitä varmasti nytkin erilaisia appeja käytettävissä erilaisiin asioihin, ynnä muita tällaisia. Minun mielestäni siinä on vaan nyt taivas rajana, kun löytyy innovatiivisia ihmisiä, jotka voivat niitä lähteä kehittämään.

Lauri Lehto: Juurin näin. Joo, taitaa markkinoilta ainakin löytyä, ja tarkoitan markkinoilla siis yksityisten yritysten tarjoamaa. Siellä taitaa olla ainakin diabetes – tällainen polku tai appi tähän näin, sovellus, olemassa, jossa sitten voi tähän omaan diabeteksen hoitoon ja tukeen ja sen seurantaan saada tukea ja ohjausta, ja myös linkin ammattilaisille, diabeteshoitajan tai jopa sitten lääkärinkin tuekseen niin, että sitten sitä hoitoa voidaan seurata ja tunnistaa ehkä sitten etukäteen myös heidät, kenellä sitten hoito ei ole tasapainossa, niin poispäin. Mutta sitten olen ymmärtänyt näin, että on ilmeisesti teknologiaa ja sovelluksia, joissa on tällainen prediabetes, eli sitä diabetesta edeltävää, joka jo vähän näyttää, että siellä sokeriarvot veressä ovat koholla, ja elintavoissa olisi korjaamisen tarvetta, ja niin poispäin. Olette varmaan näistä kuulleet, uskoisin?

Kati Homanen: Joo, kyllä. Ja juuri niin kun varmaan tuo diabetes-sovellus, en nyt tiedä sen nimeä, mutta käytännössä juuri se, että esimerkiksi se on varmaan enemmän nykyisen kuntayhtymän ja tulevan hyvinvointialueen puolella, joka on juuri se, jota te teette siellä sen ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta. Sitten taas ehkä ne ennakoivat, esimerkiksi ravintoon liittyvät palvelut ja appit ovat sitten taas varmaan jatkossa niitä meidän puolemme juttuja. Ja näistä sitten varmaan juuri niissä työryhmissä sopiminen, että kuka tarjoaa mitä sovelluksia kenelle.

Lauri Lehto: Juuri näin. Eli sitten näistä alkaa syntymään tällaisia yhteisiä kokonaisuuksia.

Kati Homanen: Kyllä.

Lauri Lehto: Joo, hyvä. Sitten on semmoinen teema kuin osallistaminen. Osallistamisesta tuntuu, että se on ollut ollut varsinkin nyt tässä viimeisen vuoden aikana aika lailla esillä. Tiesittekö, että Kymenlaakson hyvinvointialuekin on palkannut osallisuuskoordinaattorin?

Kati Homanen: Kyllä kyllä, toki tiedetään. Totta kai tiedetään!

Lauri Lehto: Tuija Kivikko aloitti osallisuuskoordinaattorina tässä syksyn aikana, ja tiedän, että kunnat, jo lainkin velvoittamina ovat aikaisemmin tehneet, ja sitä osaamista on nimenomaan kunnissa. Te olette tässä asiantuntijoita, mutta hyvinvointialueella tämä on varsin uutta. Kerrotaanko yhtä lailla tässä kuulijoille, että mitä se osallistaminen, mitä sillä nyt oikein tarkoitetaan? Minä tiedän, että se ei ole ihan yksinkertainen asia.

Sanna-Riitta Junnonen: No, minä ajattelen että… nyt tämä minun kurkkuni meinaa vähän vaivata tässä, meinaa yskittää. Siellä osallistetaan kuntalaisia myös toimimaan ja olemaan aktiivisia, ja myös huomioimaan kuntien palveluissa sitä, että millä tavalla se kuntalainen otetaan mukaan siihen päätöksentekoon esimerkiksi.

