9. jakson tekstivastine

Kymenlaakso vs. Etelä-Savo – kokemuksia hyvinvointialueiden valmistelusta

Tervetuloa kuuntelemaan Odotushuone-podcastia. Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelu on jo alkanut. Ovien avautumista odotellessa on hyvä hetki tutustua uudistukseen muutosjohtaja Lauri Lehdon ja asiantuntijavieraiden seurassa. Tässä podcastissa keskustellaan hyvinvointialueesta monipuolisesti ja rohkeasti visioiden. Seuraa Kymenlaakson hyvinvointialueen valmistelua osoitteessa kymenhva.fi, Instagramissa @kymenlaaksonhyvinvointialue ja Twitterissä @kymenhva.

Lauri Lehto: No niin, tervetuloa Odotushuone-podcastiin. Meillä on yhdeksäs jakso käsillä kohti hyvinvointialuetta, tällainen koontijakso tänään, ja meillä on oikein erikoisvieras täällä, nimittäin täällä on kollega, muutosjohtaja tuolta viereiseltä hyvinvointialueelta Etelä-Savosta, Sami Sipilä. Samin kanssa pohdimme tänään tätä hyvinvointialueen valmistelua, joka on kestänyt tässä oikeastaan sellainen puolisentoista vuotta sellaista varsinaista tekemistä, tietysti paljon sitä ennen sellaista valmistelevaa työtäkin on jo tehty, ja nyt loppu häämöttää vuodenvaihteessa. Tervetuloa Etelä-Savosta Sami Sipilä podcastjaksoon.

Sami Sipilä: Kiitoksia.

Lauri Lehto: Ole hyvä, kerropa hei tosiaan kuka olet, mistä tulet ja mitä sinulle kuuluu?

Sami Sipilä: No niin, kiitoksia ja tervehdys kaikille kuulijoille. Sipilän Samihan minä olen, niin kuin tuli todettua, ja muutosjohtajana toiminut Etelä-Savon hyvinvointialueen valmistelussa. Kuulumiset ovat tällä hetkellä hyvin jännittyneet, että tässä vajaa pari kuukautta on aikaa h-hetkeen, kun hyvinvointialue varsinaisen toimintansa aloittaa. Paljon on asioita vielä tekemättä ja kesken ja tietysti paljon jää myös sitten ensi vuonna viimeisteltäväksi. Ja meillä tietysti on nyt hyvä asia se, että tuossa Laurin kanssa tietysti varmaan käytännössä ainoina työntekijöinä aloitettiin silloin lakien voimaantulon aikoihin, ja nythän on saatu sitten organisaatioita vahvistettua ja ihmisiä palkattua, ja näinpä emme ole yksin sinänsä tätä loppuspurttia ottamassa, vaan paljon hyviä kavereita myöskin tästä mukana.

Lauri Lehto: Näin juuri, eli Etelä-Savossakin on sitten tuota aloittanut hyvinvointialuejohtaja ihan äskettäin ja johtoakin on valittu ja muita tällaisia avainhenkilöitä. Kuka siellä hyvinvointialueella teillä Etelä- Savossa muuten nyt hyvinvointialuejohtajana on aloittanutkaan?

Sami Sipilä: Meillä on Santeri Seppälä aloittanut siinä tehtävässä, ja on uuden polven lääkäritaustainen johtaja, ja hienosti ottanut tilanteen haltuun jo tässä lyhyessä ajassa, jos näin voi sanoa.

Lauri Lehto: No niin, ja meillähän vastaavasti sitten Harri Hagman aloitti tuossa syyskuun alussa Kymenlaakson hyvinvointialuejohtajana. Joo, tosiaan tervetuloa vielä kerran Etelä-Savosta muutosjohtaja Sami Sipilä. Kerro vielä, Sami, mitä sinulle kuuluu, oletko jo ihan uuvuksissa valmistelussa vai joko helpottaa?

Sami Sipilä: No kyllä kai täytyy myöntää tietysti, että varsinkin kun tässä päivät pimenevät ja talvi ottaa tiukempaan otteeseen, niin välillä vähän väsyttääkin, mutta ihan oikeasti, niin kyllähän tämä on tosi mielenkiintoista hommaa, ja ihan vilpittömästi minä ajattelen, että saa olla etuoikeutettu, että tällaisesta julkisen palvelutuotannon muutoksessa saa olla ylipäätään mukana ja vielä avainhenkilönä sitä tekemässä. On parempia päiviä ja huonompia päiviä, mutta keskiarvo on kyllä vahvasti plussan puolella, että tosi hyvä hyvät diilit kyllä.

Lauri Lehto: Mukava kuulla. Me muuten sovimme tuossa Samin kanssa, että kun meillä on nyt tällainen erikoisjakso tänään, kahden alueen valmistelua ollaan täällä oikeastaan vetämässä yhteen, niin Sami myös voi tässä toimia toisena haastattelijana, eli haastatella tänne Kymenlaakson suuntaan päin allekirjoittanutta, eli Lauri Lehtoa, muutosjohtaja täältä Kymenlaakso sitten taas puolestaan. Näin, mutta mennään eteenpäin, ja ensimmäinen asia, mitä tuossa Samin kanssa pohdittiin, mitä olisi mielenkiintoista tässä ehkä avata, on se, että Kymenlaakso ja Etelä-Savo, mitäs näissä alueissa on tällaisia samanlaisia piirteitä? Tai toisinpäin, niin mitä sellaisia erottavia piirteitä näissä näin, että ovatko nämä siis samanlaisia alueita, katsotaan vaikka väestöä tai vaikka palveluverkkoa täällä, vaikka sairaaloita tällä alueella ja niin edelleen. Vai ovatko nämä kovinkin erilaiset alueet sitten toisaalta keskenään. Miltä se Sami sinun mielestäsi näyttää?

Sami Sipilä: Niin, miten se muuten se väkiluku on, meillähän on tietysti aleneva väkiluku, taitaa olla molemmilla, mutta että reilut 130 000 asukasta Etelä-Savossa. Paljonko Kymenlaaksossa on?

Lauri Lehto: Kymenlaaksossa on 160… onko 161 000, 162 000, se on nimittäin alenevan luku täälläkin, se vähenee sellaista reilun tuhannen, jopa joinakin vuosina 2000:nnen ihmisen vuositasolla. Se elää meillä koko ajan, se on sellainen reilu 161 000 asukasta Kymenlaaksossa.

