Ensin tuli epäusko, sitten muutosvoima ja yhteishenki – Isotooppitutkimukset jatkuvat Kymenlaaksossa henkilöstön päättäväisyyden ansiosta
Vuosi sitten alkoi Kymenlaakson keskussairaalan ammattilaisille erikoinen ja haastava tapahtumaketju. Tuolloin sairaalan isotooppiyksikön toiminnasta vastannut HUS Diagnostiikkakeskus antoi tiedon, jonka mukaan Kymenlaakson isotooppitutkimukset tehdään vastedes naapurimaakunnissa Uudellamaalla ja Etelä-Karjalassa. Kevään koittaessa sairaalalla kuitenkin tiedettiin, ettei asia jää siihen: Hyvinvointialueen oman isotooppiyksikön perustamisen valmistelu oli jo täydessä vauhdissa.
Pääsisäänkäynnistä sisään, portaita alas hissien ohi ja vielä kerrosta alemmas bunkkeriin. Täällä Kymenlaakson keskussairaalan pohjakerroksessa tutkitaan ja hoidetaan erityisesti syöpää sairastavia potilaita. Pohjakerroksessa sijaitsi kevääseen 2023 asti myös sairaalan isotooppiyksikkö.
Isotooppiyksikön toiminta perustuu hoito- ja tutkimusmenetelmiin, joissa hyödynnetään radioaktiivisia merkkiaineita. Isotooppimenetelmät ovat hyödyksi esimerkiksi erilaisten syöpien ja kilpirauhassairauksien diagnostiikassa ja hoidossa. Kymenlaakson keskussairaalan isotooppiyksikössä tehtiinkin vuoden 2022 aikana yli 800 isotooppitutkimusta tai -hoitoa. Siksi HUSin joulukuussa 2022 tekemä päätös yksikön lakkauttamisesta oli sairaalan ammattilaisille takaisku.
Ylifyysikko Arthur Sinimyrskyn mukaan päätös tuli yllätyksenä.
– Se tuli meille ikään kuin ilmoitusluontoisena asiana. Alkuperäisen aikataulun mukaan toimintaa oltiin lopettamassa jo kuukauden päästä ilmoituksesta, Sinimyrsky muistelee.
– Onneksi lopettamisen aikataulua saatiin sitten pitkitettyä.
Lopulta Kymenlaakson keskussairaalan isotooppitutkimukset jäivät tauolle keväällä 2023.
Oman isotooppiyksikön olemassaolo koettiin kuitenkin niin tärkeäksi, että Kymenlaakson hyvinvointialue päätti ottaa palvelutuotannon omiin käsiinsä. Joulukuussa 2023 yksikön ensimmäinen oma röntgenhoitaja Noa Harju on jo aloittanut työnsä ja tutkimuksiin tarvittavan SPECT-TT-laite kannetaan sisään heti joulun jälkeen. Yksikön toimintaa käynnistellään talven mittaan. Ensimmäisenä aloitetaan kilpirauhasen liikatoiminnan radiojodihoidot.
”Tärkeitä perustutkimuksia ei tulisi tehdä kaukana leikkaussalista”
Isotooppiyksikkö ei ole henkilöstönsä koon puolesta sairaalan suurimpia. Siitä huolimatta sen toiminta – ja toimimattomuus – vaikuttaa laajasti eri hoitoketjuihin sairaalan sisällä. Tämä opittiin kantapään kautta viimeistään silloin, kuin yksikkö laitettiin tauolle. Fyysikko Antti Pekkarinen nostaa esimerkiksi yksikössä tehtävät vartijaimusolmukkeiden isotooppimerkkaukset.
– Yleisimpiä isotooppiyksikön toimenpiteitä on isotooppimerkkaus, joka tehdään lähellä leikkausta, yleensä edeltävänä päivänä. Merkkauksen perusteella esimerkiksi rintasyöpäkirurgi näkee, missä leikattavat imusolmukkeet ovat.
