Vauhtia ja vaihtelevia tilanteita perhehoitajan arjessa
Mira Roivaksen kotona vanhassa kyläkoulussa käy kuhina. Hän toimii perhehoitajana viidelle vammaiselle henkilölle, lisäksi viikonloppuisin vierailee tukilapsia ja tällä hetkellä arjessa on mukana myös belgialainen vaihto-oppilas.
– Olemme kaikki yhtä suurta perhettä, jossa riittää erilaisia ja erikoisia tilanteita jokaiselle päivälle, Roivas naurahtaa.
Roivas aloitti perhehoitajana vuonna 1992 ensin yrittäjänä ja nyt toimeksiantosuhteisena Kymenlaakson hyvinvointialueella. Perhehoitajuutta kohti ajoi työtausta vammaisten henkilöiden työyhteisöissä ja halu tarjota koti sellaisille, joilla ei sitä ollut. Aluksi perhehoitoon tuli vammaisia lapsia ja nuoria koulujen loma-aikaan, mutta pian huomattiinkin, että he jäivät asumaan. Nyt nämä lapset ja nuoret ovat kasvaneet aikuisiksi. Roivas kutsuu heitä ”meidän nuoriksi”.
– Meidän nuoret ovat iältään noin 30-50-vuotiaita, mutta kehitystasoltaan he ovat verrattavissa viisi-kuusivuotiaisiin. Haluamme antaa jokaisen olla kehitystasonsa mukaisesti mukana perheen arjessa ja toiminnassa. Esimerkiksi jos joku meidän nuorista haluaa leikkiä hiekkalaatikolla tai kiikkua, miksi kieltäisimme sen vain koska hän näyttää vanhemmalta, Roivas pohtii.
Tavallista suurperheen arkea
Roivaksen arki perhehoitajana koostuu tavallisista asioista kuten ruuanlaitosta, siivouksesta ja leikistä. Välillä koko suurperhe matkaa pikkubussilla elokuvateatteriin tai retkille. Kerran vuodessa käydään myös ulkomaan matkalla.
– Äitiä en aio enkä halua korvata, mutta haluan tarjota meidän nuorille turvallisen kodin ja ympäristön, Roivas toteaa.
– Palkitsevinta perhehoitajan työssä on nähdä, kun meidän nuori oppii uusia taitoja. Vasta vähän aikaa sitten yksi meidän nuorista oppi itsenäisesti pesemään kädet. Nämä ovat niitä arjen pieniä voittoja, Roivas jatkaa.
Perhehoidon koordinaattori tukena
Perhehoitajana toimiessa tarvitaan pitkää pinnaa, sillä kaikki ei aina suju suunnitellusti tai ripeästi. Roivas kiittelee, että Kymenlaaksossa perhehoitajista pidetään huolta ja tarjolla on koulutuksia sekä vertaisryhmiä.
– Haastavissa tilanteissa tai mieltä painavissa kysymyksissä meillä on aina joku johon tukeutua ja keneltä kysyä neuvoa. Perhehoidon koordinaattori myös soittelee aktiivisesti ja kyselee kuulumisia, Roivas iloitsee.
Neuvoksi perhehoitajuutta pohtiville Roivas sanoo:
– Koskaan ei voi tietää ennen kuin kokeilee, soveltuisiko perhehoitajaksi vai ei. Tärkeintä on yrittää elää mahdollisimman tavallista perhe-elämää ilman turhaa stressiä. Minulle tämä on elämäntapa, josta saa toimeentulon, Roivas kiteyttää.
Tulisitko sinä osaksi Kymenlaakson perhehoitajien tiimiä?
Meillä on aina haku päällä. Lisää perhehoitajia tarvitaan, jotta voimme mahdollistaa yhteisöllisen, kodinmaisen asumisen yhä useammalle sitä tarvitsevalle kymenlaaksolaiselle.
Perhehoitajaksi tuleminen ei edellytä tiettyä koulutustaustaa, vaan sopivaa luonnetta, soveltuvia olosuhteita sekä yhteistyökykyä. Soveltuva työkokemus tai koulutus ei tietenkään ole haitaksi. Perhehoitajaksi ryhtyvät käyvät lakisääteisen ennakkovalmennuksen ja saavat tehtäväänsä perhehoidon koordinaattorin sekä asiakkaan asioista vastaavan viranhaltijan tuen.