Sami Sipilä: Kyllä, eli jonkun verran isompi. Yhtä kaikki, että mehän olemme tällaisia, miten nyt voisi sanoa, tyypillisiä ei niin isoja hyvinvointialueita. Tietysti kun Suomessa on näitä tosi isoja alueita ja sitten on meitä tällaisia ihmisen kokoisia alueita. Jos Etelä-Savon erityispiirteitä ajattelee, niin kyllähän ensimmäisenä tulee se, että tällä hetkellähän Etelä-Savossa on kaksi sairaanhoitopiiriä, ja sehän on ainoa laatuaan Lappia lukuun ottamatta, jos se kaksi sairaanhoitopiiriä yhdistetään. Eli tarkoittaa myös sitä, että tällä hetkellä on kaksi keskussairaalaa, ja tietysti kun väestö vähenee ja taloudellisesti ollaan tiukalla, niin on varmasti yksi isompia tulevaisuuden kysymyksiä sitten, mitä näille sairaaloille tapahtuu. Toinen, mikä erottaa Kymenlaaksosta, niin ovat sitten nämä vaativat vammaispalvelut. Etelä-Savossahan on Vaalijalan kuntayhtymä, joka on tällainen erityishuoltopiiri, jossa siis hoidetaan erityisen vaativia vammaispalveluja, ja Vaalijalahan tuottaa valtakunnallisestikin näitä palveluja. Se on meille pienelle hyvinvointialueelle tietysti iso juttu, että me sitten jatkossa tuotamme niitä palveluja, voi sanoa kautta Suomen. Miten pystymme sitten pitämään palvelut laadukkaina ja resursoimaan ne, ja sitä kautta kehittämään sitä juttua, niin se on meille tosi iso kysymys. Mutta taitaa väestörakenne ja tosiaan tämä kehitys niin se on aika samantyyppistä, vai mitä arvelet?

Lauri Lehto: Joo, taitaa olla Kymenlaaksossa, tuossa kun mainitsin, että väestö vähenee, niin se myös ikääntyy Kymenlaaksossa. Ja taitaa olla tosiaan tilanne sama Etelä-Savossakin, eli varsin ikääntyvä tai nopeasti ikääntyvä maakunta ja hyvinvointialue. Tuli tuosta mieleen, tuosta kun mainitsit tuon kaksi keskussairaalaa, meillä ei ole kahta keskussairaalaa Kymenlaaksossa, mutta Kymenlaaksohan on tällainen, on sanottu, että kaksinapainen maakunta. Eli tarkoittaa sitä, että väestö on keskittynyt kahteen aluekeskittymään, Kouvolan ympärille ja sitten Etelä-Kymenlaaksoon. Ja itse asiassa Kouvolassa on ollut pitkään omasairaala ja nyt sinne on tuoreeltaan avattu sitten Ratamokeskus, joka on oikeastaan tällainen tulevaisuuden sotekeskus. On tavoiteltu siis tässä koko Suomen maassa näitä tämän tyyppisiä konsepteja. Mutta tarkoittaa sitä, että siellä on sitten taas tätä tällaista sairaalamuotoista toimintaa, kuten leikkaustoimintaa on sitten taas vähennetty, mitä aiemmin oli sitten tuolla Pohjois-Kymen sairaalassa. Ja sitten taas Etelä-Kymenlaaksossa meillä on Kotkan keskussairaala, eli meillä ei ole kahta keskussairaalaa, mutta päivystystä esimerkiksi harjoitetaan kyllä molemmissa päissä, että sillä tavalla sellaisia ehkä samankaltaisuuksia tuossa kyllä löytyy. Joo.

Sami Sipilä: Kyllä, ja meillähän Etelä-Savo on, aina sanotaan, että on harvaan asuttu, mutta kauttaaltaan asuttu. Eli meillä joka kolkassa on asukkaita nyt ja jatkossakin, ja kolme kaupunkiseutuahan Etelä-Savossa on: Savonlinna, Mikkeli ja Pieksämäki, että tuo tietysti tietyn rakenteen jo siihen palveluorganisaationkin sitten. Ja mikä tekee vielä yhden erityispiirteen, niin on vesistöisyys. Meillähän on paitsi Saimaa rikkomassa sitä maantiedettä, niin on myös sitten vedenjakajan toisella puolella Puulavesi. Ja se kyllä esimerkiksi vaikka pelastuslaitokselle tai ensihoidolle, ambulanssille tuo ihan uudenlaisen tilanteen, että miten linnuntietä matka voi olla lyhyt, mutta sitten maantietä se onkin todella pitkä.

Lauri Lehto: Kyllä. Pakko muuten mainita, että sanoit Puulaveden tuossa noin, että tuossa korona kun alkoi niin itse asiassa kaikki Suomesta alkoivat etsiä kesämökkejä, niin minä myös, ja löysimme vaimon kanssa sitten, tai perheen kanssa mökki Puulaveden rannalta. Ja on muuten yllättävän iso vesistö, mikä ei-Etelä-Savolaiselle ei ole aina tiedossa. Saimaan tietävät kaikki, ja Päijänteen. Puulavesi on vähän tuntemattomampi, mutta tällainen vähän erämainen järvikokonaisuus, kymmeniä metrejä kilometrejä siis halkaisijaltaan suuntaan jos toiseen, eli suuri vesistö.

Sami Sipilä: Kyllä.

Lauri Lehto: Joo. Teki mieli kysyä sinulta Sami sellaista asiaa, että kun me olemme täällä Kymenlaaksossa miettineet – vielä, jos pysytään näissä alueiden eroavaisuuksissa ja samankaltaisuuksissa – niin pohtineet paljon sitä, että mikä sotessa maksaa. Meillä väestön palvelutarve on kaikilla mittareilla oikeastaan aikamoinen verrattuna Suomen keskiarvoon, meillä erityisesti päihdehuollon palveluita väestö tarvitsee muuta maata enemmän, lastensuojelun palveluita, myös vammaispalvelun palveluita itse asiassa. Eli nämä tällaiset raskaimmat sosiaalipalvelut, ikäihmisten palvelut toki myös mukaan luetaan tähän. Niin nämä ovat meillä kyllä hyvin ylikorostuneet näiden käyttö. Ja sanottava kyllä myös sekin, että meillä se palvelurakenne on hyvin raskas, jos taas sitten vertaa vaikka Etelä-Karjalaan, mihin me usein sitten vertailussa katsotaan, vaikka kotona asuvia iäkkäitä, niin meillä sitten Etelä-Karjalaa useammin iäkäs ihminen asuukin sitten tällaisessa ympärivuorokautisen palvelun yksikössä. Minkälainen tilanne teillä Etelä-Savossa on?