Kati Homanen: Juuri näin, ja minun mielestäni on ihan älyttömän hieno asia, että meillähän on totta kai kunnissa vähän erilaisia tapoja siihen osallistamiseen, mutta ehdottomasti. Esimerkiksi nyt tällä hetkellä meillä on tuo… esimerkiksi Kotkassa on parasta aikaa käynnissä tämän osallistavan budjetoinnin prosessi menossa, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän kuntalaisiltamme kysyttiin, että mitä asioita he haluaisivat, että Kotkassa toteutettaisiin. Ja nyt on kyllä upea juttu, että on toista vuotta nyt tällä hetkellä käynnissä, ja meille tuli nyt tänä vuonna 399 ideaa tähän asiaan. Kuntalaiset ovat olleet aktiivisia siitä, että mitä halutaan, ja se mitä nyt… en ole ihan hyvin sisällä siellä prosessissa, mutta sen verran tiedän, että suurin osa niistä asioista, mitä kuntalaiset haluavat, niin ovat nimenomaan hyvinvointiin liittyvää. Eli kuntoratojen parantamista ja virkistysalueiden siistimistä ja kuntoon laittamista, ja jotenkin ilahduttavaa sellainen. Se on nimenomaan sellainen, kaikille siitä sitä hyvää halutaan ja tosiaan se, mutta se prosessi etenee siinä mielessä. Mutta on osallisuus minun mielestäni myös siis ihan konkreettisesti ylipäätänsä sitä, että kuntalaisilta kysytään asioista. Tämä osallistava budjetointi on eri asia, he pystyvät päättämään tai olemaan mukana siinä päätöksenteossa, siitä, että mitä asioita halutaan.

Mutta sitten, kun me puhumme vaikka siitä, että halutaan vaikka järjestää joku tapahtuma, niin sitten me kysymme vaikka kuntalaisilta siitä, että mitä te haluatte sinne tapahtumaan. Silloin me pystymme vastaamaan paljon paremmin siihen, ja saamme tietää sen, että meidän ei tarvitse sitten lehdistä lukea jälkikäteen sitä, että olisipa ollut sitä tai olisipa ollut tätä. Nyt on se mahdollisuus siihen, ja tässä kohtaa varmaan, että kun sanoitkin tuossa, että meillä kunnissa ja sitten hyvinvointialueilla tämä tilanne on ehkä ihan eri, että miten nämä prosessit ovat jo meillä olleet käytössä, ja te vasta niitä sitten aloitatte. Niin myös se, että kuntalaisosallisuus on varmaan aika lailla eri asia kuin potilasosallisuus. Jos mietitään sitä lähtökohtaa, että miten se sitten hoituu, niin sitä on sitten ihan mielenkiintoista myös seurata.

Lauri Lehto: Juuri näin. Joo, tosiaan, ollaan uuden äärellä, ja tuossa aikaisemmin totesitte, että nyt kunnat kun eivät enää niin sanotusti rahoita suoraan tätä, kuntalaisethan kyllä rahoittavat verotuksensa kautta, niin miten sitten tämä ohjausmekanismi, kunnat ja hyvinvointialue, niin sitä oikeastaan ei ole, vaan nyt sitten valtio ohjaa toimintaa. Mutta tässä jo kerrottiin näitä erilaisia foorumeita, mitä on jo olemassa tietysti, millä yhteistyötä sitten tehdään, ja tietysti sitten näillä erilaisilla osallistamisen tekniikoilla ja tavoilla yritetään sitten nimenomaan ottaa kuntalaisten tarpeet ja toiveet huomioon, kun näitä palveluita täällä sitten järjestetään. Minkälaisia keinoja, tapoja osallistaa on? Minä tiedän, että tässä on ainakin Kotkan kaupungilla oltu hyvinkin innovatiivisia, ja on tehty strategiatyötä hyvinkin laajasti osallistaen, ja kyllä minä olen kuullut esimerkkejä myös Kouvolasta, että… tekee taas mieli sanoa ”digitalisaatio” tähän näin! Mutta minä tiedän, että tässä on nimittäin olemassa ihan EU-tasoisia isoja osallistamisprojekteja ja niin poispäin ollut, mihin on aika ällistyttävällä tavalla saatu sitten eri tavoin ihmisiä mukaan näihin. Mutta edelleenkin tietysti ne digipalvelut eivät kaikille sovi, mutta onko teillä näistä jotain esimerkkiä?

Sanna-Riitta Junnonen: Minä voin Kouvolasta sanoa sen, että mehän olemme monta vuotta jo lähteneet tekemään tällaista aluetoimikuntatoimintaa, eli meillä on eri alueilla tällaisia, tavallaan kylätoimikuntia, jotka toimivat sen tietyn alueen hyväksi.

