Luuntiheysmittaukset otettiin hyvinvointialueen omaan haltuun, ja se kannatti
Loppuvuodesta 2023 Kymenlaakson keskussairaalan henkilöstö vietti vuodenajalle tyypillisiä pikkujouluja. Puheensorinan joukossa kuului keskustelua myös luuntiheysmittauksista, jotka hankittiin tuohon aikaan ostopalveluna. Ilmoille heitettiin ajatus: voisiko jopa niin, että omassa talossa olisi tarpeeksi osaamista toteuttamaan tutkimukset itse?
Siitä se ajatus sitten lähti. Heinäkuusta 2025 lähtien luuntiheysmittaukset on todella tehty Kymenlaakson keskussairaalassa, eikä palvelua tarvitse enää ostaa muualta. Projektia johtanut fyysikko Johannes Ahlnäs luonnehtii, että kyse oli lähinnä siitä, löytyykö tahtoa toteuttaa idea vai ei.
– Talouden tasapainottaminen muun muassa ostopalveluja vähentämällä on määritelty yhdeksi hyvinvointialueen strategiseksi tavoitteeksi. Osaamista löytyi, synergiat olivat ilmeiset ja ajankohta otollinen muutokselle.
Mittaus kertoo luuston kunnon
Luuntiheysmittaukset ovat välttämätön toimenpide silloin, kun epäillään osteoporoosia eli luukatoa tai sen riskiä. Osteoporoosia sairastavilla luu heikkenee ja vähenee kehossa, mikä kasvattaa murtumariskiä. Sairaus on usein piilevä.
– Tyypillinen luuntiheysmittaukseen tuleva potilas on saanut pienenergisen murtuman esimerkiksi kaatumisen yhteydessä, palveluesimies Laura Lankinen sanoo.
– Näin ensimmäisinä kuukausina keskussairaalalla on tehty noin 100–160 luuntiheysmittausta kuukautta kohden.
Kuva: erikoistuva fyysikko Jean-Manuel Torrés.
Kesään 2025 asti luuntiheysmittaukset tilattiin yksityiseltä terveysyritykseltä. Pitkän mutta onnistuneen kehittämisprojektin myötä langat ovat nyt keskussairaalan ammattilaisten omissa käsissä. Johannes Ahlnäsin mukaan muutos potilaiden kannalta ennen kaikkea positiivinen.
– Tutkimusten saatavuus ja joustavuus sekä niiden valikoima on parantunut. Voimme esimerkiksi lisätä nopeasti uusia aikoja, jos lähetteitä tulee tavallista enemmän ja siten pitämään hoitojonot lyhyinä. Myös tutkimusten laatua pystytään seuraamaan nykyisin entistä tarkemmin, Ahlnäs sanoo.
Mittaukset sujahtivat osaksi arkea
Kun luuntiheysmittauksia ryhdyttiin siirtämään omaksi toiminnaksi, ei henkilöstöä täytynyt etsiä kaukaa. Tarvittavat röntgenhoitajat kun löytyivät valmiiksi sairaalan isotooppiyksiköstä. Röntgenhoitaja Noa Riekun mielestä luuntiheysmittausten mukaantulo oli luontevaa.
– Tutkimukset vaativat säteilynkäyttötaitoa, mikä on meidän röntgenhoitajien erikoisalaa, Riekku sanoo.
– Luuntiheysmittaus kestää yleensä noin puoli tuntia potilaan vastaanotosta valmiin kuvan käsittelemiseen. Isotooppitutkimuksissa vierähtää potilasta kohden kolmekin tuntia, joten meistä tämä tuo mukavaa vaihtelua työpäiviin.
Suurin yksittäinen investointi oli tutkimusten tekemistä varten tarvittava laitteisto. Palveluesimies Laura Lankinen kertoo, että kustannustehokkuutta ei haettu potilaiden kustannuksella.