Sami Sipilä: Tutun kuuloisia asioita nuo meilläkin ovat, että jos lähden vielä vähän kauempaa savolaiseen tyyliin kaartelemaan, niin Etelä-Savossakin on sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyötä tehty pitkään. Eli molemmat sairaanhoitopiirithän eivät ole enää sairaanhoitopiirejä, vaan ne ovat sotekuntayhtymiä, joihin ne peruspalvelut ovat yhdistetty, ja sitä kautta on haettu tietysti sitten tehokkuutta, taloudellisuutta, mutta yhtä kaikki, niin väestörakennehan ei muutu sitä mukaa, jos organisaatiorakenteita muutetaan. Eli kyllä meillä palvelurakenne ja se keventäminen ovat edelleen asioita, joita hyvinvointialueella pitää tehdä, ja tässä on vähän sellainen riski noidankehässä, että tunnistan nuo samat, että esimerkiksi raskaita vammaispalveluja, lastensuojelupalveluita, myöskin erikoissairaanhoidon palveluita meillä ylikorostetusti väestö tarvitsee. Sehän vie toisaalta sitten taas resursseja sieltä peruspalveluista, joilla voitaisiin taas ehkäistä sitä raskaampien palvelujen käyttöä, ja tämäpä onkin mielenkiintoista, että jatkossa, kun rahat pitkälti tulevat valtiolta eikä lisärahasta kovin helppo ole neuvotella, niin miten me sitten alueellisesti saadaan tehtyä se temppu, että siirretään resursseja sitten sinne kevyempiin palveluihin. No, tästä voisi puhua vaikka kuinka pitkään, mutta kyllähän se tuon väestörakenteen ja väestön terveydentilan, sairastavuuden tunnusluvut, niin niistähän me emme mihinkään pääse. Ja tietysti parhaamme sitten teemme, niin että ne mahdollisimman hyvät palvelut pystytään tuottamaan.

Lauri Lehto: Kyllä. Tosiaan hyvin tuttuja ajatuksia, ja tilanne on myös hyvin samantyyppinen tietysti täällä Kymenlaaksossa. Eli juuri näin, että ratkaisu tähän oikeastaan on hyvinkin tiedossa, mikä se pitäisi olla, millä tämä raskaiden palveluiden käyttö saataisiin, tai millä sitä voitaisiin keventää. No, perustason palveluita, ennakointia, hyvinvoinnin, terveyden edistämisen palveluita, näitä tällaisia. Ja se, että ylipäätään palvelut olisivat sitten oikea-aikaisesti, eli riittävän nopeasti riittävän intensiivisiä, vaikuttavia palveluita tarjolla, etteivät sitten terveys- tai sosiaaliongelmat meidän väestöllämme pääse pahenemaan. Mutta se on tosiaan helpommin sanottu kuin tehty. Eli juuri noin, niin kuin Sami sanoit, näitä ihan samoja murheita meillä täällä, ja tiedän, että taitaa olla monilla muillakin alueilla vähän tämä sama huoli. Sami, mikä sinua tässä hyvinvointialueen valmistelussa, jos mennään siihen, niin minkälaisia huomioita olet tässä tehnyt? Oliko joku, mikä tässä sinua yllätti? Sinä olet nyt, emmekö me ole kumpikin olleet sellainen, mitä, puolisentoista vuotta, vähän vajaa tässä tehtävässä? Itse asiassa se taisi olla mahdollista vasta tuolta viime kesästä alkaen, kun nuo lait menivät läpi 2021 kesällä, niin sen jälkeen sitten organisoiduttiin ja muutosjohtajat aika pian sitten nimitettiin. Olimme tosiaan ensimmäisiä viranhaltijoita sitten alueella, ja pitkään myös ensimmäisiä työntekijöitä ja ainokaisiakin siellä. Mikä sinua tässä valmistelussa yllätti?

Sami Sipilä: Joo, tuota oikein tuossa mietin, että minullahan oli se etulyöntiasema, että olin sitten jo ollut toki edellisessä Juha Sipilän hallituksen soteuudistuksessa mukana ja sitten myös tämän Marinin hallituksen näissä kehittämishankkeissa mukana, eli hallitushan jo ohjasi alueille rahaa ennen kuin lait olivat voimassa, niin tiettyihin hankkeisiin. Ja siinä jo jonkun verran tiesinkin, että mitä tuleman pitää. Mutta minulle ensimmäisenä tuli mieleen, että minut yllätti se, että miten innokkaasti ihmiset eli työntekijät lähtivät tekemään tätä uudistusta, kun taustalla oli se, että kaima-Sipilän hallitus kaatuu ja ajettiin seinään aika kovaa vauhtia, ja kuitenkin paljon niitä samoja ihmisiä oli sitten lähdössä taas tätä juttua tekemään. Ja se oli minusta sellainen positiivinen yllätys, ja se oikeastaan leimasi sitten kyllä koko tätä valmisteluaikaa, että hyvää meininki meillä on ollut. Ja se jotenkin minullekin on konkretisoitunut, että vaikka asiat ovat hankalia ja puhutaan ihmisten aivan keskeisistä peruspalveluista, niin välillä voi olla ihan mukavaa ja hauskaakin se valmistelutyö. Olkoon se sitten jotenkin, että se on yllättänyt, että kyllä se vaan näin on. Mutta toinen sitten sellainen, mikä on jäänyt mieleen, niin tällaisia uudistushankkeitahan aina usein kritisoidaan siitä, että kun puhutaan vain hallinnosta ja puhutaan rakenteista, unohdetaan palvelut. Niin me teimme tietoisesti sellaisen valinnan, että ei puhuta hallinnosta eikä rakenteista, eli me lähdimme palveluja valmistelemaan, ja ihan konkreettisesti piirsimme sen asukkaan tyhjälle paperille, ja lähdimme rakentamaan siitä niitä palveluja. Koska tosiasiahan on se, että sitten kaikenlaiset rajoitteet ja esteet ja hidasteet, niin kyllä ne tulevat sieltä sitten ajan mittaan vastaan. Olivat ne sitten rahaa tai henkilöstömäärä tai mikä ikinä, niin se oli minusta sellainen positiivinen yllätys, että kyllä me pystymme myös unohtamaan ne rakenteet ja laatikkoleikit, jos haluamme, ja lähteä valmistelemaan sen asukkaan näkökulmasta.

Lauri Lehto: Oliko teillä muuten…

Sami Sipilä: No, minä en…

Lauri Lehto: Anteeksi Sami, puhuin sinun päällesi, sano vain loppuun.

Sami Sipilä: Niin ajattelin vain, että minä tietysti olen välillä varmaan liiankin optimisti ja aina yritän löytää niitä myönteisiä asioita, mutta että joo, sitä oli vain sanomassa.

Lauri Lehto: Joo, kun sitä olin kysymässä, kun sanoit, että lähditte ihminen… tai lähditte niistä palveluista, ettekä hallinnosta, tekee mieli kysyä, että oliko teillä kuinka paljon sitten ja minkälaisia ammattilaisia teillä oli sitten mukana tässä valmistus… tai edelleenkin tämä tietysti valmistelu jatkuu vielä, niin minkälaisia ihmisiä teillä on ollut, tai ryhmiä mukana?