Kati Homanen: Joo, ja nyt Sanna-Riitalla on oikeasti niin vaikea varmaan tässä puhua, mutta jatkan tässä ehkä ihan sillä samalla. Meillä niistä ei käytetä tuollaista nimitystä, mitä Sanna-Riitta tuossa juuri sanoi, mutta nimenomaan tämä tällainen kylä… mikähän se mahtaa sen tapahtuman nimi olla, mutta kuitenkin niin, että meidän poliittiset päättäjämme, kaupungin johto, käyvät nimenomaan tällaisessa, eri alueilla Kotkassa myös, kysymässä, että mitä kuntalaiset haluavat. Siellä pääsee sitten ihan siihen avoimeen keskusteluun, vuorovaikutukseen, ne ovat kyllä olleet ihan mieleisiä, kuntalaisilta tulee todella positiivista palautetta. Mutta tosiaan niin, äsken itse asiassa, nyt kun meni vähän tuon Sanna-Riitan yskiessä tämä asia ehkä vähän… niin, kysyit kuitenkin sitä digitalisaatiota, niin se ei ehkä nyt ihan näihin tällaisiin konkreettisiin tapaamisiin, se ei siinä mielessä liity. Mutta tietysti sitten se, että… nyt en kyllä osaa sanoa, että onko meillä joku sellainen käytössä, esimerkiksi kaupungilla nyt, joka… en usko kyllä, että meillä on mitään sellaista sovellusta, miten sen kautta voitaisiin kuntalaisia muuten, kuin sitten, että nämä tällaiset kyselyt eri tavalla, jotka toimivat sitten ihan tällaisella, ehkä kuitenkin perinteisellä digitalisaatiolla.

Lauri Lehto: Juuri näin, perinteistä digiä! Joo, siis se, mihin minä viittasin oikeastaan tuossa, ja minäkin, kun tutkin sitä tarkemmin, niin selvisi, että tämä ei enää ollut käytössä. Mutta Kotkan kaupunki kun teki viimeisen strategiansa, niin ymmärsin, että siinä yhteydessä sitten oli käytetty tällaista jonkinlaista sähköistä sovellusta tässä näin.

Kati Homanen: Joo, kyllä.

Lauri Lehto: Ja sillä pystyttiin sitten aika hauskastikin sitten osallistamaan. Ja me tietysti tutkimme tätä nyt, kun teimme, aloitimme keväällä tuon hyvinvointialueen strategian valmistelun, että olisimme… tietysti siinä kohtaa emme vielä tienneet, että miten käy koronarajoitusten ja niin poispäin, ja olisi ollut tietysti toive, että voidaan strategiaprosessi jollakin tavalla toteuttaa, vaikka sitten tällä tavalla etänä tehokkaasti. Mutta huomasin, että erilaisia tekniikoita tosiaan osallistamiseen on, mutta ne eivät ole ihan hirveän halpoja, ja niiden käyttöönottokin vaatii aika paljon vaivaa ja näin, että ihan äkkiseltään… mutta ajattelisin näin, että tässä on varmaan yksi sellainen meidän yhteinen, yksi niistä yhteisistä asioista, miten me kuulemme kymenlaaksolaisia tulevaisuudessa yhdessä. Koska sehän tässä on se yhdistävä tekijä, että vaikka kunnat, on kuusi kuntaa ja hyvinvointialue, niin yksi väestö kuitenkin.

Kati Homanen: Juuri näin, ja se on varmaan tässä kohdassa nyt juuri se tärkeä asia myös, että saadaan kuntalaisille yhdenvertaiset palvelut ja tavallaan sitä kautta myös… se on minun mielestäni myös osallisuutta, että nimenomaan voidaan ajatella, että ihmisillä on tasavertainen mahdollisuus saada näitä.