Kun isotooppimerkkaukset tehdään toisessa kaupungissa, joutuu näin ollen leikkaukseen valmistautuva potilas matkustamaan Helsinkiin tai Lappeenrantaan vielä päivää ennen leikkausta.
– Jos seuraavana päivänä on leikkaus Kotkassa, niin ei ole mitään järkeä ajeluttaa potilasta sata kilometriä suuntaansa, Pekkarinen sanoo.
– Tärkeitä perustutkimuksia ei tulisi tehdä niin kaukana leikkaussalista.
Pekkarisen mukaan kaikkea isotooppitoimintaa ei ole jatkossakaan tarkoituksenmukaista tehdä kuin keskitetysti esimerkiksi yliopistosairaaloissa.
– Ei meidän kannata ylläpitää laitteita tai valmiutta sellaisia harvinaisempia tapauksia varten, joita tulisi vain kerran pari vuodessa. Parasta tässä on, että nyt kun toiminta on hyvinvointialueen käsissä, voivat omat lääkärimme vaikuttaa siihen, mitä tutkimuksia tehdään meillä ja mitä muualla.
Synergiaa
Kymenlaaksossa HUS tuottaa laaja-alaisesti hyvinvointialueen näytteenotto- ja kuvantamispalveluja. Esimerkiksi kaikki laboratoriotoiminnot ovat HUSin tuottamia. Hyvinvointialueen ja HUSin ammattilaiset taas toimivat päivittäin käytännössä yhdessä mutta toisaalta erikseen organisaatiorajojen vuoksi. Röntgenhoitaja Noa Harju sanoo, että yhteistyö HUSin ja hyvinvointialueen välillä on sujunut aina hyvin, mutta toisaalta organisaatiorajojen poistaminen tuo isotooppitoimintaan synergiaetuja erityisesti henkilöstön suhteen.
– Ei ollut niin yksinkertaista, että kuka sairastapauksissa tulee ottamaan vaikkapa radioaktiivisten aineiden toimituksen vastaan silloin, kun isotooppihoitaja on poissa. Nyt tällaisten käytännön asioiden hoitaminen ei vaadi sen kummempia neuvotteluja, vaan voi pyytää työkaverilta, että voisitko käydä ottamassa tilauksen vastaan, Harju selittää.
Juuri sairaslomatuuraajien löytämisen odotetaan helpottavan jatkossa.
– Pienestä yksiköstä ja hoitajamäärästä huolimatta pystymme helpommin perehdyttämään myös muuta henkilöstöä erikoisalaan, toteaa palveluesimies Laura Lankinen.
– Työvoimaa voidaan näin vaihtaa joustavasti esimerkiksi sädehoitoyksikön kanssa.
– Tällaisissa spesiaaliammateissa sijaisten hankkiminen on haastavaa. Meillä ei voi vain soittaa työkkäriin, että täällä tarvittaisiin sairaslomasijaista, Arthur Sinimyrsky huomauttaa.
Sinimyrskyn mukaan pitkällä tähtäimellä oma palvelutuotanto voi lisätä myös hoidon kattavuutta.
– Sitten, kun tämä homma saadaan käynnistymään ja asettumaan, niin on mahdollisuus toimia kattavammin ja laajemmin, kun voidaan itse kehittää koko isotooppitoimintaa ja laajentaa yleisesti tietoisuutta hyvinvointialueen lääkärikunnalle.
– Monista suunnista kuulee, että tutkimuksia osataan hyödyntää paremmin, kun ne ovat omassa talossa saatavilla.
Alkuun yksikön lääkäripanos hankitaan ostopalveluna. Toiveissa kuitenkin olisi oma, vakituinen kliinisen fysiologian isotooppilääketieteen erikoislääkäri.
– Toiminnan kannalta olisi erittäin hyvä saada oma lääkäri. Tässä olisi hyvä mahdollisuus olla mukana luomassa uutta, Antti Pekkarinen vinkkaa.