Sami Sipilä: Joo, avainjoukkohan siinä oli minun kanssani, no noin tusinan verran vastuuvalmistelijoita eri alueilta, toki myös niin sanotun hallinnon puolelta eli HR:stä, taloudesta, niin edelleen.

Lauri Lehto: Joo.

Sami Sipilä: …tietojärjestelmäpuolelta, mutta että tietenkin tuolta ydintoiminnosta, niin sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Sitten heidän tukenaan oli, jossakin vaiheessa laskettiin, niin toista sataa asiantuntia, jotka olivat sitten… nämä vastuuvalmistelijat olivat suurin piirtein, koko työaikansa käyttivät tähän tekemiseen, joitakin oli puolikkaita, mutta suurin osa kokonaan. Sitten näitä asiantuntijoita tosiaan se toista sataa, niin he olivat sitten erilaisilla osuuksilla, päivä viikossa tai siitä sitten viiteen päivään viikossa. Se oli se ydinjoukko, ja sen minä tein, ehkä jälkeenkin päin rohkeasti, että sellaisia hirvittävän isoja työryhmiä pyrittiin välttämään, koska jos nyt rohkenen sanoa, niin niistä harvoin kuitenkaan mitään tuloksia tulee. Aika tiivis valmistelijoiden joukko, sitten puolivalmiita ideoita testattiin sitten mahdollisesti laajemmissa foorumeissa, mutta että sellaisia isoja kokouksia, joissa käsi poskella istutaan, niin niitä pyrittiin välttämään.

Lauri Lehto: Joo. Minä voisin oikeastaan kertoa, kun lupasin, että kun vähän vertaillaan nyt alueiden kokemuksia, niin mikä tässä Kymenlaakson valmistelussa yllätti, niin minut ehdottomasti yllätti kaksi asiaa. Yksi oli meidän valtuutettujen tällainen hyvin vahva myötäote tähän tällaiseen uudistamiseen, kehittämiseen, että nyt kehitetään, nyt parannetaan ja uudistetaan palveluita, ja se on kantanut kyllä läpi ihan tähän päivään asti. Kyllä nyt me teemme siis talousarviota, taloussuunnitelmaa tuleville vuosille, ja edelleen se kantaa meillä siellä tärkeänä asiana, ja olen iloinen siitä, että nyt erilaiset, uudet palvelumuodot, työyhteisöjen kehittäminen, työympäristön kehittäminen, asiakaspalvelukehittäminen, kaikki nämä ovat meille erityisen tärkeitä meidän päättäjillemme. On toki ollut siis aikaisemminkin, en sano sitä, mutta tämä on jotenkin nyt korostunut erityisesti tästä, että tämä on ollut se viesti, mitä he ovat halunneet nyt sitten ajaa hyvin näkyvästi ja voimakkaasti. Ja toinen asia ehkä minua tässä yllätti, nyt kun tässähän tosiaan, niin kuin sinäkin Sami mainitsit, tässähän raha tulee nyt sitten jatkossa valtiolta, eli valtiolla on nyt sitten uusi ja paljon merkittävämpi rooli oikeastaan nyt sitten suhteessa tänne meidän alueiden palveluihin. Ja se mikä minut yllätti, oli tämä rahoitusmallin monimutkaisuus. Ja se on hyvin innovatiivinen ja sinänsä siis hyvin tällainen tarveperusteinen rahoitus, siis hyvin pitkälti ihan sen väestön palvelutarpeen mukaan nyt sitten se rahoitus näissä sotepalveluissa nimenomaan määräytyy, niin sehän päivittyy tuon tuosta se laskelmapohja, ja ministeriössäkin ja valtiovarainministeriössä on korostettu, että se ei ole vieläkään valmis, ja kehitetään sitä yhdessä. Mutta kun sanotaan näin, että pidän itseäni jonkinlaisena Excel-miehenä, olen aina tykännyt räplätä numeroita, niin täytyy sanoa, että kun on niihin VM:n Exceleihin tutustunut, niin kyllä ne aika mutkikkaita Exceleitä ovat, ja meinaa alkaa tuntua siltä, että enhän minä ymmärrä tätä alkuunkaan. Miten sinä olet, Sami, kokenut tämän rahoitusmallin muotoutumisen?

Sami Sipilä: Ihan tässä hymyilyttää, kun tänä aamuna oli eräs palaveri tuossa, ja suurin piirtein näillä sanoilla siellä sanoin, että joo, tuossa keväällä jossakin vaiheessa tuntui, että no niin, nyt minä ymmärrän tämän rahoitusmallilogiikan, ja totesin vain tänä aamuna, että syksyn mittaan on pitänyt nostaa kädet ylös, että enhän minä ymmärrä sitä ollenkaan. Ajankohtainen asia oli minunkin mietteissä tänä aamuna! Kuulin muuten tänään, että tällä viikolla loppuviikosta, nyt eletään tiistaipäivää, niin ilmeisesti torstaina tulee taas uusi versio rahoituslaskelmista ja…

Lauri Lehto: Joo.

Sami Sipilä: …ja meilläkin on perjantaina lähdössä talousarvio hallituksen esityslistalle niin vielä täytyy viimeistellä sitten viime hetkillä, kun nähdään viimeisimmät luvut.

Lauri Lehto: Juuri näin.

Sami Sipilä: Tuo hymyilyttää, mutta on se vakava asia siinä mielessä, että onhan se vaikeuttanut tosi paljon sitä toiminnan suunnittelua, koska ne heitot siinä rahoituslaskelmien välilläkin on parhaimmillaan tai pahimmillaan ollut kymmenien miljoonien eurojen kokoluokkaa, ja sillä on todella iso merkitys sitten, että miten palveluja pystytään järjestämään.

Lauri Lehto: Juuri näin. Miten, jos mennään vähän tähän valmisteluun vielä, tai pysytään siinä edelleen, niin onko jotain, mitä sinä Sami tekisit Etelä-Savon muutosjohtajana toisin? Jos saisit kääntää aikaa taaksepäin.

Sami Sipilä: Niin, kyllä kai tällaisessa muutoksessa aina aika loppuu kesken, ja olen sitä toki tässä syksyn mittaan miettinyt, että olisiko pitänyt kevään aikana jo enemmän asioita pyrkiä viemään niin pitkälle maaliin, kun se mahdollista. Ja tässä esimerkiksi nyt meidän päätöksentekijämme, jotka keväällä vaaleilla valittiin, niin vaikka heitä pyrittiin perehdyttämään silloin keväällä tuoreeltaan, niin onhan tämä ympäristö niin monimutkainen, paitsi tuo rahoitusmalli, niin tietenkin myös palvelukokonaisuus, että olisi varmasti ollut hyödyksi vielä enemmän panostaa siihen perehdyttämiseen ja tekemiseen. No, sitten taas jos positiivisesti ajattelee, niin meillä on strategiaprosessi ollut kesäkuusta asti käynnissä ja valtuusto on tiiviisti sen ympärillä kokoontunut, niin ne tilaisuudet ovat kyllä myös taas auttaneet sitten tässä kokonaisuuden hahmottamisessa. Se ehkä on sellainen isoin asia, ja tietysti, kun meidän viranhaltijoidenkin etuhan olisi se, että meidän päättäjämme, päätöksentekijämme, poliitikot, tietävät mahdollisimman paljon, ja siihen olisi varmasti kannattanut enemmän vielä keväällä panostaa. Se tulee ehkä päällimmäisenä tässä mieleen.