Lauri Lehto: Kyllä, kyllä. Meidän täytyy loppuaika säästellä Sanna-Riitan ääntä, olet toipumassa tosiaan flunssasta tai yskästä, ja ääni alkaa kadota, kun olemme tässä jonkun aikaa keskustelleet. Mutta vielä muutama asia, oikeastaan kaksi asiaa, olisin kysynyt teiltä näin loppuun. Nyt sellaiset kriittiset silmälasit päähän, mitkä näette, että katsotaan tätä hyvinvointialueuudistusta Kymenlaaksoon, olemme nähneet tämä Kymsoten startti tässä, olemme kaikki olleet silloin täällä vielä kutakuinkin töissä siinä kohtaa, eli tiedämme, mistä puhumme, minkälainen se oli 2019 Kymsote-startissa. Silloin me teimme tavallaan tätä hyvinvointialueuudistusta porukalla, jo aika lailla urakoimme silloin, ja nyt sitten on ikään kuin viimeisen vaiheen, eli hyvinvointialueen käynnistämisen vuoro. Mitkä ovat hyvinvointialueen haasteet teidän mielestänne, minkälaisia haasteita Kymenlaakson hyvinvointialueella on nyt käsissään?

Sanna-Riitta Junnonen: Taloushaasteita varmasti.

Lauri Lehto: Kyllä.

Sanna-Riitta Junnonen: Sen me tiedämme jo lehtien palstoiltakin, ikään kuin se rahoituksen pienuus, joka kuitenkin on nyt seuraavien vuosien dilemma. Mutta kyllä minä ajattelen, että varmaan se yksi haaste on myös se, että nyt on varmaan hyvinvointialueella sellainen kymmenen pisteen kohta käydä ikään kuin läpi niitä omia prosesseja, että mikä on toiminut, mikä ei ole toiminut, ja nyt tehdä niitä tarvittavia muutoksia, kun hyvinvointialue alkaa kuntayhtymän jälkeen. Nyt on ehkä nähty tämän kolmen, neljän vuoden aikana se, että mikä meni pieleen, niin sitten ikään kuin tehdä sitä korjausliikettä. Toisaalta on syntynyt hyviä ja hyviä ja toimivia prosesseja, niitä sitten lähteä vahvistamaan, koska kuitenkin se taloudellinen tiukkuus tulee olemaan niin kova, että sitä ei voi palveluista enää säästää. Se on tosi haastavaa säästää sieltä enää palveluista, niin jotenkin itse ainakin kääntäisin kyllä hyvin vahvasti katsetta erilaisten prosessien suhteen, että ovatko ne toimivia, ja onko sieltä tyhjät pois, ja että ovatko ne tarkoituksenmukaisia. Minä ajattelen, että se on varmaan nyt sellainen yksi iso, hyvinvointialueiden toivottavasti mahdollisuus. Minä ajattelen, että ei niinkään haaste, vaikka sinä puhuit haasteista, mutta myös mahdollisuus…

Lauri Lehto: Juuri näin.

Sanna-Riitta Junnonen: …että nyt voimme tehdä niitä oikaisuja, mitä me olemme ehkä silloin alkuvaiheessa, itsekin Kymsotessa silloin alkuvaiheessa töissä olleena, ja sitä alkua rakentamassa, että näin minä ehkä ajattelisin.

Lauri Lehto: Joo.

Kati Homanen: Sanna-Riitan puheen jälkeen aika vaikea lisätä tähän, mutta myös ajattelen sitä, että jotenkin rakenteita ravistamalla…

Lauri Lehto: Joo.

Kati Homanen: …eteenpäin, katse tulevaisuuteen, niin se on ehkä sellainen ajatus tässä.

Lauri Lehto: Kyllä. Joo, tässä oli mielenkiintoinen, tuossa edellisessä jaksossa oli Kymenlaakson tulevaa henkilöstöä, meillä oli lastensuojelusta ja lastenpsykiatriasta ja itse asiassa pelastustoimesta vieraita. Sanna-Riitta, sanoit tänään, että sujuvoittaa näitä meidän palveluprosessejamme, niin yksi, minkä he nostivat ihan konkreettisesti, oli tämä, että esimerkiksi lapsille ja nuorille tehdään tavattoman paljon arviointeja. Eli saattaa olla niin, että tämä samainen lapsi saman ongelman takia arvioidaan ensin oppilashuollossa ja sitten sen jälkeen hänet arvioidaan vaikka meidän perusterveydenhuoltomme palveluissa, sitten kenties vielä erikoissairaanhoidon palveluissa, ja näissäkin voi olla, että työryhmästä tai palvelusta riippuen useampaan kertaan. Sieltä tulee sitten jo lapselta ja vanhemmilta jo palautetta, että he eivät enää jaksa, eikö teillä oikeasti tämä tieto kulje, ja näin. Tämän tyyppisiä asioita varmaan tarkoitit?