– Kehittyvä keskussairaala on mielenkiintoinen paikka olla töissä, Arthur Sinimyrsky lisää.
Osoitus koko hyvinvointialueen yhteistyöstä
Kymenlaakson keskussairaalan oman isotooppiyksikön perustaminen sai projektina alkusysäyksensä suoraan isotooppien parissa työskentelevältä henkilöstöltä.
– Aika nopeasti meille tuli se fighting spirit, että ei tämä voi näin mennä, Arthur Sinimyrsky sanoo.
Sinimyrsky on tyytyväinen erityisesti siihen, että tilanne otettiin koko organisaatiossa tosissaan. Toimeen tartuttiin periaatteessa välittömästi.
– Ja kun miettii missä tilanteessa silloin oltiin, kun ilmoitus yksikön sulkemisesta tuli. Kuukausi jouluun ja organisaatiovaihdos Kymsotesta hyvinvointialueeseen odotti vuodenvaihteessa, Sinimyrsky sanoo.
– Kuitenkin vain kolmessa kuukaudessa saatiin kaikilta organisaation tasoilta koottua päätöksen, yhteishengen ja tuen sille, että oma isotooppiyksikkö perustetaan. Nyt shokkiuutisesta on vuosi ja ollaan tässä vaiheessa jätetty laitteista tarjouspyynnöt, tehty sisäistä resurssinjakoa ja ensimmäinen työntekijäkin on jo aloittanut.
Noa Harju nyökkää Sinimyrskyn puheille. Isotooppilääketieteen ottaminen osaksi hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa on rahassa mitattuna lähes miljoonaluokan investointi, mutta toisaalta myös merkki siitä, että omien ammattilaisten kykyihin luotetaan.
– Isotooppiprojektissa on ollut tosi siistiä se, että organisaation puolesta tulee sellainen viesti, että nyt laitetaan asiat kuntoon, vaikka tämä ei todellakaan ole semmoinen pikkuinen, viiden euron sijoituksella eteenpäin menevä homma. Että halutaan pitää tällä alueella eri erikoisalojen osaamista, halutaan tarjota parasta hoitoa ja mahdollistetaan, ettei hoito jää saamatta, jos potilas ei kykene lähtemään toiseen maakuntaan.
Isotooppiprojekti todisti Sinimyrskyn mielestä myös sen, että asioiden muuttaminen edellyttää päättäväisyyden lisäksi avoimuutta muutoksille. Ylifyysikon työn ohella työyhteisön mentorina toimiva Sinimyrsky pohtii käytetyn kielen suhdetta siihen, miten muutokseen suhtaudutaan.
– Me ihmiset teemme asioista kauhean vaikeita ja luomme mieluusti tarpeettomia ongelmia. Jos meillä on ongelmapuhetta, niin silloin meistä tuntuu, että niitä ongelmia todella on paljon ja ulospääsyä ei ole.
– Kun puhutaan sen sijaan, että meillä on tilanteita, haasteita, kehityskohtia ja suunta mihin halutaan mennä, niin se tuo ihan erilaisen virran työhön.
Noa Harjun mukaan realistisista lähtökohdista alkanut keskustelu terveydenhuollon haasteista on viime aikoina katastrofisoitu liiaksi.
– Ongelmia toki on, mutta niin on myös paljon hyvää, osaavia ihmisiä tekemässä ja kivoja paikkoja olla töissä.
Sinimyrsky peräänkuuluttaa myös kehittämiselle avointa organisaatiokulttuuria. Epäkohdista pitää osata puhua, oli työnantaja mikä tahansa.
– Haluan, että tätä hyvinvointialuetta viedään organisaationa nykyaikaiseen suuntaan ja mielestäni sitä viedäänkin. On vielä paljon kehitettävää, mutta oma tunne on se, että organisaatiokulttuuria ja johtamista ollaan viemässä oikeaan suuntaan. Meininki on tosi hyvä.
Teksti ja kuvat: Iiris Mäntymaa