Sairaus, lääkitys ja trauma voivat kaikki muuttaa seksuaalisuutta – silti siitä on vaikea puhua
Monica Kihl-Kokkola tarjoaa vastaanotollaan seksuaalineuvontaa ja -terapiaa auttaakseen niin syöpää sairastavaa kuin kuntoutuvaa rikollistakin. Hänen mukaansa seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen hyvinvointia, mutta aiheen ottaminen puheeksi voi edelleen hävettää.
Suomessa seksuaaliterapian kysyntä on ollut viime vuosina kasvussa. Siitä kertoo muun muassa koulutettujen seksuaaliterapeuttien määrän reilu lisääntyminen.
Valtaosa koulutetuista seksuaaliterapeuteista työskentelee yksityisellä sektorilla. Siksi Monica Kihl-Kokkolan vuodesta 2013 pyörittämä seksuaaliterapian ja -neuvonnan vastaanotto Kymenlaakson keskussairaalalla on maakunnan mittapuulla harvinaisuus.
Kihl-Kokkolan vastaanotto eroaa muista myös siitä syystä, että vastaanotolle voi tulla ainoastaan toisen ammattilaisen tekemällä lähetteellä. Taustalla on useimmiten pitkäaikaissairaus tai trauma sekä se, että pääasiallinen hoitava taho on pitänyt seksuaaliterapiaa erityisen tarpeellisena.
– Vastaanotolle tulee potilaita eri toimipisteistä ja hoitoaloilta, ja heidän tarpeensa vaihtelevat suuresti, Kihl-Kokkola kertoo.
Sairastuminen haastaa myös seksuaalisuuden
Pääosin Kihl-Kokkola viettää työpäivänsä kätilönä keskussairaalan synnytyssalissa, kuten on tehnyt jo yli 29 vuotta. Seksuaaliterapeutin rooliin vaihtaessaan hän saattaa käsitellä potilaidensa kanssa esimerkiksi haluttomuutta ja kommunikaatio-ongelmia kumppanin kanssa. Toisaalta vastaanotolle voi tuoda koettu trauma tai pohdinta omasta seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä. Jos seksin harrastaminen omasta tahdosta huolimatta tuottaa vaikeuksia, voi seksuaaliterapeutin tapaamisesta olla silloinkin hyötyä.
Keskussairaalalla Kihl-Kokkolan suurimpia potilasryhmiä ovat syöpää sairastavat. Vaativaa hoitoprosessia käyvät syöpäpotilaat kohtaavat Kihl-Kokkolan mukaan usein seksuaalisuuteen liittyviä haasteita kuten haluttomuutta.
– Haluttomuus on syöpäpotilailla yleinen yksittäinen sivuoire. Naisilla lisäksi operaatioiden ja liitännäishoitojen jälkeiset tilat voivat aiheuttaa naisille kivuliaita yhdyntöjä, miehillä erektio-ongelmia.
– Heilahtelut itsetunnossa ja kehonkuvan muutokset sekä riittämättömyyden tunne ovat lisäksi syöpää sairastavilla tyypillisiä haasteita. Luonnollisesti myös kuoleman pelko ja parisuhteen dynamiikka trauman keskellä puhututtavat paljon.
Laaja potilaskirjo ulottuu niin psykiatrisiin potilaisiin kuin sydän- ja verisuonitautia sairastaviin ja liikuntarajoitteisiin.
– Mielenterveyspotilailla jo lääkitys voi vaikuttaa olennaisesti seksuaalisuuteen. Toisilla vietti vilkastuu, toisilla se lamaantuu kokonaan.
– Vastaanotolla näkyvät myös verisuonisairaudet, sillä esimerkiksi infarktin jälkeen seksielämän aloittaminen pelottaa monia. Liikuntarajoitteisilla seksuaalisuus voi muuttua, kuten myös halvauspotilailla.
Kihl-Kokkola kertoo monen potilaan tulosyyn liittyvän synnytykseen ja sen jälkeiseen elämään. Vaikea synnytys voi olla traumaattinen ja haastaa parisuhdetta. Myös keskenmeno tai raskauden keskeyttäminen voivat vaatia kuntoutusta myös seksuaaliterapeutin avulla.
Eikä raskaus aina onnistu toiveista ja yrityksistä huolimatta.
