Asukaslehti 26.9.2023

Kuka pelastaa?

Vapaaehtoisilla sopimuspalokunnilla on pitkät perinteet ja ne ovat välttämätön osa myös nykypäivän pelastustoimea. Kymenlaaksossa sopimuspalokunnat osallistuvat lähes puoleen kaikista pelastuslaitoksen vastaanottamista tehtävistä tulipaloista tieliikenneonnettomuuksiin ja pintapelastuksesta öljyvahinkoihin.

Teksti ja kuvat: Iiris Mäntymaa

”Ja kaikki meloo!” 

Kesähelteiden taakseen jättämä viileä koski virtaa alla levottomasti, kun airot kauhovat läpi virran. Melontaretki ei ole aivan tavallinen: Kumivenettä ohjaavat Anjalan sopimuspalokunnan jäsenet, joiden viikkoharjoitusten aiheena on Kymijokeen tutustuminen. 

Kymenlaaksossa riittää vettä joessa, meressä ja järvissä, ja siksi myös paikallisen sopimuspalokunnan on syytä tuntea vesistönsä. 

Hetkinen. Sopimuspalokunta? 

Siellä missä pelastuslaitoskin 

Sopimuspalokuntien tehtävänä on ottaa vastaan ja hoitaa pelastuslaitoksen rinnalla alueensa hälytystehtäviä toimeksiantoina. Valtaosa sopimuspalokunnista toimii vapaaehtoisten palokuntayhdistysten pohjalta, mistä juontaa monelle tutumpi kirjainyhdistelmä VPK. 

VPK-lyhenteeseen tai vanhaan vapaapalokunta-termiin törmää edelleen puheenparressa, mutta tätä nykyä virallinen käsitteistö tuntee vain sopimuspalokunnat. Pelkästään Kymenlaaksossa on 27 aktiivista vapaaehtoisen palokuntayhdistyksen pohjalta toimivaa sopimuspalokuntaa. 

Kymenlaaksossa vapaaehtoiset sopimuspalokunnat eivät ainoastaan avusta Kymenlaakson pelastuslaitosta, vaan myös hoitavat tehtäviä itsenäisesti. Ylin johto kaikissa pelastustehtävissä säilyy kuitenkin pelastuslaitoksella. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Vastuu vaatii harjoitusta 

Kouvolaan nykyisin kuuluvalle Anjalan kylälle vapaaehtoinen palokuntayhdistys perustettiin jo vuonna 1894 alun perin puukirkkoa suojaamaan. 2020-luvulla toiminta on edelleen aktiivista, ja hälytysosaston rinnalla toimii niin erilliset harrastus- kuin nuoriso-osastotkin. Vuositasolla se ottaa tehtäviä vastaan noin sata. Palokunnan päällikkö Markku Leinonen on itse liittynyt Anjalan palokuntaan ollessaan vasta nuorukainen 1960-luvulla. Leinosen mukaan sopimuspalokunnassa on kyse suuren vastuun harrastustoiminnasta, joka siksi vaatii asianmukaista sääntelyä. 

– Hälytysosastolla vain liittyminen ja siitä eroaminen on vapaaehtoista. Kaikkea muuta ohjaa sääntely, Leinonen toteaa. 

Sääntelyllä Leinonen viittaa muun muassa Anjalan paloaseman vasteaikaan eli siihen missä ajassa palokunnan tulee lähteä hälytykseen sekä hälytystehtävissä toimivien henkilöiden kuntovaatimuksiin. Olennainen osa palokunnan toimintaa ovat viikoittaiset harjoitukset, joihin tulee osallistua riittävissä määrin ottaakseen osaa hälytystehtäviin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Leinosen mukaan sekä pelastustoimessa harjoittelu ja riskeihin varautuminen on yhtä tärkeää kuin itse hälytystehtävien hoitaminenkin. Tästä syystä Anjalan sopimuspalokuntakin on elokuisena maanantaina laskemassa pitkin maakuntaa halkovan Kymijoen koskia. 

– On tiedettävä, mistä kaikkialta palokunnan veneen voi laskea vesille tai minne virta voi mahdollisen pelastettavan kuljettaa, Leinonen kertoo. 

– Ympäristön tunteminen on kriittisen tärkeää, mikäli Anjalaan tulee esimerkiksi pintapelastustehtävä. 

Harrastuksena ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojelu 

Sääntelystä ja vastuusta huolimatta sopimuspalokunta on jäsenilleen ennen kaikkea harrastus. Toisaalta vapaaehtoisuus ei hälytysosastojen suhteen merkitse ammattitaidottomuutta. Anjalan palokunnassa vuosia mukana ollut Risto Melin kokee, että esteenä taitojen kehittämiselle ja tehtäviin osallistumiselle on lähinnä käytössä oleva kalusto. Ammattitaito karttuu ennen kaikkea tekemällä. 

– Saatavilla olevien laitteiden kanssa pystymme tekemään paljon samoja asioita kuin pelastuslaitoksen ammattilaisetkin, Melin selittää. 

Harrastuksen imu on vienyt monta sopimuspalokuntalaista mennessään. Koskiharjoituksiin osallistunut Jutta Tiitinen laskeskelee, että viimeiseen kolmeen vuoteen mahtuu yksi poissalo viikkoharjoituksista. 

– Ja sekin muuton takia, Tiitinen jatkaa. 

Joillekin sopimuspalokunta on ovi elämänmittaisille päätöksille. Mikäli haaveilee esimerkiksi pelastajan tai ensihoitajan ammatista, voi alaan tutustua aitopaikalta harrastuksen kautta. Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Juhani Carlson sanoo, että sopimuspalokunnasta pelastusalalle -ilmiö on tosi. 

– Toisaalta moni ammattipelastaja palopäälliköitä myöten harrastaa edelleen sopimuspalokunnassa, Carlson lisää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Mielikuvia merkittävämpää 

Juhani Carlson kuvaa sopimuspalokuntien roolia maakunnan kokonaisturvallisuuden suhteen suureksi. Maaseudulla vapaaehtoinen sopimuspalokunta saattaa olla alueen ainut palokunta. Joihinkin tehtäviin vapaaehtoisia hälytetään paikalle pääsääntöisesti poikkeuksetta. 

– Esimerkiksi rakennuspalot ovat usein niin suuria tehtäviä, että sopimuspalokuntaa tarvitaan lähes aina. 

Carlson toteaa myös valtakunnallisen pelastajapulan näkyvän Kymenlaaksossa.  

– Syynä pulaan ammattipelastajista on erityisesti niukat koulutuskiintiöt ja nykyisen työvoiman nopea eläköitymistahti. Alueensa tuntevan, ammattitaitoisen ja ripeän sopimuspalokunnan panos on tästäkin syystä korvaamatonta, Carlson sanoo. 

Markku Leinosen mielestä sopimuspalokuntien toiminta jää monelle harmittavan vieraaksi, tärkeästä tehtävästään huolimatta. 

– Kyse on luotettavasta ja ammattitaitoisesta vapaaehtoistoiminnasta, mikä tuntuu olevan monelle vaikea ymmärtää, Leinonen selittää. 

– Että kyllä vain, me ihan todella teemme näitä raskaita hommia harrastuksenamme.