Sanna-Riitta Junnonen: Kyllä juurikin, tämä on yksi asia. Ja sitten tietysti ihan työyksikön sisällä olevia prosesseja myös, että siellä ei myös tehdä päällekkäistä työtä, tai että jokaisen tehtävät ovat tarkoituksenmukaisia, ja että millä resurssilla mikäkin asia tehdään ja näin. Niin minä ajattelen, että se vaatii tarkastelua varmaan kaikilla tasoilla.

Lauri Lehto: Juuri näin. Kaikille vieraille olen aina esittänyt yhden ja saman kysymyksen, että miltä hyvinvointialue Kymenlaaksossa näyttää sinun mielestäsi viiden vuoden päästä? Haluaako Kati aloittaa?

Kati Homanen: No joo, kiitos. Toivottavasti meillä on hyvät ja yhdenvertaiset palvelut meidän kymenlaaksolaisillemme, ja ymmärrän että… tai ehkä myös ajatuksena myös se, että palveluita varmasti keskitetään koko Kymenlaakson alueella, ja ehkä kuntakohtaisesti ja näin. Ja pystytään ottamaan huomioon kuntien erilaiset näkemykset tai tarpeet nimenomaan, että pystytään myös siinä mielessä sitä joustavuutta käyttämään. Tietysti sitten se, että kaikille kuitenkin ne palvelut olisivat jollakin tavoin saatavissa, että ovat ne sitten lähipalveluna tai etäpalveluna, digipalveluna, liikkuvana palveluna, mitä kaikkea viiden vuoden päästä onkaan erilaisia tapoja tuottaa palveluita. Niin kuitenkin, että se on kaikkien saatavilla, sitä minä toivon.

Lauri Lehto: Joo, oikein hyvä. Entä Sanna-Riitta, vieläkö ääni kulkee?

Sanna-Riitta Junnonen: Minun ääneni ei tahdo oikein kulkea, mutta minä ajattelen, tai toivoisin, että viiden vuoden päästä hyvinvointialueella, tai että ylipäätään meillä on oma hyvinvointialue, se on yksi ihan sellainen perustavaa laatua oleva asia. Ja että jotenkin me täällä Kymenlaaksossa, niin kunnat kun hyvinvointialue, niin olemme oikeasti tehneet kumppanuudessa yhteistyötä. Että me olemme voineet löytää se kuntalaisen paras ja asukkaan paras, ja silloin ne prosessit, ne polut ovat myös toimivia. Ja että jotenkin sitä minä haluaisin toivoa ja uskoa, mutta toki minä ajattelen, että varmaan viiden vuoden päästä täytyy tiettyjen, varmaan sotepalveluiden osalta, mutta myös kuntien palveluiden osalta, että joitain tulee ehkä tuottaa isommassa kontekstissa, kuin pelkästään Kymenlaakso. Minusta nekin on hyvä ottaa tarkasteluun ja huomioon tulevaisuuden työssä, mutta se on ehkä osa sitä, että se voi mahdollistaa sen, että meillä on hyvä ja vahva Kymenlaakso sitten myös viiden vuoden päästä.

Lauri Lehto: Hienoa, kiitoksia. Meillä oli tänään Odotushuone-podcastin aiheena hyvinvointialue ja kunnat, ja vieraana oli Sanna-Riitta Junnonen, hyvinvointipäällikkö Kouvolan kaupungista, ja Kati Homanen, hyvinvointijohtaja Kotkan kaupungista. Lämmin kiitos teille vierailusta.

Kati Homanen: Kiitos.

Sanna-Riitta Junnonen: Kiitoksia.

Lauri Lehto: Kiitos kuulijoille, ja seuraavaan jaksoon tähdätessä. Kiitoksia.