– Lapsettomuustutkimukset ja -hoidot ovat monelle pariskunnalle ja potilaalle paljon pelkoa ja epävarmuutta tuova asia, Kihl-Kokkola sanoo.
– Heille tarjotaan aina mahdollisuutta jutella seksuaaliterapeutin tai psykiatrisen hoitajan kanssa.
Vastaanotolla uhri ja rikollinen
Työssään Kihl-Kokkola kohtaa myös seksuaalirikollisuutta ja tarjoaa apua niin uhreille kuin rikoksen tekijöillekin. Rikoksen uhri voi olla kokenut esimerkiksi seksuaalista häirintää tai raiskauksen, mutta avun pyytäminen saattaa silti tuottaa haasteita. Jos rikos on tapahtunut kodin seinien sisällä, voi kynnys kasvaa erityisen korkeaksi.
– Lähisuhdeväkivaltaa tai perheen sisällä tapahtuneen raiskauksen kohdannut uhri tarvitsee apua, mutta heidän on yleensä hyvin vaikeaa hakea apua ja tuoda asia julki, Kihl-Kokkola kertoo.
Seksuaaliterapeutille kuuluvat hoitosuhteet myös rikokseen syyllistyneiden kanssa.
– Seksuaalirikollisen terapia hoidetaan vastaanotolla eli vankilasta koevapauteen päässyt käy terapiassa sovitun ajan, ja terapeutti raportoi hoidon etenemisestä vankilaan.
– Tällaisen potilaan tulee aina olla erityisen motivoitunut kuntoutumaan. Muuten seksuaaliterapia ei voi auttaa.
Kihl-Kokkolan mukaan seksuaaliterapia on tärkeä osa vankien kuntoutusta ja että sen tarkoituksena on ennen kaikkea estää rikoksen uusiutuminen. Tapaukset ovat kuitenkin ammattilaisen kannalta psyykkisesti hyvin kuormittavia, vaikka työssään Kihl-Kokkola on tottunut käsittelemään raskaita teemoja, surua ja traumaa.
– Esimerkiksi pedofiliasta tuomittuja seksuaalirikollisia voin hoitaa vain yhtä kerrallaan. Ne ovat raskaita hoitosuhteita.
Siitä on vaikea puhua
Kihl-Kokkolan mielestä seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja tästä syystä myös seksuaalineuvonnalla ja -terapialla on paikkansa terveydenhuollossa. Aiheen käsittelyyn voi kuitenkin edelleen liittyä vaikeuksia ja häpeää.
– Potilaat kokevat usein, etteivät voi ottaa seksuaalisuuteen liittyviä asioita puheeksi vakavan sairauden hoidon yhteydessä. Pelkoa koetaan esimerkiksi siitä, miten toimenpiteet tai lääkitys voivat seksuaalisuuteen vaikuttaa.
Aihe ei välttämättä ole helppo hoitosuhteen toisenkaan puolen. Seksuaaliterveydestä puhuminen voi olla hankalaa myös terveydenhuollon ammattilaisille.
– Monet konkarihoitajatkin sanovat, että seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ei ole kaikkien potilaiden kanssa luonnollista ja helppoa, Kihl-Kokkola sanoo.
– Kehitystä kuitenkin on. Seksuaalisuus otetaan koko ajan paremmin huomioon potilaiden hoidossa, ja esimerkiksi syöpäpotilaille on nykyisin hyvin yleistä tarjota seksuaalineuvontaa ja -terapiaa osana hoitoa.
Osa Kihl-Kokkolan potilaista voi tarvita ainoastaan seksuaalineuvontaa ja käydä vastaanotolla yhdestä muutamaan kertaan. Seksuaaliterapiassa hoitosuhde voi olla huomattavasti pidempi ja kestää monesti yli vuoden.
Kihl-Kokkolan seksuaaliterapeuttina tapaamien potilaiden laaja heijastuu myös vastaanotolla käyvien ikähaarukkaan: vaihtelua on aina murrosikäisistä ikäihmisiin asti.
– Ikärasismille ei ole täällä sijaa. Ihminen on seksuaalinen olento elämänsä loppuun asti. Ilmaisutavat ja menetelmät vain muuttuvat iän myötä.