Lauri Lehto: Joo, juuri näin. Jos minä mietin tätä Kymenlaakson näkökulmasta, että mitä minä tekisin toisin Kymenlaakson suhteen ja oikeastaan vähän aloin tässä nyökyttelemään, kun kerroit, että tähän ehkä valtuutettujen perehdyttämiseen ja tähän näin. Minä huomaan, että nyt, kun tuossa jos viittaan esimerkiksi tuohon rahoituksen määräytymiseen, ja niin kuin sanoit, että tällä viikolla näyttäisi siltä, että tulisi uusia, taisi tulla eilen, itse asiassa siellä on lausuntokierroksella nyt uusi säädös sitten rahoitukseen liittyen ja näin, niin tosiaan tämä rahoitusmalli on hyvin monimutkainen. Sitä olen yrittänyt itse ymmärtää ja ymmärrän hyvin, että päättäjät, jotka eivät tee tätä päivätyökseen ja heillä ei ole tähän välttämättä alan koulutusta ja näin, niin heillä se tietysti työ oppia sitten ja ymmärtää tämä rahoitusmalli ja sen vaikutukset tekemiseen on suuri. Ja miettinyt itse paljon, sinä mainitsit, että te lähditte miettimään näitä palveluita tässä heti, ja olisin ehkä meillä tätä puolta tässä korostanut kyllä enemmän, mitä te olette tehneet, eli tuonut tämän tällaisen palveluiden kehittämisen näkökulman tässä ehkä vähän varhaisemmin mukaan meillä. Meillä se on ehkä… meillä on hyvä strategia kyllä siis sinänsä, ja näissä on kyllä otettu kantaa kyllä, päättäjät ovat ilmaisseet tahtonsa tähän palveluiden parantamiseen, mutta sitten ehkä se konkretia vielä sieltä, niin se meillä on jäänyt vielä sitten työstämistä vaille. Se on niitä sitten seuraavia vaiheita tässä näin. Tuota…

Sami Sipilä: Jos heitän sinulle päin, niin miten sinä olet viestinnässä onnistumisen kokenut, että se, en nosta sitä listalle, mitä olisin tehnyt toisin, mutta nostan sen listalle, että mihin olen yrittänyt panostaa, että viestitään henkilöstölle, viestitään asukkaille. Onko sinulla minkäänlaisia kokemuksia, oletko saanut palautetta ja minkälaisia fiiliksiä?

Lauri Lehto: Joo, tässä tosi hyvä kysymys, ja tuntuu, että tähän on melkein pakko vastata siis näin, että olisin voinut tehdä sitä vielä paljon enemmän ja paljon paremmin, tai me olisimme sitä voineet yhdessä tehdä paljon paremmin, koska tuntuu, että mikään määrä viestintää koskaan ei ole liikaa. Mutta minä olen ylpeä siitä, että meillä itse asiassa aika varhain saatiin tehtyä varsin hyvät verkkosivut tähän hyvinvointialueen valmisteluun, ja tämä oli ehkä sellainen, mikä meitä auttoi kiteyttämään sitä, että mitä me tässä valmistelussa tällä hetkellä teemme. Meillä syntyi kanava tähän hyvin varhaisessa vaiheessa, ja sitten me teimme jotakin… itse asiassa tämä podcast-sarja muun muassa oli sitten tämän tyyppisiä, meiltä on näitä tullut yhdeksän kappaletta, niin huomasimme, että tämän tyyppisiä asioita. Nämä ovat aika pieniä siis sinänsä, minä ymmärrän sen, mutta että kuitenkin kaikenlainen viestintä ja kertominen, niin siitä, että sekin, ettei oikeastaan ole mitään kerrottavaa, että kerrotaan vain, että tässä me nyt menemme tällä hetkellä ja tällaisia asioita meillä nyt on pöydällä ja mitään päätöksiä ei ole tehty ja näin, sekin on tieto. Niin usein tietysti tässä valmistelijana sitten unohtaa tämän pointin, että juuri näin. Sekin, että ei ole mitään päätöksiä, niin sekin on tieto, kyllä ihmiset sen haluavat kuulla, koska on merkittävistä asioista sitten ihmisten työnkin kannalta kysymys. Miten sinä itse koet?

Sami Sipilä: Kyllä juuri noin, että mikään määrä viestintää ei ole liikaa. Varmasti meillä on Etelä-Savossa onnistumisia ja toisaalta on tullut myös sitten palautetta siitä, että kun meilläkin noin 8000 työntekijää on, niin eiväthän he kaikki pysty esimerkiksi oman työnsä ohessa tai muuten perehtymään sitten siihen materiaaliin riittävästi. Mutta nämä podcastithan ovat ihan mainio idea kyllä. Me olemme hyödyntäneet tietenkin nyt sitten tätä virtuaalista ja digitaalista loikkaa, mikä koronan myötä tuli, että säännölliset henkilöstöinfot, eri henkilöt ollut eri aiheista puhumassa Teamsin kautta. Ja esimerkiksi täytyy ihan hattua nostaa Etelä-Savon alueen medioille, erityisesti lehdistölle, että siellä on ollut kiinnostuneita toimittajia, jotka ovat meitä säännöllisesti haastatelleet, ja myös järjestin säännöllisesti tällaisia muutosjohtaja-media- treffejä, jossa sitten kävimme toimittajien kanssa keskustelua, ja hehän auttoivat meitä valtavasti, kun he kirjoittivat sitten juttuja.

Lauri Lehto: Aivan.

Sami Sipilä: Ja sitä kautta saatiin sitten konkreettisesti tietoa taas kansalaisille ja kuntalaisille, asukkaille, että monenlaisia onnistumisia, mutta ei kai viestinnässä voi täydellisesti ikinä onnistua, että aina voi parantaa.

Lauri Lehto: Juuri näin. Meillä on tässä nyt kaksi hyvinvointialueen valmistelutyön vastuuhenkilöä kertomassa valmistelusta, ja miten sinä Sami Sipilä, Etelä-Savon muutosjohtajana näet tällaisen hyvinvointialueiden välisen yhteistyön mahdollisuudet tulevaisuudessa?

