Väitöstutkimus valottaa syövän ja laskimotukosten yhteyttä
Kymenlaakson keskussairaalassa keuhkosairauksien poliklinikan syöpätautien erikoislääkärinä työskentelevän LL Maija Peipon väitöstutkimuksen tulokset nostavat esille, että syöpään sairastuneella on suurentunut riski saada syvä laskimotukos. Peippo väitteli aiheesta Turun yliopistossa 13.12.2024.
Peipon väitöstutkimuksessa selvitettiin laskimotukosten esiintyvyyttä ja tukosriskiä lisääviä tekijöitä suomalaisilla syöpäpotilailla. Tutkimuksessa arvioitiin kliinisten tekijöiden ja tavanomaisten verikoetulosten käyttökelpoisuutta tukosriskin arvioinnissa. Tutkimus keskittyi erityisesti munasarja- ja haimasyöpään sairastuneihin. Aineisto koostui Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetuista potilaista, joiden tiedot kerättiin Auria Biopankin ja Auria Tietopalvelun avulla, yhdistämällä terveydenhuollon sähköisiä potilastietorekisterejä.
– Viime vuosikymmenten aikana syöpään liittyvien laskimotukosten määrä on merkittävästi lisääntynyt. Toisinaan laskimotukos on syövän ensioire, mutta useimmiten kuitenkin hoitojen aikana ilmaantuva liitännäissairaus, joka voi olla oireeton tai jopa hengenvaarallinen. Laskimotukos voi heikentää yksittäisen syöpäpotilaan elämänlaatua ja vaikeuttaa syöpähoitojen jatkamista, väitöskirjatutkija ja syöpätautien erikoislääkäri Maija Peippo taustoittaa tutkimusta.
– Tutkimuksessa hyödynnettiin ainutlaatuista suomalaista tosielämän tietoa, minkä soveltaminen käytännön työhön vaatii vielä tarkemman riskiarviomallin kehittämisen. Tähän voisi mahdollisesti tulevaisuudessa tuoda apua tekoäly, Peippo pohtii.
Peippo kertoo, että väitöskirjan tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa, mutta vielä ei kunnolla tiedetä, miksi tai millä mekanismilla tietyt syöpätyypit tai solunsalpaajahoidot lisäävät tukostaipumusta. Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen, joka edellyttää vielä jatkotutkimuksia, Peippo jatkaa.
Tukosriskiä tulee arvioida
Peippo huomauttaa, että aiempien tutkimustulosten valossa tiedetään, että laskimotukokset vaikuttavat myös syöpäpotilaan ennusteeseen.
– Jokaisen lääkärin, joka hoitaa syöpäpotilasta, tulisi ajankohtaisesti arvioida yksittäisen potilaan tukosriskiä ja pohtia, voisiko tämä potilas hyötyä ennaltaehkäisevästä verenohennuslääkityksestä solunsalpaajahoitojen aikana. Kaikille syöpäpotilaille kyseistä lääkitystä ei ole turvallista antaa, koska syöpä lisää myös verenvuotoa alttiutta ja voi altistaa hengenvaraalisiin vuoto-ongelmiin, Peippo toteaa.
– Tukosten hoidosta aiheutuu myös kuormitusta terveydenhuollolle ja kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi olisi tärkeää tunnistaa ne syöpäpotilaat, joiden riski saada syvä laskimotukos on suurin ja mahdollisesti aloittaa heille tukoksia ennaltaehkäisevä lääkitys, Peippo jatkaa.
Pitkiä päiviä väitöstutkimuksen parissa
Peippo kertoo tehneensä tutkimustyötä pitkälti vapaa-ajalla kliinisen työn ohella. Vuosien varrella saatujen henkilökohtaisten kannustusapurahojen avulla hän on pystynyt pitämään yksittäisiä viikkoja tutkimusvapaata.
– Väitöskirjan loppuun saattamisen on mahdollistanut osa-aikainen työskentely keuhkosairauksien poliklinikalla, mistä olen erittäin kiitollinen esihenkilötasolle ja myös hyvinvointialueen johdolle, iloitsee Peippo.
Tutkimustyöstä sekä sen aikana tehdyistä yhteistöistä eri alojen asiantuntijoiden kanssa, Peippo kertoo ammentavansa oppeja sekä näkökulmaa omaan kliiniseen työhönsä.
