Väkivallasta saa ja pitää puhua – avainhenkilömalli osa väkivaltatyön kehittämistä Kymenlaaksossa
Kymenlaakson hyvinvointialueella on käynnissä määrätietoinen työ lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi. Avainhenkilömalli ja avainhenkilöiden koulutus on yksi keskeinen osa tätä kehitystyötä – se vahvistaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten valmiuksia tunnistaa lähisuhdeväkivaltaa, ottaa asia puheeksi ja ohjata asiakas avun piiriin.
Lähisuhdeväkivalta on vakava ja monimuotoinen ilmiö, joka koskettaa monia ihmisiä kaikissa väestöryhmissä. Kymenlaakson hyvinvointialueella on tunnistettu tarve kehittää väkivaltatyötä systemaattisesti. Aiemmin hajanaista työtä halutaan koota yhteen ja luoda pysyviä rakenteita, jotka tukevat väkivallan ehkäisyä. Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn uusi malli Kymenlaaksossa koostuu kahdesta kokonaisuudesta; monialaisesta perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiomallista, joka keskittyy rakenteisiin ja monialaiseen yhteistyöhön sekä perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja tunnistamisen mallista, jossa sekä kuntalaisten että asiakastyötä tekevien ammattilaisten tietoisuutta ja osaamista vahvistetaan.
Osana väkivaltatyön kehittämistä maakuntaan perustettiin lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmä, joka aloitti toimintansa vuoden 2024 alussa ja laati alueelle ensimmäisen lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimintasuunnitelman. Samaan aikaan alkoi myös THL:n organisoima avainhenkilömallin pilotti, johon Kymenlaakson hyvinvointialue pääsi mukaan yhdessä kymmenen muun hyvinvointialueen kanssa.
Avainhenkilömalli vahvistaa koko työyhteisön osaamista
Kymenlaakson hyvinvointialueen väkivaltatyön avainhenkilömallia on rakennettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) valtakunnallisessa pilotissa, jonka tavoitteena on vahvistaa lähisuhdeväkivallan ehkäisyä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Mallin ydinajatus on kouluttaa väkivaltatyön osaajia, jotka sitten edelleen jakavat osaamistaan omilla työpaikoillaan.
– Iso tavoitteemme on, että tulevaisuudessa mahdollisimman monissa työyhteisöissä on yksi väkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottoon koulutettu ja verkostot tunteva avainhenkilö. Hän tukee koko yhteisön vakivaltaosaamista pitämällä asiaa esillä, järjestämällä infoja ja tarjoamalla tarvittaessa konsultaatioapua, visioi väkivaltatyön kehittämistä hyvinvointialueella luotsaava projektikoordinaattori Olli Mikkonen.
Kymenlaaksossa koulutettiin viime vuonna 40 avainhenkilöä ja tänä vuonna koulutuksen saa samanlainen määrä ammattilaisia. Tämän vuoden aikana alueelle koulutetaan myös kaksi uutta avainhenkilöiden kouluttajaa aiempien kolmen lisäksi. Mikkosen mukaan koulutukset ovat olleet kysyttyjä ja avainhenkilömallin merkitys on otettu hyvin vastaan koko hyvinvointialueella.
– Positiivinen kierre kuulostaa tässä asiassa ehkä erikoiselta sanavalinnalta, mutta tarkoitan sillä sitä, että ammattilaiset ovat meillä tunnistaneet väkivaltailmiön yleisyyden ja tarpeen lisäosaamiselle ja esihenkilöt puolestaan ovat nähneet avainhenkilömallin hyödyt. Tämä on vahvistanut avainhenkilöiden mandaattia ja edellytyksiä toimia tarkoituksenmukaisella tavalla, Mikkonen kertoo.
Koulutus antoi rohkeutta ja varmuutta
Lähihoitaja Laura Aaltonen ja sairaanhoitaja Minna Suomi osallistuivat avainhenkilökoulutukseen viime vuonna. Myös he puhuvat mandaatista, mutta viittaavat sillä uuteen työotteeseen, jonka koulutus antoi: on lupa kysyä ja ottaa puheeksi.