Sami Sipilä: Minä näen niissä erittäin paljon mahdollisuuksia. Pystyin vaikuttamaan myös siihen, että se meillä strategiaankin nostettiin hyvin merkittäväksi yhdeksi kärjeksi. Tietysti pitää olla realisti: pieni hyvinvointialue, niin meidän elinehtommekin on, että meillä on hyviä kumppaneita, tehdään yhteistyötä. Mutta sitten toisaalta taas, niin me olemme ja haluamme olla myös toimija, jonka kautta halutaan tehdä yhteistyötä. Tietysti jos lakia ajattelee, niin meillähän nämä niin sanotut yhteistyöalueet Suomessa, jossa on sitten yliopistosairaaloiden ympärille koottu hyvinvointialueita, sinnehän tulee tiettyä lakisääteistäkin yhteistyötä, joka toivottavasti kehittyy runsaasti. Mutta tämä on erinomaista, meillä on läheistä yhteistyötä esimerkiksi Etelä-Karjalaan ja nyt jatkossa myös Kymenlaaksoon, jotka mehän olemme eri yhteistyöalueilla taas. Mutta senhän ei tarvitse vaikuttaa asia ollenkaan, koska olemme muuten vierekkäin. Ja kyllähän se tietynlainen edunvalvontajuttukin on, että me ”ei niin suuret alueet” pärjäämme tässä, että toisaalta voisi käyttää yhteistä puheääntäkin. Mutta sitten juuri se, että kannattaako, tarvitseeko meidän kaikkien tehdä kaikkea, vaan voisimmeko me sitten ennakkoluulottomasti ajatella, että teepäs sinä tuo homma, niin me keskitymme tähän.

Lauri Lehto: Kyllä.

Sami Sipilä: Saadaan sitä kautta sitten vahvuutta. Eiväthän nämä helppoja juttuja ole, mutta tosi hyvä, että nostat tämän esille, ja sekin on jo ensimmäinen askel.

Lauri Lehto: Kyllä. Tuo on muuten mitä sanoit tuossa, että alueet voisivat ikään kuin jossain määrin erikoistua johonkin palvelualueelle tai palveluun ja sitten toinen alue taas johonkin toiseen, ja näin sitten meillä syntyisi tällaista, ehkä kokoaan vahvempia palveluita sitten yhdelle alueelle…

Sami Sipilä: Juuri!

Lauri Lehto: …ja sitten toiselle. Ja sitten tässä tapahtuisi tällaista, voisiko sanoa kaupankäynniksi, mutta tällaista yhteistyötä sitten hyvinvointialueiden välillä. Eli toisen hyvinvointialueen asukkaat käyttävät sitten jonkun toisen alueen palveluita, tai tiettyjä palveluita sitten, miten on sovittu. Niin tämä on ollut paljonkin esillä, ja itselläni kun on, en tiedä, onko sinulla Sami minkä verran yritysmaailma tuttu ja näin, jonkun verran se itselleni on, niin ajattelisin näin, että jos nämä olisivat osakeyhtiöitä, vaikka pörssiyhtiöitä nämä hyvinvointialueet, niin luulisin, että melko pian ne alkaisivat itse asiassa tämän tyyppistä työnjakoa suunnittelemaan ja miettimään. Ei tehdä sitä päällekkäistä, vaan tehdään sitä, mikä on kokonaisedullisesti viisainta tekemistä. Sinullakin taitaa olla aika vahva taloustausta, jos minä muistan oikein?

Sami Sipilä: Kyllä, kyllä.

Lauri Lehto: Ja sehän ei ole edes pelkästään meidän taloudellinen realiteettimme, että se on paitsi taloudellisesti fiksumpaa, mutta sehän nimenomaan olisi myös ehkä väestölle sitten. Ja varmasti väestölle myös mahdollisuus tarjota sitten parempilaatuisia palveluita. Tällaisia on eri puolilla maailmaa, ja on näitä vissiin Suomessakin tällaisia keskittymiä jonkin verran, on sitten vaikka tuolla lonkkaleikkauskirurgian markkinoilla, on Coxaa ja tämän tyyppisiä yritelmiä.

Sami Sipilä: Ja nykypäivänähän yhä enemmän, jos sitten puhutaan erityisosaamisesta, niin tietysti työntekijät työskentelevät mieluummin isommissa tiimeissä kuin yksin tai pienissä porukoissa, ja sitä kautta sitä vahvuutta tietysti saataisiin myös. Tämä on tosi mielenkiintoinen juttu, ja tässähän meidän kannattaa myös kuunnella sitten meidän asukkaitamme, että mikä on tärkeää. Onko se tärkeää, että joku palvelu on kulman takana vai onko se tärkeää, että jos sitä palvelua käytännössä käyttää 1-5 kertaa elämässään maksimissaan, että se on vähän kauempana, mutta että se olisi erittäin laadukasta ja huippuammattilaisten toteuttamaa, niin tässähän kannattaa päästää alkuun myös tällaista kansalaiskeskustelua sitten. Voi olla ihan mielenkiintoisia vastauksia. Minä luulen, että sitä arvostetaan nimenomaan, että palvelu on hyvää ja laadukasta.

Lauri Lehto: Juuri näin, uskoisin näin myös. Hyvinvointialueet eivät ole vielä valmiit, vaikka vuodenvaihde koittaa, jotakin tekemisiä jää meille tuonne vielä vuodelle 2023, ja varmaan itse asiassa siitä eteenkin päin. Minkälaisia asioita Etelä-Savossa työstetään ensi vuonna?

Sami Sipilä: Voi voi, kyllä jää paljon, ja eikä se ole ollenkaan huonokaan asia, jos kaikki me ymmärrämme, että ei ole ollut tarkoituskaan, että kaikki olisi valmiina vuodenvaihteessa. No tietysti se koko palveluverkkotyö, niin sehän on ensi vuoden asia. Nythän pitkälti me lähdemme liikkeelle niillä jutuilla mitkä ovat nykyisissä organisaatioissa olemassa. Meilläkin on kaiken kaikkiaan seitsemän sote- ja pelastus järjestäjää Etelä-Savossakin, mutta kaikista tärkein, mikä ensi vuodelle jää, niin on se Etelä-Savon hyvinvointialueen, olisiko se nyt sitten työnantajamielikuva tai se työnantaja sitten, mikä me olemme, sen rakentaminen. Nythän meillä on erilaisia… meillä on strategia, sitten meillä on erilaisia muita tahdonilmaisuja olemassa, mutta että mikä me olemme. Mehän olemme 1.1. seitsemän organisaation yhteenliittymä sellaisenaan, mutta nythän pitää lähteä sitten rakentamaan se, millä me kilpailemme työntekijöistä, selviämme taloudellisessa ristipaineessa ja pystymme sitten palvelutehtäviä tuottamaan. Paljon, paljon muitakin asioita, mutta minä käytännönläheisesti ajattelen niin, että meidän pitää saada se Etelä-Savon kokonaisuus oikeasti synnytettyä. Tietysti digitaalisuuteen liittyen ne projektithan ovat vasta alussa, ne ovat isoja muutoksia palveluihin ja niin edelleen.