– Potilaat saavat edelleen tarvittavat tutkimukset, hyvinvointialueelle niiden tekeminen on kuitenkin edullisempaa omissa tiloissa ja oman henkilöstön voimin. Muutos oli sujuva, sillä isotooppiyksiköstä löytyi valmiiksi osaava ja kehittämisestä kiinnostunut henkilöstö, Lankinen kertoo.
– Uudet tutkimukset ovat istuneet hyvin röntgenhoitajien päivittäiseen työnkuvaan.
Uudet tilat, uudet tuulet?
Johannes Ahlnäs kertoo urakan vaatineen monenlaista asiantuntijuutta muun muassa vastaavilta lääkäreiltä, hankinta-asiantuntijoilta, palvelusihteereiltä, luustohoitajilta fyysikoilta ja lääkintätekniikasta – isotooppiyksikön oman henkilöstön lisäksi. Ahlnäsin mukaan projekti sujui kuitenkin pääosin suunnitellusti. Jännitystä toi yllättäen myös maailmanpolitiikka.
– Matkan varrella maailman geopoliittinen tilanne mietitytti tullilausekkeita myöten, kun laite valmistettiin Meksikossa, kasattiin Yhdysvalloissa ja lähetettiin Saksan kautta Suomeen, Ahlnäs muistelee.
– Toiminta saatiin kuitenkin aloitettua joutuisasti eikä ylimääräisiä kustannuksia tullut. Alkuperäinen laitehankintabudjetti jopa alitettiin, ja arvion mukaan laite maksaa itsensä takaisin seuraavan kahden vuoden kuluessa.
Kehittämistyö jatkuu yksikössä tulevina vuosina uusissa merkeissä, kun käyttöön saadaan uudet, perusparannetut tilat. Isotooppiyksikössä niin ikään työskentelevä apulaisylifyysikko Antti Pekkarinen toteaa uusien tilojen tarjoavan muutakin kuin viihtyisämmän ympäristön.
– Uudet tilat tulevat lisäämään tehokkuutta, kun ne ovat kompaktisti samalla käytävällä ja huoneet sijoitellaan järkevästi toisiinsa nähden työn sujuvuus huomioiden.
Pekkarisen mukaan uudet tilat tarjoavat option myös uusille tutkimuksille ja toiminnan laajentamiseen. Röntgenhoitaja Noa Riekku ei panisi tätä pahakseen.
– Meillä on isotooppiyksikössä muutenkin innostusta laajentaa horisonttejamme, joten mahdolliset uudet tutkimukset tai laitteet otetaan ilolla vastaan, Riekku sanoo. Odotamme uusia tiloja innolla.
Osallistuva ja turvallinen työyhteisö tarjoavat hyvät edellytykset kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin
Epävirallisten pikkujoulujen epävirallisesta keskustelusta poikinut idea on nyt totta ja osa keskussairaalan arkea. Yksi projektin siunanneista ammattilaisista oli ylifyysikko Arthur Sinimyrsky, joka pitää projektia erinomaisena esimerkkinä henkilöstön innosta ideoida ja kehittää toimintaa.
– Olen siitä haltioitunut ja ylpeä. Pitkälti sama tiimi jatkaa kehitystyötä, kun isotooppiyksikkö saa uudet tilat käyttöönsä tämänhetkisen arvion mukaan vuonna 2027. Tilojen käytön ja toiminnan laajentamisen suunnittelu on jo käynnissä. Odotan innolla uuden aikakauden alkua.
Sinimyrskyn mukaan kehittämistä tehdään ennen kaikkea kymenlaaksolaisten potilaiden hyväksi. Palveluesimies Laura Lankinen lisää kyseen olevan myös työhyvinvoinnista.
– Uudistuva, osallistuva ja turvallinen työyhteisö tarjoavat hyvät edellytykset kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin, Lankinen sanoo.
– Motivoitunut ja hyvinvoiva henkilöstö on meidän kaikkien yhteinen tavoite, ja sen eteen olemme myös valmiita tekemään töitä. Itsekin odotan innolla tiimin yhteisiä tapahtumia, kuten työhyvinvointipäivää – ja tietysti pikkujouluja.