Sekä Aaltosella että Suomella oli jo entuudestaan kokemusta ja koulutusta väkivaltatyöstä. Avainhenkilökoulutuksesta he kertovat saaneensa paitsi tietoa, myös rohkeutta ja varmuutta puheeksiottoon. Ja sitä he haluavat vahvistaa omissa työyhteisöissään.
– Omassa yksikössäni kollegoilla on pitkät työkokemukset ja erinomaiset tiedot ja taidot ja silti lähisuhdeväkivallasta kysyminen ei aina tule mieleen tai jos tulee, siitä puhuminen on koettu vaikeaksi, Suomi kertoo.
Avainhenkilön rooli työyhteisössä muodostuu henkilön roolin ja työyhteisön mukaan. Koulutuksen jälkeen kouluttajan, avainhenkilön ja hänen esihenkilönsä kanssa kolmikannassa sovitaan siitä, miten avainhenkilön osaaminen saadaan koko työyhteisön käyttöön. Laura kiertää työssään monissa ikääntyneiden ja vaikeasti vammautuneiden asumispalveluissa sijaistamassa lyhytaikaisia poissaoloja. Avainhenkilön rooli sopii hänen mielestään hyvin vaihtelevaan työhön.
– Kun kierrän eri yksiköissä, pääsen herättelemään keskustelua lähisuhdeväkivallasta todella laajan joukon kanssa. Missä tahansa työskentelenkin, kerron avainhenkilökoulutuksestani, pidän infoja ja kehotan muutenkin nykäisemään hihasta aina, jos jokin mietityttää, Aaltonen kuvailee.
Kummankin tuoreen avainhenkilön tavoite ja toive on, että ammattilaisten piirissä puhuttaisiin lähisuhdeväkivallasta entistä enemmän ja avoimemmin. Mitä enemmän asiaa työyhteisöissä käsitellään, sitä helpompi lähisuhdeväkivaltaa on tunnistaa ja ottaa puheeksi. Puheeksi ottaminen on jo puuttumista, Aaltonen ja Suomi muistuttavat.
Suomi on syventämässä omaa väkivaltatyön osaamistaan osallistumalla ensi syksynä avainhenkilökouluttajan koulutukseen. Sen jälkeen hän voi olla mukana kouluttamassa uusia avainhenkilöitä.
– Sain itse aivan erinomaisen koulutuksen. Asioita ei puhuttu ylätasoilla vaan hyvin konkreettisesti ja käytännönläheisesti. Sellainen kouluttaja haluan itsekin olla, kun se aika koittaa, Suomi lupaa.
Tarvitaan rakenteita ja resursseja
Lähisuhdeväkivalta jää liian usein piiloon. Se voi näkyä ihmisessä monella tavalla tai ei lainkaan. Aina se kuitenkin vaurioittaa sekä kokijaa että tekijää. Siksi jokainen kysymys, puheeksiotto ja ohjaus avun piiriin on tärkeä. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi lähisuhdeväkivalta lisää merkittävästi masennusta, ahdistusta ja päihdeoireita, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä ja myös kustannuksia terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa.
– On hyvä tiedostaa myös se, että kun tällaisista piilossa olevista asioita aletaan puhua kuuluvalla äänellä, käy usein niin, että asiakasmäärät kasvavat. Niiden kuuluukin kasvaa ennen kuin ne voivat kääntyä laskuun, Mikkonen muistuttaa.
Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen edellyttää toimia niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskunnan tasolla. Avainhenkilömalli on saanut hyvän vastaanoton ja koulutettujen avainhenkilöiden määrä kasvaa. Seuraava askel on varmistaa jatkuvuus ja osaamisen ylläpito. Tarvitaan lainsäädäntöä, rakenteellista tukea, toimintamalleja, sitoutumista ja resursseja.