Lauri Lehto: Kyllä. Tuttuja asioita myös, Sami, meille täällä Kymenlaaksossa. Me olemme kovasti meidän valtuutettujemme kanssa keskustelleet henkilöstön hyvinvoinnista, työhyvinvoinnista siis, ja sitten toisaalta olemme keskustelleet aika paljon näistä uusista palvelunmuodoista, jotka aika varovaisesti julkisen sektorilla on otettu käyttöön, ehkä enemmän pistemäisesti. Koronaepidemialta odotettiin, että nyt tulee tällainen etä- ja digipalveluiden hyökyaalto, tällainen suoranainen vallankumous tänne meidän palveluihimme, ja jo muutamia tutkimuksia ainakin itse jo nähneenä, niin näyttäisi siltä, että ei se nyt ihan hyökyaalto ollut, että jonkinlainen aalto kyllä, mutta ei hyökyaalto. Eli kyllä aika paljon on sitten ainakin Kymenlaaksossa palattu sitten takaisin ihan perinteisiin työmenetelmiin, ja minä näkisin, että meillä ainakin täällä Kymenlaaksossa nämä uudet palvelumuodot ovat sellaisia, joiden vahvistamiseen meidän selvästi täytyy vielä panostaa. Tässähän on myönnettävä, että vaikka ajatellaan, sanotaan aina, että kun yksityinen yritys on niin paljon ja niin paljon sitten näitä ottanut käyttöön työterveyshuollossa ja muualla, niin kyllähän tietysti meidän asiakkaamme julkisella sektorilla ovat jossain määrin sitten vähän toisenlaisia asiakkaita. Eli sitten, ajatellaan vaikka ikäihmisiä, niin ei heillä ole samanlaisia mahdollisuuksia käyttää sitten näitä sähköisiä palveluita, se täytyy tietysti aina muistaa. Tai erikoissairaanhoidossa sitten, niin kyllä se vaatii sen, vaikka leikkaussalissa, niin ihan läsnäoloa siltä kirurgilta, ei sitä voi etänä ainakaan vielä tehdä, niitä toimenpiteitä. Se on ehkä sitten ihan scifiä sitten joskus!

Sami Sipilä: Kyllä, juuri näin. Ja kyllähän tuo digitaalisuus varmasti meillä kaikilla on ihan ykkösjuttu. Minä näen sen myös niin päin, että se ei ole pelkkä kustannusjahti, että digitalisoidaan palveluja, vaan sillähän me saamme tehokkuutta. Ja tehokkuutta siis siinä mielessä, että kun sote – myös pelastusammattilaisista on pula, koko ajan paheneva pula, niin tehokkailla digitaalisilla palveluilla turvataan sitten sitä resurssia niihin tilanteisiin, joissa se kasvokkain kohtaaminen on sitten välttämätön tai perusteltu. Eli juuri nämä erityispalvelut, tai sitten jos joku asukas arvostaa tai ei pysty terveydentilan tai iän tai muun takia sitten digitaalisia palveluja käyttämään. Siinä on myös tämä tarkoitus, että meillä riittävät ne käsiparit sitten niihin kohtaamisiin, ne, jotka kasvotusten tehdään.

Lauri Lehto: Hyvä pointti, juu juuri näin. Eikä se digitaalisuuskaan tarkoita sitä, että se koko hoitopolku on digitalisoituva, se voi olla joku osa sitten siitä…

Sami Sipilä: Niinpä.

Lauri Lehto: Että näin. Sami, miltä…

Sami Sipilä: Näissä, sanoisin vielä…

Lauri Lehto: Anteeksi.

Sami Sipilä: Anteeksi, vielä sanon, että näissä nimenomaan sitä yhteistä keskustelua, tekemistä alueiden välillä kannattaa ja pitää harrastaa. Paitsi että kerrotaan, mikä meni hyvin tai mikä meni huonosti, mutta sitten ihan konkreettisesti…

Lauri Lehto: Kyllä.

Sami Sipilä: …niin saman tyyppisiä prosesseja kannattaa kyllä luoda.

Lauri Lehto: Ehdottomasti. Ja näihinhän meitä myös itse asiassa rahoittajakin eli ministeriökin kannustaa lämpimästi, ja tämä on ehdottomasti, Sami, juuri näin. Uskon, että halukkuutta tähän on varmaan puolin ja toisin kyllä. Mennään itse asiassa kohti loppua, meillä on mennyt aika kuin siivillä tässä näin, ja viimeisen, oikeastaan pohdinnan aika. Miltä Etelä-Savon hyvinvointialue näyttää sinun mielestäsi, Sami Sipilä, muutosjohtaja, viiden vuoden päästä?

Sami Sipilä: Tämä on mielenkiintoinen pohdinta, ja tietysti taas kerran haluan lähteä positiivisen kautta tätä miettimään. Minä ajattelen niin, että me olemme viidessä vuodessa pystyneet osoittamaan, että pienikin hyvinvointialue pärjää. Ja miten se temppu sitten on tehty, niin se on tehty sitä kautta, että me olemme rohkeasti pystyneet uudistamaan palvelutuotantoa. Meillähän tässä valmistelussa on yksi arvoperiaate ollut rohkeus, ja sitä myös strategiassa jatkossa korostetaan. Pienuuden etu on se, että kun meillä ei ole isoja byrokraattisia kokonaisuuksia, niin me myös pystymme tekemään muutoksia, jos ylätasolla totean noin. No sitten se uhkakuva, mikä meillä on, liittyy juuri siihen väestön vähenemiseen ja palvelutarpeen kasvuun. Meillä on yksi voimavara Etelä-Savossa, jonka me olemme viiden vuoden päästä pystyneet hyödyntämään. Tai no on varmaan muitakin voimavaroja, mutta tämä on yksi, ja se on meidän kausiasutuksemme. Meillähän 50 000 vapaa-ajan asuntoa, ja ilmeisesti, onko Lauri sinunkin vapaa-ajan asuntosi nimenomaan Etelä-Savon puolella?

Lauri Lehto: Taitaa olla, kyllä vain!

