
Fysioterapeutti Ellinoora Ojala nauttii työstään sairaalakuntoutuksessa: ”Tuntuu kivalta olla töissä, kun saa tuottaa iloa toisille”
Lapsena Ellinoora Ojala haaveili poliisin, palomiehen tai kampaajan ammatista. Nyt hän auttaa erikoissairaanhoidon potilaita kuntoutumaan Kymenlaakson keskussairaalassa, eikä ole katunut päätöstään.
“Opiskelin fysioterapeutiksi Lappeenrannassa ja valmistuin vuonna 2022. Opiskelupaikka Itä-Suomessa valikoitui hieman sattumalta, mutta se sopi hyvin, sillä pelaan pesäpalloa. Siirryin myöhemmin pelaamaan Haminaan ja sain viimeisen harjoitteluni tehtyä Koksissa ja sen jälkeen jäin suoraan töihin tänne.
Pienenä kuvittelin itseni poliisiksi, palomieheksi tai parturikampaajaksi – enkä koskaan ajatellut päätyväni sairaalaan töihin! Olen urheillut koko ikäni, ja vähän sitäkin kautta kiinnostuin fysioterapiasta. Olen nähnyt paljon loukkaantumisia ja niiden taustat kiinnostivat minua. Alun perin ajattelin, että työllistyisin urheilumaailmaan, ja urheilufysioterapia kiinnosti. Se ei ole vieläkään poissuljettu asia, mutta tällä hetkellä tavoitteellisen urheilun ja työn yhdistäminen vievät kaiken ajan ja jaksamisen, eivätkä jatko-opinnot ole ajankohtaisia ainakaan nyt.
Siihen, millainen ammattilainen olen tänä päivänä, on vaikuttanut erityisesti harjoitteluohjaajani. Hän antoi minulle ensimmäisen kosketuksen sairaalakuntoutuksen maailmaan, on edelleen kollegani ja tekee potilastyötä rennolla otteella. Kollegoiltani olen oppinut, että vaikka on kiire, sitä ei saa näyttää potilaalle. He ovat näyttäneet, miten rentous ja kiireettömyyden tunne pidetään yllä.
Hyvinvointialue on tukenut ammatillista kasvuani tarjoamalla erilaisia koulutuksia. Paljon on itsestäni kiinni, että ilmaisen kiinnostukseni. Järjestämme myös sisäisiä koulutuksia ja jaamme tietoja esimerkiksi uusista toimintatavoista eri osastojen välillä. Koen, että meillä on täällä hyvät työskentelyolosuhteet.
Työssäni minua eniten motivoivat ja innostavat potilaat. Tuntuu kivalta olla töissä, kun saa tuottaa iloa toisille. Se, että saa potilaita liikkeelle, motivoi. On hienoa nähdä, että on piristänyt tai parantanut jonkun päivää. Myös nopeatempoisuus ja vaihtuvuus viehättävät työssäni. Vaikka potilaskontaktit ovat verrattain lyhyitä ja vaihtuvuus suurta, pääsen hyvin juttuun potilaiden kanssa ja välillä raapaisemaan pintaa syvemmältä.
Se, että koen tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyttä, saa minut tulemaan töihin päivästä toiseen. Toki työssä on myös ikäviä puolia: kaikki eivät kuntoudu tai potilaan vointi voi romahtaa. Useinkaan se ei liity fysioterapeutin tekemisiin, vaan yleisemmin sairauksiin. Tuntuu kuitenkin aina ikävältä potilaan kannalta, jos joutuu aloittamaan kuntoutuksen alusta. Merkityksellisintä on se, kun potilaat ovat hyvällä mielellä, koska minä tai kollegani olemme tehneet jotain oikein.”