Sami Sipilä: Puulavesihän ylettyy myös Keski-Suomeen. Ja kolmekymmentätuhatta vapaa-ajan asuntoa, joiden omistajat asuvat Uudellamaalla. Eli me olemme tällainen pääkaupunkiseudun puutarhakaupunkiosa. Se toisaalta asettaa meidän palvelujärjestelmällemme painetta valmiuden ynnä muun ylläpitämiseen, mutta tässä on meillä toinen mokoma asukkaita vapaa-ajan asunnoilla vakituisiin asukkaisiin nähden. Ja me haluamme hyödyntää myös turvaamaan sitten meidän palvelujemme volyymia myös näissä vaativammissa palveluissa, ja myöskin tukemaan sitten sitä hyvinvointialueen kokonaisuutta. Sehän on kansantaloudellisestikin fiksua, että eihän ole mitään järkeä Uudellemaalle investoida loputtomasti, kun meillä on niin Kymenlaaksossa kuin vaikka Etelä-Savossakin niin hyviä fasiliteetteja sitten palvella suomalaisia. Nuo nyt muutamina nostoina, tätähän voitaisiin visioida vaikka yhden podcastin verran…

Lauri Lehto: No ehdottomasti!

Sami Sipilä: …miltä meillä viisi vuotta näyttää.

Lauri Lehto: Kyllä, täällä jälleen kerran nyökyttelen. Ja jos minä tuosta oikeastaan lisäisin taas täältä Kymenlaakson näkökulmasta ehkä muutaman ajatuksen, niin tässä jotenkin näin, että meillä on niin Etelä- Savossa kuin Kymenlaaksossa, niin meillä on tällainen metropolialue tuossa vieressä. Ja vaikka meitä aina välillä pelotellaan, meitä pienempiä hyvinvointialueita siitä, että teitä yhdistellään muihin alueisiin, jos sitten joudutte selvitysmenettelyyn, eli ette pysy talousarviossa ja niin edelleen. Taas itse ajattelen niin päin, että koko Suomi tarvitsee näitä maakuntiaan ja näitä hyvinvointialueita, myös näitä pienempiä, ja metropolialue tarvitsee näitä, koska ei metropolialueella, eli tuolla Helsingin seudulla ole mahdollisuuksia huolehtia kymenlaaksolaisten, eteläkarjalaisten tai eteläsavolaisten väestön sosiaali- ja terveyspalveluista saati pelastuspalveluista. Eli kyllä täällä tulee olla vahvat ja toivottavasti sellaiset erikoistuneet palvelut. Minä nappaan siitä vielä kiinni, sitä olen paljon itsekin pohdiskellut, mitä sanoit tuossa, että ne alueet myös suhteessa tuohon metropolialueeseen, eli siellä on esimerkiksi vaikka HUS:n erityistason palvelut, niin miten me voisimme auttaa täällä sitten lähellä olevissa maakunnissa tuota paisuvaa pääkaupunkiseutua omalla palvelutarjonnallamme?

Ja sitten minä Sami vielä lisäisin tuon, minä vielä palaan niihin tulevaisuuden palvelumuotoihin, niihin digi- ja etä- ja muihin tällaisiin palveluihin. Niin minä näkisin kyllä, kun sinä sanoit tuossa äsken, että me olemme, että te olette kompaktin kokoinen maakunta, että meillä on täällä oikeasti mahdollisuus sitten maakunnan laajuisesti, ihan realistisesti mahdollisuus toimeenpanna asioita. Ja me olemme itse asiassa puhuneet täällä Kymenlaaksossa samaa, ja tämä on ollut itse asiassa itsellänikin yksi merkittävä syy käydä tai työskennelläkin Kymenlaaksossa. Minä näen, että täällä saadaan oikeasti asioita sitten tapahtumaan. Niin voisivatko itse asiassa Kymenlaakso, Etelä-Savo ehkä yhdessä Etelä-Karjalan kanssa olla tällaisia alueita, jotka yhdistävät esimerkiksi vaikka näissä uusissa palvelun muodoissa voimaansa, ja olisimme tällaisia edelläkävijöitä meillä sitten tulevaisuudessa? Eikä ajatella näin, että suuri viisaus on aina yliopistosairaala ympärillä, tai sitten markkinoilla, toki tietysti kannattaa hyödyntää toimivia markkinoitakin sitten viisaasti. Mitä sinä Sami tästä ajattelet?

Sami Sipilä: Minä kannatan tällaisia aina lämpimästi, ja nyt tietysti kun meilläkin alkavat olla organisaatiot sillä lailla rakennettu, että avainhenkilöt on rekrytoitu ja näin, niin meidän kannattaa kyllä keskusteluyhteys vain ottaa tiiviisti. Ja paljonhan me tietysti alueiden ihmiset ja muutoksen tekijät tunnemmekin jo toisemme, että nyt vain kun varsinainen palvelutuotanto alkaa, niin tuumasta toimeen. Minä näen juuri näin, että meillä ei ole mitään syytä olla liian nöyriä, vaan olemme ihan ylpeitä siitä, että me olemme hyvin rohkeita ja tällaisia, mikä se sana on, ketteriä toimijoita, ja…

Lauri Lehto: Kyllä.

Sami Sipilä: …ja pystymme antamaan myös sitten oman panoksemme. Tämä on ihan selviö, jota meidän kannattaa hyödyntää tulevina vuosina.

Lauri Lehto: Mahtavaa, täytyy tämän jälkeen alkaa Samin kanssa sopimaan uusia palavereita ja Teamseja. Lämmin kiitos sinulle, Sami Sipilä, Etelä-Savon muutosjohtaja, että pääsit vieraaksemme tähän viimeiseen podcastjaksoon. Tämä oli tällainen kokoava jakso meillä. Me olemme tämän vuoden aikana näitä tehneet jo useamman, ja sinä olit meidän kunniavieraamme tähän viimeiseen jaksoon. Vielä kerran hei, Sami, iso kiitos sinulle.

Sami Sipilä: Kiitos, tämä oli oikeasti tosi kiva, ja olen ihan otettu, että kutsuit mukaan ja vaihtamaan ajatuksia. Kiitos yhteistyöstä jo tähän asti, ja tätä me jatkamme sitten tästä eteenpäin.

Lauri Lehto: Tätähän me jatkamme. Joo, kiitos kuulijat, tämä oli tosiaan viimeinen Odotushuone-podcast, nyt sitten lähdetään niin sanotusti aukomaan tuvan ovea täältä Odotushuoneesta sitten sinne hyvinvointialueelle, käynnistyvälle sellaiselle. Eli 1.1.2023, eli ihan kohta, reilut 40 päivää, niin Etelä-Savon kuin Kymenlaakson hyvinvointialueet starttaavat, ja kuten muuallakin Suomessa samaan aikaan. Kiitoksia kuulijat, vielä kerran kiitoksia kaikki vieraat, ketkä meillä ovat tähän asti täällä käyneet, toivottavasti meillä jossakin muodossa päästään podcasteja jatkamaan sitten ensi vuonna, ja nähdään, miten se hyvinvointialue sitten elää ja toimii ja kukkuu käytännössä, ja kuullaan ehkä sitten Sami Sipilää uudemman kerran uudessa roolissa. Kiitoksia ja hyvää joulun odotusta kaikille kuulijoille!